Blogit jatkuvat

Blogit jatkuvat osoitteessa Kotikuusesta III
http://kotikuusestaiii.blogspot.fi/

Meinaako Suomi hyökätä Venäjälle?

Kas, ettei saman tien ohjuksia jotka kantaisivat Uraliin asti!


”Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan ilmavoimille hankittavat uudet risteilyohjukset asettavat suomalaiset poliitikot uudenlaisten kysymysten äärelle kriisitilanteessa. Hän arvelee, että puolustuksen riippuvuus Yhdysvalloista lisääntyy.” Näin kertoi Kokoomuksen Ylen uutiset 13.9.


Suomi hankkii Hornet-hävittäjiin JASSM-aseita, joilla ne voivat iskeä myös maakohteisiin sen lisäksi, että ne torjuvat vastustajan lentokoneita.


- Ensinnäkin nyt Suomella on kyky vaikuttaa minkä tahansa vihollisen toimintaan monen sadan kilometrin päässä rajan toisella puolella. Miten pitkälle ollaan valmiita iskemään? Toiseksi on tämä aikakysymys. Taas aseet ovat tehokkaimmillaan kriisin alussa. Ollaanko niitä valmiita käyttämään, ennen kuin kriisi on laajentunut tai eskaloitunut?”, sanoi Salonius-Pasternak.


Saman uutisen aikana näytettiin karttaa, missä näiden uusien JASSM-ohjusten kantomatkaa esiteltiin. Ja kuten arvata saattaa, hyökkäys suuntautui itään. Väritetty alue, mihin ylletään, ulottui Jäämereltä Pietarin eteläpuolelle. Minusta tällainen asian esittäminen on diplomaattinen loukkaus.


Että rahaa on, vaikka leipäjonot pitenevät. Mitään ilmaisia tällaiset tappokoneet eivät tietenkään ole. Hävittäjien arveltiin ennakkoon maksavan 180 000 000 euroa.


Rauhaa ihmiset!


P.S. Mitä vasemmisto tekee tällaisessa hallituksessa?

Huijarista miljonääriksi ”seteliselkärankaisten” neuvoilla

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden, tiesi vanha kansa.

Se tiesi myös, että inflaatio nostaa hinnat, korot ja vuokrat pilviin ja syö pientallettajien säästöt.



Vanha kansa tiesi senkin, että kaikkien indeksien takia inflaatio-lukuja manipuloidaan siten, että todellisuudessa inflaatioprosentti on aina korkeampi kuin mitä hallitus antaa ymmärtää. Nytkin puhutaan parin prosentin inflaatiosta, joka ei tietenkään oikeuta palkkojen ja eläkkeiden ja muiden tulojen korottamista. Mutta jokainen kukkaroonsa katsova tietää, miten kovassa nousukiidossa ovat ihmisille välttämättömät hinnat ja maksut: ruoka, asuminen, energia ja vaatteet, arjen inflaatio.





Valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen kirjoittaa SPK:n vaalilehdessä Uudenmaan näköala: ”Tällä hetkellä (elokuun alussa 2012) europäättäjien ja heidän ”asiantuntijoidensa” ainoa keino kriisin ratkaisemiseksi näyttää olevan vaatimus, että Euroopan keskuspankin (EKP) tulisi aloittaa jokseenkin rajaton setelirahoitus, siis setelien painaminen. Massiivinen setelirahoitus on pahinta mitä tähän tilanteeseen voidaan tarjota, sillä vaarana on mm., että inflaatio tulee ennemmin tai myöhemmin riistäytymään käsistä.

Karl Marx antoi näille ”seteliselkärankaisille” kaavailuille korvapuustin 150 vuoden takaa luonnehtimalla narreiksi niitä ”jotka uskovat, että pankilla on velvollisuus ja valta muuttaa paperiseteleitä liikkeelle laskemalla kaikki vararikkoiset huijarit maksukykyisiksi vakavaraisiksi kapitalisteiksi.” (Pääoma III, 1976, s. 511).”





Mutta EKP:n toimenpiteellä velat siirtyvät riskisijoittajilta ”yhteiseen piikkiin”, finanssioligarkkien suunnattomaksi riemuksi.

Kuka vielä äänestää kokoomusta?

”Kemijärven liimapuutehtaan Arktos Groupin yritystukien käyttö on johtamassa poliisitutkintaan. Lapin Ely-keskus valmistelee asiasta tutkintapyyntöä poliisille. Arktos haki yrityssaneeraukseen talvella ja irtisanoi lähes kaikki Kemijärven työntekijät hiljattain.” Näin kertoo Ylen uutiset.



Aikoinaan ministeri Jyri Häkämies sai vaalirahaa Arktosin omistajalta. Myöhemmin yritys on saanut valtion tukia ainakin 7 miljoonaa (7 000 000). Yritys ei ehtinyt edes käynnistyä, kun se jo lopetettiin.



Kuka vielä äänestää kokoomusta? Tietysti ne, jotka hyötyvät ja saavat miljoonia. Oleko sinä saanut?



Lisää aiheesta MOT: Yritystukien kanta-asiakkaat.





Herrat lahkeitaan myöden paskassa. Jotain tars tehrä. Saatana!

VIP = Vippiä on!

Paitsi, että pikavipeillä paikataan entisestään huononevaa sosiaaliturvaa, sillä myös pidetään kasvua yllä. Mutta turha on luulla, ettei pää aina tulisi vetävän käteen.



Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.



Iltalehti on kirjannut ministerien yksityisiä velkoja:

Valtiovarainministeri Urpilaisella on yhdessä puolisonsa kanssa velkaa 281 000 euroa, pääministeri Kataisen perheellä on velkaa 367000 euroa ja puolustusministeri Haglundilla yhdessä puolisonsa kanssa 413 268 euroa. Ministeri Maria Guzenina-Richardsonilla on velkaa yhteensä 499 684 euroa. Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubbilla on yhdessä puolisonsa kanssa velkaa peräti 713 705 euroa.



Ilmeisesti nyt moni muu presidentti Sauli Niinistön tavoin odottaa vain inflaatiota, joka söisi velat, sillä eliitillä on kyllä varaa maksaa korkeampiakin korkoja.



Todellisessa kusessa ovat ne velalliset, joiden rahat juuri ja juuri riittävät tällä korkotasolla. Sekä tietysti kaikki ne köyhät ja vähävaraiset, jonka elämän helvettiä lisäävät jatkuvasti kohoavat hinnat. Hehän tietysti kaiken maksavat ja heillä on se suurin vastuu.

Sotia haluttiin ja sotia saatiin

”Sotarummut jatkavat soimistaan ja koko maailman kahtia jakanut suursodan riski Lähi-idässä jatkaa kasvuaan. Tämä ei ole yllättävää, koska lännen antama lokakuun aikaikkuna sotilaalliselle ratkaisulle Iran-Syyria-Libanon -liittoumaa vastaan lähestyy. Mutta miten tähän on tultu?”

Rauhaa!

Kerro, kerro kuvastin. Emumunaus IV

Kapitalismin eräs tärkeimmistä lainalaisuuksista on pääomien kasaantuminen, koska työn tulokset kokonaisuudessaan menevät kapitalistille, ei työn tekijöille niin kuin kuuluisi. Ja hyvin, jopa loistavasti on riistonlaki toiminut: ”Forbes-lehti pitää tilastoa miljardööreistä, joiden varallisuuden perässä on kolme nollaa enemmän kuin miljonääreillä. Vuoden 2012 tilastossa näiden superrikkaiden maajakauma poikkeaa miljonäärien maajakautumasta. Heitä on – tietysti – eniten Yhdysvalloissa (425 yksilöä), mutta toisella sijalla on yllättäen Kiina (100 miljardööriä) ja kolmannella sijalla Venäjä (96), molemmat paljon edellä Saksaa (55) ja Japania (24). Inhassa idässä, Kiinassa ja Venäjällä, miljoonat näyttävät kasautuvan helpommin miljardeiksi kuin lännen kultamailla, joihin Japanikin luetaan näissä vertailuissa. Suomen kansalaisista Forbesin 1 226 miljardöörin listalla ovat venäläinen Gennadi Timtšenko sijalla 99 ja Antti Herlin sijalla 634, molemmat nousukiidossa…”, kirjoittaa Esko Seppänen.



Sanomattakin lienee selvää, että näitä vaikuttajia ei niin vain maailmassa kuriin saateta: ”Suomessa yritysjohtajien veljeskunta on onnistunut vaientamaan julkisen keskustelun ansaitsemattomista etuuksista. Heikkotahtoinen valtiovalta ei vihreän ministerin Heidi Hautalan johdolla käytä omistajavaltaa kohtuullistaakseen palkkioita yhtiöissä, joissa valtio on omistajana. Vuodelta 2011 Suomen yritysjohtajille maksettiin ennätyssuuria palkkioita.” (emt.)



Eikä ole oikein mitään vastavoimaakaan. ”Näissä asioissa Suomen ministereillä Paavo Arhinmäkeä myöten tuntuvat usein menevän sekaisin oma tavoite ja elämän todellisuus. He puhuvat hallituksen tavoitteista, jotka ovat vain sanoja. Suomi on liian pieni maa saamaan aikaan EU:ssa omistaja- ja sijoittajavastuuta. Ei saisi unohtaa, että EU on kapitalismin nykyinen olomuoto Euroopassa.” (emt.)



Pääomien suitsimiseen on etsitty ratkaisua ns. Tobin-verosta, jolla perittäisiin osakekaupoista 0,1 prosentin ja johdannaiskaupoista 0,01 prosentin suuruinen kaupankäyntivero. Tällä verolla komissio haluaisi avata pään itse perimilleen veroille ja pitkä askel liittovaltion suuntaan.



Pohdiskelujensa johtopäätöksenä Esko Seppänen kirjoittaa: ”Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa, tulkoon edes parempaa kapitalismia.” Mutta miten?



Siitä ei liene epäilystä, että maailma huutaa muutosta. Sitä huutaa ihmisen lisäksi koko luomakunta, jopa kivet.



Esko Seppäsen ehdotus velkahätään on inflaatio. ”Inflaatio ei ole yleislääke kaikkiin ongelmiin, mutta huono vaihtoehto velkojen maksulle on tämä nykyinen inflaatioton politiikkakin. Se on rottakokeita kriisisyyttömille ihmisille. Sisäisellä devalvaatiolla toteutetaan deflaatiota, joka on kaikkien kasvutavoitteiden täystuho. Inflaatio, toisin kuin deflaatio tuottaa kurjan ja surkean olon jälkeen eteenpäinmenon tunteen. Sitten on taas Adam Smithin mukaan ”kaikilla kansanryhmillä hyvä ja hauska olla”, velallisilla kuitenkin muita hauskempi.”



Ja hän kirjoittaa: ”On täysin tiedostettava ne ongelmat, joita inflaatio tuottaa mahdollisesti tuhoamalla alhaiset korot ja vakaat hinnat (samalla kun se lopettaa palkkojen nollakorotukset). Se hyvä puoli siinä on, että se on velkasyöppö.”



Menepä ja selitä tämä köyhille, joiden rahat eivät kohta muutenkaan riitä mihinkään. Mene ja selitä työläisille, joiden reaalinen ostovoima alenee nyt jo muutenkin arvonlisäveron korotuksen seurauksena. Eikä taida olla kovin helppo selittää niille asuntovelallisillekaan, jotka eivät tälläkään korkotasolla tahdo selvitä maksuistaan.



Entäpä, jos palattaisiin aikaan, jolloin lainoista ei ollut lupa periä korkoja lainkaan.



Entäpä, jos maksukyvyttömien lainat kirjattaisiin alas tähän tapaan.



Entäpä jos toteutettaisiin Euroopan laajuinen velkasaneeraus.



Entäpä, jos kaikkein ensimmäiseksi noudatettaisiin Hannu Taanilan neuvoa: ”Taistelu kapitalismin EU-sarjassa on raastavimmillaan. Heittäkää sivuun kaikki hommat ja lukekaa tämä kirja. Heti.”





(Lähde: Esko Seppänen, Emumunaus, Into, Riika 2012)



Raha ei ole rikkautta. Emumunaus I



Todellista arvoa ei luoda tyhjästä. Emumunaus II



Munat rikki! Keittiö tulessa! Emumunaus III

Munat rikki! Keittiö tulessa! Emumunaus III

Kirjansa Emumunaus kolmannessa osassa Päivän peili Esko Seppänen tarkastelee, miten munista eri maissa on yritetty tehdä sekä munakasta, kokkelia että pastaa, mutta edes keittäminen tai paistaminen ei ole onnistunut. Kaikki munat on kuitenkin saatu rikki ja keittiö on liekeissä. Kuukausikaupalla EU:ssa rakennettiin palomuureja, jotta tuli ei leviäisi, mutta savu ja munien palamisen käry haisee jo Suomessa asti. Ja jokainen munansa kärventänyt tietää, että pohjaan palaneita munia ei voi syödä.



Kreikan talouden raunioista Seppänen toteaa: ”Kun valtioiden rahantarve voidaan turvata joko painamalla rahaa tai ottamalla lisää velkaa, Kreikan käytössä ei ole näistä viimeisistä oljenkorsista kumpaakaan. Se ei voi enää (aiemmin vähän voi) painaa itse itselleen lisää euroja eikä se saa markkinoilta lisää velkaa. Kun nämä ovat vaihtoehdot, pitää todeta, että varsin huonosti Emu ja euro sopivat Kreikalle (mutta oikein hyvin Saksalle).



Eurouskovaiset puolustelevat itsensä ylivelkaantuneiden maiden avustamista sanomalla, että Euroopan unioni on solidaarisuusyhteisö ja että siitä vain. Mutta mitä vastaavat siihen kreikkalaiset? Kiitti, meille riitti tätä solidaarisuuden lajia.”



Eikä munia tietenkään enää saada ehjiksi, vaikka niitä on yritetty liimata, vaikka minkä nimisillä liimoilla: EVM, IMF, ERVV, TRS, ETF, AAA, BIS, EVVK. Vain WC on kokeilematta. Mutta kerran rikotut munat ovat rikki ja pysyvät.



Suomi sulo maksajana ei ole ilmeisesti käsittänyt mitään, vaan on kuvitellut koko ajan leipovansa pullaa: ”Suomen kouluissa opetetaan (?), että Suomen ei pidä EU:ssa noukkia rusinoita pullasta. Joelin päivän puheessaan Joel Lehtosen patsaalla Savonlinnassa Hannu Taanila muistutti, että Suomi ei todellakaan ole noukkinut pullasta rusinoita vaan päinvastoin pannut pullaan niitä lisää. Rusinoiden poimimisen pullasta hoitavat sitten niiden pankkien omistajat sekä ne yksityiset sijoittajat, jotka ovat lainanneet rahaa (eivät omaansa) PIIGS-maille. Suomella on Emussa uusi vientituote, jota Ruotsilla ei ole: europullarusinat. Suomen valtio on sitoutunut tarjoamaan näitä rusinoita yli 30 000 000 000 euron arvosta.”



Lopulta on sitten käynyt niin, että missään EU-maassa ei enää oikein jakseta uskoa, että emumunista tulisi sen enempää lasta kuin paskaa. Emu elää parhaillaan kohtalonsa hetkiä.



Eilisen uutiset kertoivat, että ratkaiseva EU:n kannalta tulee olemaan tämä syksy. Tosin näitä ratkaiseviakin hetkiä on jo aiemmin ehditty julistaa yksi toisensa perään. Ja kun tarpeeksi kauan huudetaan, että susi tulee, kohta kukaan ei usko.



(Lähde: Esko Seppänen, Emumunaus, Into, Riika 2012)



Raha ei ole rikkautta. Emumunaus I



Todellista arvoa ei luoda tyhjästä. Emumunaus II

Todellista arvoa ei luoda tyhjästä. Emumunaus II

Esko Seppäsen kirja Emumunaus jakaantuu neljään pääosaan: Taustapeili, Sivupeili, Päivän peili ja Kerro, kerro kuvastin.



Sivupeilissä kerrotaan finanssikapitalismista, virtuaalirahasta, johdannaiskaupasta, pankkien verkostoista ja lopuksi markkinavallan mahalaskusta.



”Johdannaiset ovat pankkien finanssitehtaiden tuotteita, joilla on virtuaalinen yhteys reaaliomistettavaan mutta ei sellaista napanuoraa, joka toisi niille ravintoa reaalitaloudesta. Niiden arvo on johdettu jostakin, joka on tai jota on, mutta mitä johdannainen itsessään ei ole. Johdannainen ei ole osake, joukkovelkakirja, korko, valuutta, raaka-aine tai kiinteistö, mutta sillä voidaan yrittää rahastaa arvaus esimerkiksi pörssikurssista, Kreikan valtion lainan korosta, rakkakahvin hinnasta, euron ja dollarin välisestä valuuttakurssista ja ties mistä”, kirjoittaa Seppänen.



Tarkkaan ottaen edellä sanottu sisältää ristiriidan ja kertoo, että napanuora sittenkin on olemassa. Ihan pelkkää nopanheittoa Wall Streetillä ei sentään harrasteta. Tietokoneet seuraavat hintojen kehittymistä ja tekevät kauppoja nanosekunneissa.



Jatkossa Seppänen toteaakin: ”Reaalimaailma ja siitä riippumaton johdannaismaailma tulevat toimeen ilman toinen toistaan, paitsi että johdannaismaailman pelimerkeillä pelataan reaalimaailman pelejä. Usein niillä rikotaan reaalimaailman hyödykkeiden hintasuhteet yksien hintojen noustessa johdannaisilla vedätyksen seurauksena epäsuhtaan toisten hintojen kanssa.”



Tällaisen vedätyksen seuraukset reaalimaailmassa saattavat olla hyvinkin katastrofaaliset: Esimerkiksi leipävilja voi mädäntyä siiloissa samaan aikaan, kun ihmiset niiden ympärillä näkevät nälkää. Mutta tämä on pelureille sivuseikka. Ahneelle ei siitä se, että hän saa paljon, koska hän haluaa kaiken.



Rahamarkkinoilla ratkaisevaa on verkostoituminen, vaikka esimerkiksi sisäpiirikaupoista rankaistaan – ainakin jos jää kiinni.



Esko Seppänen kertoo monia esimerkkejä keinottelijoista. Hän kertoo myös Jérôme Kervielistä, joka ”halusi edetä uralla ja tuottaa työnantajalleen isoja voittoja pelaamalla pörssi-indeksifutuureilla eli hänen tehtävänsä oli arvata eurooppalaisten pörssikurssien kehityksen suunta: ylös vai alas. Hänkin paikkasi virhearvioita uusilla virheillä, ja ennen kiinnijäämistään hän oli 74 000 euron vuosipalkalla aiheuttanut pankilleen 5 miljardin euron tappion. Sitä ennen hän oli pannut peliin pankin omaisuutta 49,9 miljardia euroa, mikä oli suurempi rahasumma kuin oli koko suuren pankin koko pörssiarvo. Tuomioistuin määräsi Kervielin maksamaan takaisin pankille koko tappiosumman. Tuomiota ei kohtuullistettu, vaikka puolustus osoitti, että sen summan maksamiseen Kervieriltä menee 177 000 vuotta.”



Ja tällaisia kauppoja tekevät kaikki ”kunniallisetkin” pankit ja niin kuin Seppänen sanoo: ”Tuskin on maailmassa yhtään suurpankkia, joka toimisi eettis-moraalisesti kestävällä tavalla.” Tästä huolimatta pankkien tappioiden maksajiksi haetaan aina tilaisuuden tullen veronmaksajia.



”Voittojen ja bonusten kasvattamisen näkökulmasta pankkien herkkukauppojen myyntiartikkeleita valmistettiin maksamattomien velkojen arvopaperistamisesta ja vastikkeettomista johdannaisista. Vähitellen isännättömän, löysän ja halvan rahan valtameressä lillui suunnattomat määrät virtuaalirahaa odottamassa pankkien troolareita keräämään voitot pois. Raha kuitenkin myrkyttyi ja sairastutti finanssikapitalismin morbus insanae pecuniae –tautiin. Kun löysän ja halvan rahan hype päättyi surkeasti, tuli pohdittavaksi, onko kapitalismin parasta ennen –käyttöpäivä ohitettu ja käykö systeemille niin kuin kävi Wall Streetin investointipankeille, jotka Paavalin varoituksesta piittaamatta ”lankesivat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen”. Useita niistä ei enää ole.” (emt.)



Ja sitten Esko Seppäsen johtopäätös, johon on helppo yhtyä: ”Ihmiskunta tarvitsee vapaaksi päästetyn ja vapauksiaan väärinkäyttävän markkinavallan aseistariisunnan ja kurinpalautuksen! Me emme saa olla sivustakatsojia pankkivallan potkiessa laskujensa maksajia näkymättömillä jaloillaan. Vastarintaliikkeen tavoitteena on oltava se, että finanssituotteet palautetaan palvelemaan reaalitaloutta.



Tämän päivän talous toimii juuri päinvastoin ja toisin päin.”









(Lähde: Esko Seppänen, Emumunaus, Into, Riika 2012)



Raha ei ole rikkautta. Emumunaus I.

Raha ei ole rikkautta. Emumunaus I

”Maailma näyttää numeroiden valossa kummalliselta. Miten ovat voineetkaan niin perusteellisesti erkaantua toisistaan reaalitalous ja finanssitalous kuin seuraavaksi esitettävät numerot kertovat? Käsittämättömän pieni määrä bankstereita hallitsee maailmantaloutta. Systeemin kriisin on silti tuottanut systeemi itse. Se olisi syntynyt, vaikka vallassa olisivat olleet toiset yksilöt”, kirjoittaa Esko Seppänen uusimmassa kirjassaan Emumunaus. Tämä on finanssikapitalismin laki.



”Kaikenlainen laittomuus, kierto ja kikkailu toimii sen joukon etua vastaan, jonka muodostavat maapallon 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. He ovat reaalitalous.” (emt.)



”Finanssikapitalismi, jossa tuotetaan paitsi finanssihyödykkeitä myös finanssihaitakkeita ja -turhakkeita, elää omaa reaalitaloudesta riippumatonta elämäänsä. Sen temppeleitä ovat pörssit, joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 63 biljoonaa dollaria. Pörssi on markkinavoimien sokean leikin hiekkalaatikko, jossa omistajat jakavat varallisuutta keskenään; yrityksille itselleen niistä ei ole erityisempää käyttöä. Pörsseissä tuotteet ovat standardisoituja ja toiminta läpinäkyvää. Pelaamisella on säännöt, joiden rikkomisesta rangaistaan” (emt.)



Kirjan alkuosa sisältää lukuja lukujen perään. Niiden mittaluokka on kolikoihin tottuneen ihmisen vaikea hahmottaa. Yksi asia on kuitenkin selvä: Kaikki todellinen arvo luodaan työssä, jolle myös finanssipelit viimekädessä perustuvat. Työtä tarvitaan edelleenkin, jotta kulta muuttuisi harkoiksi, joita turvallisuushakuisimmat Roope-ankat varastoivat säilöihinsä.



Työtä tarvitaan ja ennen muuta veroja, joita poliitikot sitten kuin omina rahoinaan jakavat äänten kalastelun toivossa. Poliitikot haluavat lisää ääniä, jotka tuovat valtaa jakaa halpakorkoista velkaa, jolla saadaan uusia ääniä ja lisää valtaa. Kierre näyttää loputtomalta, mutta ei sitä ole.



Edessä on väistämättä romahdus, jolla poliitikot nytkin pelottelevat velkaantuneita ihmisiä. Nyt tehdään niin kuin banksterit määräävät. Muuten tapahtuu niin kuin on tapahtunut ennenkin, että vedetään liinat kiinni, nostetaan korot pilviin ja kerätään omaisuusmassat niiden haltuun, joilla ennestään paljon on. Ja siinä se on sitten taas tämä ihmisjoukkojen työllään luoma reaalitalous.



Lähihistorian aikana on ollut monenlaista kuplaa, joilla on tyhjennetty tuulipukukansan taskut. Ensin oli IT-kupla, sitten asuntokupla ja nyt ovat vuorossa kokonaiset pankkien painostamat kansantaloudet, joiden työtätekevät veronmaksajat pakotetaan velkojen maksajiksi syntymättömiin lapsiin asti.



Useampaankin kertaan on suomalaispäättäjien taholta vilauteltu, että eurokriisin ratkaisemiseksi pitäisi ottaa mallia 90-luvun lamanhoidosta. Kovat olivat silloiset lääkkeet.



”Kansantuote aleni Suomessa silloin kolmen vuoden aikana runsaat 10 % eli melkein yhtä paljon kuin nyttemmin Portugalissa. Suomen valtion velka kasvoi BKT:llä mitattuna 10 prosentista 66 prosenttiin samasta syystä kuin se on nyt – pankkeja pelastettaessa – räjähtänyt käsiin Irlannissa. Vuonna 1989 työttömiä oli Suomessa 80 000 mutta vuonna 1994 runsaat 400 000. Samanlainen työttömyyden raju kasvu on tapahtunut Kreikassa ja Espanjassa, eikä koko Emussakaan ole ennen ollut yhtä paljon työttömiä kuin on nyt. Suomen laman vuosina 41 000 yritystä teki konkurssin, mikä oli 2,5 kertaa enemmän kuin ”normaalimäärä”. Kreikassa taas 170 000 yritystä tekee konkurssin vuosina 2011-2012, mikä on missä tahansa epänormaalia. Suomessa yhteensä 11 000 ihmistä päätti itse päivänsä, mikä oli noin viidenneksen ”normaalia” enemmän”, kirjoittaa Esko Seppänen.



Tämän politiikan tärkeimmät arkkitehdit olivat Esko Aho, Iiro Viinanen ja Mauno Koivisto. He olivat se salamurhaajan käsi, jonka uhrina oli demokratia.



Nyt historia toistaa itseään paljon suuremmassa mittakaavassa. Siksi kysymys kuuluukin, miten kauan tämän annetaan jatkua. Miten kauan ihmiset suostuvat siihen, että heidän työnsä tulokset viedään heiltä itseltään ja vielä heidän lapsiltaankin eikä vain kolmanteen polveen, vaan ikuisuuteen asti?



(Lähde: Esko Seppänen, Emumunaus, Into, Riika 2012)

Hemmo puoluediktatuurin rattaissa

Toisin kuin väitetään, että Suomessa vallitsisi demokratia, meillä on vallalla puoluediktatuuri. Kourallinen yleensä vanhoja ukkoja ja akkoja päättää asiat ylhäältä alas asti.



Puoluediktatuuria pidetään yllä kansalaisilta kerätyllä pakkoverolla, jota puoluetueksi kutsutaan. Tämän lisäksi tulevat erilaiset kansalaisjärjestöt, kuten nuoriso-, potilas- ja muut niin kutsutut kolmannen sektorin yritelmät, joiden kautta kulkee piilopuoluetuki.



Systeemin ulkopuolella liikkuvaa nämä keskinäisen valvonnan ja kehun kerhot eivät tavoita. Yhteistä hyvää jaetaan periaatteella: mulle ja mun kaverille. Kansalaistoiminnasta ei voida enää puhua. Silti, jos lasketaan yhteen kaikkien näiden apparaattien yhteinen jäsenmäärä, Suomen väkiluvuksi saadaan 89 miljoonaa.



Tällä linnavuorella apparatsikit vahtivat kuin kerberokset, ketä nostetaan ja kenestä tehdään kokonaan persona non grata ja kaikkea tältä väliltä. Tärkeintä on että säilyy työrauhaksi kutsuttu hautausmaan hiljaisuus. Arvostelua ei sallita.



Linnavuorella eliitti elää läpinäkymättömässä kuplassa täysin tietämättömänä ihmisten asioista ja heidän todellisesta tilastaan niin kuin viimeksi nähtiin vanhuslainkäsittelyssä. Ei mitään logiikkaa perusteluissa ja sitten otetaan käyttöön vanha kunnon eufemismi: vapaaehtoinen pakko, joka kaiken lisäksi on vielä oxymoron eli sula mahdottomuus.



Kunnallisvaaleissa voi tietysti kuka tahansa perustaa valitsijayhdistyksen, mutta tuskinpa siitä paljon apua on, kun kaikki resurssit ohjataan olemassa olevien puolueiden pohjattomiin kassoihin.

Intiaanit ovat apinoita ja puoli-ihmisiä

Näin väittivät aikoinaan Goethe ja Hegel. Vähänpä tiesivät.



Vuonna 1994 tohtori Ruth Sady aloitti kaivaukset Supen laaksossa Limasta pohjoiseen ja löysi 5000 vuotta vanhan asutuksen, joka kertoo korkeasta kulttuurista. Kulttuuri on siis vanhempi kuin esimerkiksi Kiinan, Intian, Mesopotamian ja Egyptin.



Paikassa, jota nykyisin kutsutaan Caraliksi, on ollut noin 3000 asukasta. Yhteiskunta on ollut hyvin järjestäytynyt ja todennäköisesti naisvaltainen. Alueen kaivauksissa ole löytynyt lainkaan aseita, mikä todistaa kulttuurin rauhanomaisuudesta. Valta on perustunut hierarkialle ja uskonnolle. Ihmiset ovat todennäköisesti palvoneet auringonjumalaa.



Caralin kukoistus perustui sademetsien, rannikon ja vuoriston asukkaiden yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen.



Caralista on löydetty kuusi pyramidia, joista suurin on 160 metriä pitkä ja 18 metriä korkea.



Paljon myöhemmin eläneet inkat ovat ottaneet oppinsa Caralista. Inkat puhuivat myös samaa kieltä, ketšua, joka oli inkavaltakunnankin virallinen kieli.



Loppu onkin sitten historiaa, kun espanjalaiset Kolumbuksen johdolla tuhosivat inkojen kulttuurin ja ryöstivät heidän aarteensa. Pelkästään kultaa sulatettiin ja kuljetettiin Eurooppaan 180 000 tonnia.



Nykyisen Perun intiaanit kärsivät yhä tänä päivänä siirtomaavallan heille aiheuttamasta köyhyydestä.











Olin järjestämässä vuonna 1988 Karkkilassa Peru-tapahtumaa, jossa vieraana oli kaksi perulaista keraamikkoa. Ylemmän uvan maljakko on tehty erikoisella tekniikalla siten, että tekijän toisessa kädessä on pyöreä kivi, jolle hän asettaa saven ja muotoilee ruukun hakkaamalla savea puulastalla. Lintu ja pienempi maljakko on tehty muovailemalla. Esineet poltettiin purkutiilestä tehdyssä ulkouunissa, mutta hyvin ovat sekä pinta että värit säilyneet.



Ohjelma Perusta lähetettiin 3-satilta maanantaina 27.8.2012

En ole Pavlovin koira. Hullu mikä hullu II

Kirjassaan Putoaminen Albert Camus mainitsee muutoksen, joka ihmisissä on tapahtunut: Ennen sanottiin, minä ole tätä mieltä. Nyt kaikki julistavat totuutta.



On suuri ero siinä, mitä ihminen tuntee, mitä ja miten hän tunteistaan puhuu. Puhumattakaan siitä, ryhtyykö hän sanoista tekoihin. Ihminen ei ole, tai ainakaan minä en ole Pavlovin koira, joka kellon kilahduksesta rupeaa kuolaamaan.



Ihmisen tunteiden kirjo on laaja. Tunteita on paljon enemmän kuin sanoja kuvaamaan niitä. Ehkä tunteet pitäisikin vain tuntea ja olla puhumatta niistä. Mutta eikö jokaisella ihmisellä silloin olekaan oikeutta omiin tunteisiinsa. Juuri toisten tunteita, ajatuksia ja sananvapautta autoritaariset totalitaristit haluavat rajoittaa.



Samat henkilöt, jotka haukkuvat suvaitsevaisia ihmisiä ”kukkahattutädeiksi”, hyppäsivät takajaloilleen puolustamaan ihmisoikeuksia, kun minä kuvittelin mielessäni laittavani Norjan hullun piinakoppiin, missä hänen silmilleen voisi syljeskellä. Eikö tämä ole hirmuteon suoraa puolustelua kukkahattutätimäiseen tapaan?



Tuttavani oli puolestaan sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavalla ihmisillä pitäisi olla oikeus kieltäytyä vartioimasta ja vaikkapa laittamasta ruokaa Norjan hullulle. Onko tuttavallani oikeus tällaiseen mielipiteeseen.



Tähän loppuun haluan vielä esittää ihmetykseni sen johdosta, miksei Norjan tappaja kärsi rangaistustaan samoin kuin muut vaaralliset vangit. Miksi hänelle pitää antaa erityiskohtelu tietokoneineen ja kolmen sellin sviitti?

Hullu mikä hullu

Albert Camus kertoo kirjassaan Putoaminen rangaistuksesta, missä ihminen laitetaan piinakoppiin, jossa ei mahdu makaamaan eikä seisomaan suorana. Siinä kopissa on oltava aina vinossa.


Sellaisiakin piinakoppeja on ollut, joissa ihminen juuri ja juuri mahtuu seisomaan seinän ja oven välissä. Ja ovessa on luukku, jonka vartijat voivat halutessaan avata sylkeäkseen vangin naamalle, jonka ainoa keino suojautua on sulkea silmät.


Ilmeisesti ranskalaiset siirtomaaherrat olivat suuressa viisaudessaan suunnitelleet tällaiset laitokset.


Tällaiseen piinakoppiin minä haluaisin Norjan hullun, jonka nimeä en edes halua kirjoittaa tai ääneen lausua.


Erittäin kalliiksi tulleessa oikeudenkäynnissä on pohdittu pitkään myös sitä, oliko Norjan hullu mielisairas vai normaali. Minusta kaikki ihmiset, jotka kannattavat sotia ja tappamista ongelmien ratkaisemisen välineinä, ovat enemmän tai vähemmän mielenvikaisia. Tässä tapauksessa on kyse umpihullusta.


Terveen ihmisen ei tarvitse turvautua väkivaltaan.





Lähde: Putoaminen. (La chute, 1956.) Suomentanut Maijaliisa Auterinen. Otava, 1958.

http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/vapaamuurarit-rituaalit-ja-salat

Tässä on pihvi: Vanhusten omaisuus pörssiyhtiöille

Kuva: Kaija Olin-Arvola

”Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista. Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.” Näin kirjoittaa kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara (kok) Uuden Suomen blogissaan 20.8.

Jos tätä asiaa nyt katsotaan pitkässä juoksussa, niin mikäpä olisi sen parempi yksityisiä hoitopalveluja järjestäville pörssiyhtiöille. Kupataan ihminen loppuun asti, kun ollaan kerran hyvään alkuun päästy.

Sodan jälkeen miehet raatoivat rintamamiestalot sillä ajatuksella, että lapset pääsisivät heitä helpommalla.

Jokainen perheellinen veronmaksaja ajattelee samalla tavoin. Jokainen ymmärtää, että kuolemaan mennään tyhjin käsin, mutta lapsilleen haluaisi jotain mielellään jättää, että he pääsisivät edes vähän helpommalla. Ei veroja eliitin taskuun ole tarkoitettu. Niiden vastineeksi halutaan palveluja.

Nykyisille rahaeliitille ja asuntomarkkinoille sopii paremmin kuin hyvin, että jokainen uusi sukupolvi raataa pankin velkaorjana koko elämänsä, että perhe saisi asua jossakin. Ja sitten yksityiset hoitolaitokset korjaavat sadon. Näinkö se olikin ajateltu?

Voi ahdistus!

Kuva: Albrecht Dürer

Posteljoonia ahdistaa, kun kohta missään ei saa rauhassa sauhutella. Hengityskin on kuulemma niin täyteen lajitovereille vaarallisia kaasuja, ettei lähellekään muita saisi mennä ennen kuin 15 minuutin varoaika röökistä on kulunut.

Sunnuntai-ahdistustaan ihmiset purkavat ajelemalla päämäärättömästi hulluna pitkin maanteitä.

Iltapäiväahdistusta puretaan kiertämällä kaupoissa ja ostamalla kaikkea turhaa ja turmiollista, joka sekin ahdistaa.

Maanantait ne vasta ahdistavia onkin. Joka maanantai on mentävä peilin eteen ja toivottava, ettei ketään näkyisi, että voisi uskoa menneensä jo töihin ja voisi palata pehkuihin.

Juha Siltala on kirjoittanut kirjankin Suomalainen ahdistus. Siinä hän sanoo: ”Vaikka niin uskonnollisen kuin kansallisenkin herätyksen normistot ovat jääneet historiaan, seisoo instituutioiden antamista kiinteistä elämisenmalleista vapaa (post)moderni ihminen normatiivisessa miinakentässä ja on räjähdyksen pelossa hievahtamatta. Psyykkinen autonomia ja kulttuurinen liikkumatila eivät suinkaan ole kehittyneet tasatahtia modernin elämismaailman kanssa, vaan täydellinen hylkääminen uhkaa mitä odottamattomimmista syistä. Ne Toiset käyttelevät nyt samaa tuomiovaltaa kuin heränneiden Jumala, jonka tuomitsevat silmät olivat kuin tulenlieskat. Ne Toiset eivät kuitenkaan tarjoa selvittämättömien syntiensä vuoksi vapisevalle mitään sovitustietä niin kuin heränneiden Jumala sentään teki leppymättömästä maineestaan huolimatta.”

(Lähde: Juha Siltala, Suomalainen ahdistus, Otava 1992)

Tuntematon potilas Raaseporista: Haloo! Onko siellä ketään?

Hän on monta vuotta uusinut lääkkeensä joko apteekissa tai terveyskeskuksen neuvonnassa. Tänä kesänä häntä odotti yllätys heinäkuussa. Apteekkari ilmoitti, ettei lääkäri uusi lääkettä, koska ei tiedä, miksi potilas lääkettä käyttää. Potilas vei reseptin terveyskeskuksen neuvontaan ja odotti kolme päivää. Meni hakemaan reseptiä, mutta hänelle ilmoitettiin, ettei toinenkaan lääkäri ole uusinut reseptiä, koska ei tiedä, miksi potilas lääkettä käyttää.

Potilas pyytää hoitajalta omia potilastietojaan. Hoitaja lupaa printata tiedot, mutta ne ovat vain ruotsiksi. Potilas haluaa tiedot suomeksi. Ei onnistu.

Potilas ryhtyy puhelimitse ottamaan selvää, miksei tietoja ei ole hänen omalla kielellään. Keskus siirtelee puhelua paikasta toiseen, mutta kukaan ei vastaa. Potilas tiedustelee keskukselta eikö johtajilla ole työaikoja. Ei ole. Mutta palkka ilmeisesti juoksee? Todennäköisesti, vastaa keskus ja jatkaa puhelujen siirtämistä. Lopulta vastaa perusturvajohtaja, joka antaa puhelinnumeron, josta ei hänen mukaansa voi enää voi siirtää kenellekään muulle.

Tässä numerossa on päällä puhelinvastaaja, joka puhuu vain ruotsiksi. Potilas jättää soittopyynnön. Soittoa ei kuulu.

Uuteen päivään potilas herää jatkamaan harjoituksia. Puhelut tulevat kovin kalliiksi minimieläkkeellä elävälle potilaalle. Kohta ei ole suurten puhelinlaskujen lisäksi varaa ostaa enää edes niitä lääkkeitä, jos tämä simputus pitkään jatkuu.

Potilas jatkaa asian selvittämistä yhä vielä tänäkin päivänä, jos ei ole kuollut.

Kataisen Jyrkin Ättestupa

Olen seurannut tv:stä, miten pääministeri Jyrki Katainen yrittää kieli solmussa perustella, minkä vuoksi hänelle ei sovi vanhustyönhoitomitoitus. Sanahirviö tarkoittanee jotakin sellaista, miten monta hoitajaa pitää laitoksissa olla yhtä vanhusta kohti. Oliko se nyt 0.8 vai 0.9, mikä jo se on täysin käsittämätöntä, koska ainakaan minä en ole koskaan tavannut mitään nollapistehoitajia. Kyllä ne ovat aina kokonaisia olleet.

Perustelu tälle mitoituksen vastustamiselle on tuntunut outoakin oudommalta eli että, jos mitoitus otetaan käyttöön, niin sitten ihmiset haluavat pois kotoaan laitoksiin. Ja se tulee paljon kalliimmaksi, koska kodeissaan sinnittelevät vanhukset maksavat kaiken itse. Pysykööt siis kotonaan. Jyrki-boy ei halua vanhuksia mihinkään laitoksiin, koska se maksaa.

Ennen muinoin vanhukset vietiin jyrkänteille, mistä he vapaaehtoisesti tai avituksella hyppäsivät rotkoon. Näitä paikkoja kutsuttiin Ättestuviksi.

Suomessa maisemoidaan parhaillaan isolla rahalla vanhoja kaatopaikkoja. Ne muotoillaan taidokkaasti ennen kuin ne peitetään muovilla, bentoniittimatolla, mullalla ja kiviaineksella. Ne ovat vaikuttavia mausoleumeja ja monumentteja kulutusyhteiskunnan loistosta. Ehkä niistä voisi rakentaa jokaisen kylään uuden ajan ättestupia. Jyrkänteeltä olisi helppo lähteä ja ruumiitkin voitaisiin kätevästi haudata bentoniittimaton liepeen alle.

”Käsitättehän, tärkeintä on, ettei tarvitse enää olla vapaa ja saa katumuksen vallassa totella toista, joka on suurempi lurjus kuin me itse. Sitten kun olemme kaikki syyllisiä, vallitsee demokratia. Sitä paitsi meidän on saatava hyvitystä siitä, että meidän täytyy kuolla yksin. Kuolema on yksinäistä, orjuus sen sijaan kaikille yhteistä. Toisetkin saavat siinä osansa ja yhtä aikaa meidän kanssamme, kas se juuri on tärkeätä. Kaikki vihdoinkin yhdessä, mutta polvillamme ja pää kumarassa.”

(Lähde Abert Camus, Putoaminen, Suom. Maijaliisa Auterinen, Otava 1962)

Mario Draghi pokkuroiva käkikello

Euroopan Keskuspankin johtajan sana riittää: Mario Braghi kumartaa, pokkuroi ja kukkuu: bondiostoksia, bondiostoksia, bondiostoksia… Ja katso kurssit pysyvät ylhäällä kuin entisellä miehellä ja markkinavoimat kiittävät.
Mutta keitä ovat nämä markkinavoimat? Sitä kysytään usein. Ainakin yhdet kasvot sillä on ja ne näkyvät tässä kuvassa:

Hän on Rotschildin dynastian nykyinen pää Evelyn Rothschild. Perheen sanotaan omistavan yli puolet maailman rikkauksista. Credit Suissen arvion mukaan heidän omaisuutensa on 231 triljoonaa dollaria, minkä lisäksi perhe on maailman suurin kullanomistaja.

Maailman silmäätekevät kerääntyvät mielellään Rotschildin kartanoon suunnittelemaan uusia operaatioita rikkauksiensa kasaamiseksi ja kasvattamiseksi.

Rotschildit käyttävät voimakasta vaikutusvaltaa maailman suurissa uutistoimistoissa. Rotschildien etujen mukaisesti valitaan uutiset, jotka kerrotaan tai jätetään kertomatta. Erilaisia kauhutarinoita levittämällä valta lisääntyy ja markkinat pomppivat.

Korruptoitujen poliitikkojen avulla Rotschildit ovat saavuttaneet vaikutusvaltansa pankkimaailmassa. Perheen hallinnassa on Englannin keskuspankki, Federal Reserve, Euroopan keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Bank of International Settlements.

Sattumalta Iran on yksi niistä kolmesta maailman maasta, jonka keskuspankki ei ole Rothschild hallinnassa. Ennen 9/11-tapahtumia niitä oli tiettävästi seitsemän: Afganistan, Irak, Sudan, Libya, Kuuba, Pohjois-Korea ja Iran. Vuoteen 2003 mennessä Rotschildin mustekala oli nielaissut Afganistanin ja Irakin. Vuonna 2011 sen vallassa oli Sudan ja Libya. Libyassa Rotschildin pankki perustettiin Benghasiin, kun maassa vielä käytiin täyttä sotaa.

911✡✈▌▌
Antakaa minun hallita valtion rahavarantoa, niin en välitä kuka säätää lait, sanoi M. A. Rotschild.


Jos rikkaille annettu raha ei toimi, niin me annamme heille lisää rahaa.

Lähde

Veljeskansojen murtumaton liitto

Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Posteljooni on raivona. Joka paikassa on nyt virolaisia. Virolaiset tekevät Etelä-Suomessa kaikki ikkuna- ja kattoremontit. Virolaiset vievät suomalaisten työpaikat. Ovat vieneet jo vuosia. Ensin ne tulivat polkemaan hintoja palvelualoille. Nyt viedään rakennusalaa. Mitä seuraavaksi?

Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet paperinsa Viroon, koska siellä ei tarvitse maksaa veroja. Sosiaaliturva kun on olematon ja maassa vallitsee tasavero.

Ja kun ei tämäkään riitä: Virosta kannetaan kaikenlaista huumetta, viinaa ja douppinkia tuhoamaan Suomen nuorison parhaat voimat.

Maalaiskylän tumpeloin ukko pitää saunakammarissaan kahdeksaa virolaista huoraa ja rahastaa niillä. Bussilasteittaan niitä kuljetetaan syrjäisimpiinkin Suomen saloihin. Huoria siis.

Ihan on kuin kieltolain aikaan, jolloin virolaista pirtua laivattiin Suomeen kanisterikaupalla. Ja samalla tuotiin tuliaisina vaikka mitä tautia.

Posteljooni käyttää kesälomansa marjastukseen ja tekee sillä komian tilin; parituhatta litraa mustikkaa ja puolukkaa ja sienet päälle. Enemmänkin ehtisi, mutta kun virolaiset ovat nyt rantautuneet puhdistamaan Etelä-Suomen metsät kaikista sen antimista. Ja harvesterit hoitavat lopun.

Mutta tärkeintä on, että se pitää: Veljeskansojen murtumaton liitto riistäjien ja hyväksikäyttäjien puolesta työtätekeviä ja vähäosaisia ihmisiä vastaan.