Kuka vielä äänestää kokoomusta?

”Kemijärven liimapuutehtaan Arktos Groupin yritystukien käyttö on johtamassa poliisitutkintaan. Lapin Ely-keskus valmistelee asiasta tutkintapyyntöä poliisille. Arktos haki yrityssaneeraukseen talvella ja irtisanoi lähes kaikki Kemijärven työntekijät hiljattain.” Näin kertoo Ylen uutiset.



Aikoinaan ministeri Jyri Häkämies sai vaalirahaa Arktosin omistajalta. Myöhemmin yritys on saanut valtion tukia ainakin 7 miljoonaa (7 000 000). Yritys ei ehtinyt edes käynnistyä, kun se jo lopetettiin.



Kuka vielä äänestää kokoomusta? Tietysti ne, jotka hyötyvät ja saavat miljoonia. Oleko sinä saanut?



Lisää aiheesta MOT: Yritystukien kanta-asiakkaat.





Herrat lahkeitaan myöden paskassa. Jotain tars tehrä. Saatana!

Kataisen Jyrkin Ättestupa

Olen seurannut tv:stä, miten pääministeri Jyrki Katainen yrittää kieli solmussa perustella, minkä vuoksi hänelle ei sovi vanhustyönhoitomitoitus. Sanahirviö tarkoittanee jotakin sellaista, miten monta hoitajaa pitää laitoksissa olla yhtä vanhusta kohti. Oliko se nyt 0.8 vai 0.9, mikä jo se on täysin käsittämätöntä, koska ainakaan minä en ole koskaan tavannut mitään nollapistehoitajia. Kyllä ne ovat aina kokonaisia olleet.

Perustelu tälle mitoituksen vastustamiselle on tuntunut outoakin oudommalta eli että, jos mitoitus otetaan käyttöön, niin sitten ihmiset haluavat pois kotoaan laitoksiin. Ja se tulee paljon kalliimmaksi, koska kodeissaan sinnittelevät vanhukset maksavat kaiken itse. Pysykööt siis kotonaan. Jyrki-boy ei halua vanhuksia mihinkään laitoksiin, koska se maksaa.

Ennen muinoin vanhukset vietiin jyrkänteille, mistä he vapaaehtoisesti tai avituksella hyppäsivät rotkoon. Näitä paikkoja kutsuttiin Ättestuviksi.

Suomessa maisemoidaan parhaillaan isolla rahalla vanhoja kaatopaikkoja. Ne muotoillaan taidokkaasti ennen kuin ne peitetään muovilla, bentoniittimatolla, mullalla ja kiviaineksella. Ne ovat vaikuttavia mausoleumeja ja monumentteja kulutusyhteiskunnan loistosta. Ehkä niistä voisi rakentaa jokaisen kylään uuden ajan ättestupia. Jyrkänteeltä olisi helppo lähteä ja ruumiitkin voitaisiin kätevästi haudata bentoniittimaton liepeen alle.

”Käsitättehän, tärkeintä on, ettei tarvitse enää olla vapaa ja saa katumuksen vallassa totella toista, joka on suurempi lurjus kuin me itse. Sitten kun olemme kaikki syyllisiä, vallitsee demokratia. Sitä paitsi meidän on saatava hyvitystä siitä, että meidän täytyy kuolla yksin. Kuolema on yksinäistä, orjuus sen sijaan kaikille yhteistä. Toisetkin saavat siinä osansa ja yhtä aikaa meidän kanssamme, kas se juuri on tärkeätä. Kaikki vihdoinkin yhdessä, mutta polvillamme ja pää kumarassa.”

(Lähde Abert Camus, Putoaminen, Suom. Maijaliisa Auterinen, Otava 1962)

Inhimillisyys on hupeneva luonnonvara

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Täältä lähtee Tonava



Runoilija Mirkka Rekola puhuu Aamulehden haastattelussa 13.7. humanismin alasajosta.

Jutussa esitetään hänen teesinsä: ”Kirjoitin jo kauan sitten aforismin, joka on totta vielä tänään: Tuli globaali ihminen. Hän täyttää itsellään sen tilan jota yrittää tehdä. Minulle humanismi on aina tarkoittanut inhimillisyyttä ja sivistystä. Mutta nyt humanismia ajetaan alas läpi koko yhteiskunnan, sillä sitä pidetään hyödyttömänä koska se ei tuota. Kyllä se tuottaa, ja paljon arvokkaampaa kuin raha.”

Väitteiden vakuudeksi kannattaa lukea puheenvuoron kommentit. Joillekin humanismi tuntuu olevan myrkkyä. Toiset kulkevat laput silmillä eivätkä asiaa näe.

Humanismin ja inhimillisyyden alasajosta voidaan puhua täydellä syyllä aikana, jolloin sodat yhä hyväksytään konfliktien ratkaisemisen välineiksi, luontoa ja ympäristöä tuhotaan kiihtyvällä vauhdilla, ihmiskauppa kukoistaa ja ihmisten heitteillejättö on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ihmisen kulttuurinen kerros tuntuu tänään todella ohuelta, kun ainoa arvo maailmassa on raha.

Mitä se on se taide

Paul Klee

Taide on rahaa, sanoo kapitalistinen käsitys. Taiteella on arvoa vain, jos sillä on rahallista arvoa ja sen voi markkinoilla määritellä. Huutokaupat ovat sitä varten.

Taide on institutionaalista. Taidetta on vain se, minkä taideyhteisö taiteeksi hyväksyy. Tässäkin katsannossa taiteen kriteeriksi ponnahtaa rahallinen arvo.

Nykyisin taidetta luodaan usein brändin keinoin. Taide on kaupallistettu, tuotteistettu ja markkinoitu. Usein brändi on taiteilija itse.

Kautta aikojen taide on ollut vallanpitäjien valvonnassa ja omistuksessa. Vallanpitäjät määrittelevät taiteen.

Aikana, joka syrjäyttää entistä useamman ihmisen tyhjyyteen ja tarpeettomuuteen, tarvittaisiin entistä enemmän vallatonta taidetta.

Luovuus on ihmisen tärkein ominaisuus. Luovuus on leikkiä. Luovuus on arvo sinänsä.

”Jokainen ihminen on taiteilija.”

 Katsokaa lapsia.




Kyösti Arvola

Köyhiä ollaan - persekin kahdesta kappaleesta

Suomen Pankki on antanut varoituksen: kansa on ylivelkaantunut. Ketä pankki varottaa? Jos velallisia, niin kovasti on myöhäistä. Ollaan veloissa valtiota myöden.

Kun 90-luvun lamasta oli jotenkuten toivuttu, niin ukaaseja oli vaikka minkälaisia: lainaa ei saa antaa ilman reaalivakuuksia, takaajiksi ei kelvannut kuka tahansa, puskurirahastoja piti perustettaman valtion turvaksi.

Ja tässä taas ollaan uusia rahastoja perustamassa ja parkumassa, kun mahtilainoja on saanut pelkästään kiinteistövälittäjän suosituksella vuosikaudet; ja kaikenlaiset kulutusluotot ja pikavipit päälle.

Vain koronkiskureilla ei ole mitään hätää. Kun rahoituskriisi pamauttaa ihmiset päin seinää, luotottajat rikastuvat. Velkaannuttamalla kaikki valtioita myöden koronkiskurit rikastuvat.

Kun korot kiskaistaan pilviin, tapahtuu valtava omaisuuden uusjako periaatteella mulle ja mun kaverille. Pankin johtokunnassa istuva isäntä saa pilkkahinnalla omakseen kauan havittelemansa naapurin velkaisen talon.

Syklisesti toistuva lama on kapitalismin laki. Tämän lain mukaan laman aikana rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät. Kun lama on ohi, moni joutuu katkerasti huomaamaan, että se hartaasti odotettu perintökin meni sivu suun.

Keskiluokan asema säilyy jotenkuten, mutta entistä suurempi joukko menettää etuoikeuksiaan. Harry Martinsonin mukaan keskiluokkaa on neljänlaista: 1) sivistys ja piano, 2) sivistys, mutta ei pianoa, 3) ei sivistystä, mutta piano, 4) ei sivistystä eikä pianoa.

Lue myös tämä Ilkka Luoman blogi Suomen Pankki varottaa vakavasti.

(Lähde: Harry Martinson, Nokkoset kukkivat, 1935, Suom. V. Hämeen-Anttila, Karisto 1974)

Painajainen jatkuu

Joka aamu, kun herään, on tapana katsoa yhdet uutiset, että tietäisi maailman olevan edes jotenkin paikoillaan. Niitä odotellessa ruudulla haastateltiin kahta pankkimiestä Sampoa ja Nordeaa, jotka huuliaan lipoen puhuivat rahasta.

Heidän mielestään pitäisi jälleen laittaa lisää rahaa EU:n vakuuksiin ihan siitä riippumatta, onko sitä tai ei, koska muuten tapahtuu ihan hirveitä, sanoi Sampo. Pitää antaa oikeaa viestiä, sanoi Nordea.

Jo eilen tiedettiin, että EU on elänyt velaksi ja tahtoo jäsenmailta lisää rahaa. Myös jäsenmaksua ollaan korottamassa. Mitäs jos otettaisi käyttöön muille tarjotut eväät eli irtisanottaisiin aluksi 10 000 virkamiestä ja pantaisiin Strasbourgin toimitilat myyntiin? Parlamentin jäsenmäärä voitaisiin pudottaa puoleen ja komissaarien työt ulkoistaa amerikkalaisille luottoluokittajille.

Hyvää viestiä viemään pitäisi laittaa kaikkien katujen kulmiin rukousmyllyjä, joita ihmiset ohi kulkiessaan pyörittäisivät ja myllyt antaisivat viestiä: Kaikki on hyvin. Mihin sitä rahaa sitten enää tarvittaisiin?

Ja sitähän saa pankin seinästä. Mikseivät mene ja ota. Nämä loputtomiinkitisijät.

Miten ne eivät ymmärrä nämä Sampot ja Nordeat. Ei tämä nyt niin hirrrrrrrrrrrrrrrvvvvvvvvvvvvvvveän vaikeaa ole. Otetaan vaan kaikki mikä irrrrrrrrrrrrrrrrrti lähtee ja, ja, ja, ja… Ei se kallista ole. Sehän on vain rrrrrrrahhaaaaa. Hirrrrrrrrrrrrrrvvvvvvvvvvvvvveän paljon rrrrrrrrrrrrrrahaaaaaaaaaaaaaaa.

Yle tuuttaa

Luulisi, että uutiset ja ajankohtaisohjelmat edes jotenkin pyrkisivät objektiivisuuteen, mutta ei. Katsoin eilen A-studion uusinnan ja siellä Hjallis Tiltu Harkimo tuuttasi oikein mehevän pläjäyksen propagandaa suoraan silmille.

Hänen mukaansa muutamat ahneet pilaavat koko riistävän kapitalistiluokan maineen. Tarkoitti varmaan niitä epäpäteviä, jotka ovat jääneet kiinni. Näiden huonojen takia sitten vielä perustetaan kaiken maailman Wall Street -liikkeitä haittamaan bisneksiä.

Yrityksen tarkoitus on tietysti tuottaa voittoa, jotta pystyttäisiin kehittämään yritystoimintaa, Harkimo sanoi: Kaunis ajatus, mutta epätosi. Voittoahan on tietysti vain se, mikä jää viivan alle. Yritystoiminnan kehittämisen hoitaa yritys itse.

Harkimon mukaan Wall Street -liike syntyi siitä, että ”niin pieni osa saa niin suuren osan kaikesta”. Mutta sellaistahan Suomessa ei tapahdu, nauroi Harkimo partaansa: Heh-heh:)) (Kts. A-studio kohdassa 26.25)

Väite, ettei Suomessa olisi tuloeroja, on törkeä valhe. Tuloeroja on ja ne ovat kaiken aikaa kasvussa. Juuri niitä vain kovin kitsaasti tutkitaan. Ja syykin on selvä.

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskiverotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14-kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin.

Joskus 60-luvun lopulla tehtiin laaja tutkimus, jonka mukaan ylin viidesosa suomalaisista ansaitsi liki 60 prosenttia kaikesta. Alin viidesosa vain 2,5 prosenttia. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on todellinen tilanne tänään. Ei ole kuitenkaan vaikea veikata.

A-studio täällä.
Taloudellinen epätasa-arvo Suomessa.
Suomi ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa.
Tuloerot ovat tulleet jäädäkseen, tietää Taloussanomat.

Alijäämäterroristit fiilaavat ja höyläävät

”Jollemme muuta pieniä samoin kuin suuriakin asioista, meidän

täytyy aina elää surun vallassa, sillä silloin käy niin kuin aina
on käynyt: silloin tulevat vääryyksien hyytävät viimat,
välinpitämättömyyden houkutukset, sotien rajumyrskyt.”
 - Harry Martinson, 1930 -

 

Posteljoonini ei lakkaa ihmettelemästä, miten voi olla, että jälleen ollaan tässä tilanteessa, jonka ei koskaan pitänyt enää tulla. - Meille luvattiin, hän sanoo, kun päästään EU:hun, niin hinnat laskevat, töitä piisaa, talous pysyy vakaana ja rahan arvo säilyy.  Ja tässä nyt ollaan perkele!

Tähän on tultu: Kettunaamat ovat tulleet jälleen julkisuuteen heiluttamaan juustohöylää ja teloituskirvestä. On niin tuskallista, niin tuskallista, he parkuvat suureen ääneen ihan kuin Claes Andersson lukiessaan 90-luvulla radiossa päiväkirjaansa, josta ilmeni, että oli niin hirrrrveän kamalaa tehdä niitä leikkauksia. Ei se satu, sanoo lääkäri ja oikeassa on, ei se häneen satukaan – lääkäriin itseensä eikä niihin, jotka teloituskirveen varressa heiluvat.

Silloin leikkaukset aloitettiin viemällä toimeentulotukiperheiltä lapsilisät laskemalla ne tukea vähentäväksi tuloksi. Tätäkään vääryyttä ei ole korvattu eikä mitään aiemmista, kun jo uusia juonia punotaan. Ja vasemmisto on mukana. Samoin demarit ja vihreät, mitä ei nyt enää tarvitse niin paljon ihmetellä.

Varsinaiset ryövärit, muut edunsaajat ja hyötyjät, myös ne, joilla on poliittisina optioina oma lehmä ojassa huutava: Pakko, pakko, pakko ja kaiku vastaa: pakko, pakkoko, ko, ko, kokoomus.  Ja taloudellisen ja poliittisen vallan hallussa oleva media yrittää kaikin keinoin peittää, että tässä ollaan viemässä viimeinenkin sosiaaliturva ja kansan omaisuus yksityiselle pääomalle. Siis rikkaille. Siis niille kymmenelle prosentille maailman väestä, joka omistaa 90 prosenttia kaikesta.

Ja sitten vain lisää veroja kansan niskaan, vanha hyväksi koettu keino sekin:

Juhani Puikkari kommentoi erittäin osuvasti (Kiitos!) Uudessa Suomessa edellistä blogiani:  Rikkaita ei voi verottaa:

”Pääasiaan eli rikkaiden verotukseen palaten, eikös rikkaiden luokka aikoinaan syntynyt veroja kuninkaalle enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti keräävistä aikansa "sankareista". Eihän silloin kerääjää voinut sakottaa siitä, että keräsi niin hyvin kuin keräsikin. Sitä paitsi kerääjällähän oli kuninkaan antama suostumus ottaa "prosentit päältä" keräämistään verorahoista. Tänä päivänä me emme ole antaneet prosenttejamme muille kuin kenties kirkolle ja ammattiyhdistysliikkeellemme.

Tämän päivän ongelmamme onkin siinä, että vaikka yleisen verotusoikeuden ei saisi antaa ryöstäytyä kaiken maailman kuppareille, niin miten voisimme estääkään sen, erityisesti kun ihmiset sohvaperunaisuuttaan äänestävät niin paljon kokoomusta!??

Näitä tämän päivän "laittomia verottajia" on kuin kansanlaulussa "niin paljon kun metsässä on synkkiä puita, niin paljon on sortajia":
- energia- ja sähköyhtiöt, erityisesti atomivoimaa tuottavat
- tietoliikenteen harjoittajat, teleoperaattorit
- pankkiirit ja finanssilaitokset
- vakuutusyhtiöt
- suurten liikekeskusten (ihan ite kansakoulupohjalta tehtyjen "iteaparkkien") omistajat ja tietysti suuret byrokratisoituneet keskusliikkeet alamaisjakelijoineen
- sellunkeittäjät ja monet muutkin metsäyhtiöt
- sementin ja muiden rakentamisen bulkkitavaroiden tukkurit
- maatalousyrittäjiä riistävät "omat" keskusorganisaatiot
- aluerakentajat ja heidän jatkeenaan toimivat suurrakentajat
- autokatsastamot, hammaslääkäriyritykset, kaupalliset terveyskeskukset ja monet muut niskan päälle yrittävät yrittäjäryhmät
- VR:n liiketalousjohto jonka sisäisen merkonomimentaliteetin pohjalta rautateillemme on jo aikaansaatu lukemattomia hankaluuksia (italialaispendeliinot, lumenputsaushäiriöt, suojaamattomat virtalähteet, lipunmyyntijärjestelmän kangertelu, hinnoittelulla kekkulointi, tiedotuksen heikkous jne.), joiden tarkoitus on pohjimmiltaan ajaa pitkän päälle rautatiet alas niin kuin USA:ssa tapahtuikin (muistakaamme erään USAn ent. presidentin lausunto että junanhan voi ryöstää kuka sivistymätön p.o. suivaantunut merkonomi mutta koko rautateiden ryöstämiseen tarvitaan ylempää akateemista oppineisuutta).”

Vanhalla Venäjällä talonpoikien maat ryöstettiin säätämällä kaikenlaisia lakeja, joiden perusteella voitiin maan alkuperäinen omistaja lähettää hilut kintuissa Siperiaan ja panna sen maat parempaan talteen. Lakeja oli kaikenlaisia aina kortinpeluun kieltävästä puiden kaatoon ja kaskeamiseen. Tästä kertoo Leo Tolstoi romaanissaan Ylösnousemus.  Ja kun kaikkein kekseliäimmät vangit lähtivät pakosalle, he houkuttelivat mukaan pari kaveria eväiksi, jotka he  tundralla nälän yllättäessä söivät.

”Sillä ihminen itse on ensimmäinen ja viimeinen ja pysyy ensimmäisenä ja viimeisenä.” Vai pysyykö? Se riippuu kokonaan meistä.

(Lähde: Harry Matinson, Hyvästi meri, 1933, Suom. Lauri Hirvensalo, Tammi 1974)

Uutisia ja rekuloitua toimintaa

Sähkökatkot kiusaavat kymmeniätuhansia talouksia.

Mitä sanoo Fortumin johtaja Tapio Teuvo Kuula?

”Isot ansiotulot ovat peräisin Fortumin paljon puhutuista optio-ohjelmista. Haastattelussa Helsingin Sanomissa Kuula kertoi, ettei hän ollut ohjelmia valmistelemassa, vaan sai optionsa ”kirjekuoressa”.

”Summat olivat minulle yllätys. Tilanne kehittyi erilaiseksi kuin mitä ohjelmia tehtäessä oli”, Kuula sanoi. Hän ilmeisesti viittasi muun muassa Neste Oilin irrottamiseen Fortumista, mikä edelleen nosti Fortumin kurssia, kun heikommin kannattava osa irrotettiin.”

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähkökatkot kestävät vielä päiviä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Kuopiossa sairaala kärvistelee kylmässä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähkökatkot saattavat kestää vielä viikkoja.

Kuka korvaa vahingot johtaja Tapio Kuula?

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Navetoissa kärvistellään ilman sähköä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt puuttuvat vielä tuhansilta talouksilta.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Uusia sähkökatkoja on syntynyt.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Arabiliiton mukaan tappaminen Syyriassa jatkuu.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt saadaan kuntoon joskus.

Fortum ei ole halukas korvauksiin, koska tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt eivät tule kaikille koskaan.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Petri Sarvamaa julistaa

Toimittaja Teemu J. Kammonen (?) on kirjoittanut Uuteen Suomeen (13.12.2011) jutun toimittaja Petri Sarvamaan (kok.) siirtymisestä todennäköisesti europarlamentaarikoksi, koska ensimmäisenä varalla ollut Keskuskauppakamarin Risto E. J. Penttilä (kok.) on jo syksyllä ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut tehtävästä parlamentissa. Kas, kun sentään ryhtyi ehdokkaaksi? Selvähän tämä: Tietysti mahdollisimman monella nimekkäällä ehdokkaalla saadaan miehitettyä mahdollisimman monta tärkeää paikkaa.

Petri Sarvamaa on tuohtunut Eurooppa-politiikkaa vaivaavasta ”mörköjen huutelusta”. Onko mörköjä siis olemassa ja ihanko ne huutelevat pitkin Eurooppaa?

Sarvamaa itse on luvannut ryhtyä ”järjen ääneksi”. Mutta eivätkö ne kaikki niin itsestään sano? Sarvamaa on jo pestannut avustajansakin valmiiksi. Kovin hän tuntuu olevan varma siirtymisestään europarlamenttiin. Ja miksei olisi?

Ja lehti jatkaa: ”Meppiruletista - pahimmillaan "rumaksi" luonnehditusta sellaisesta - huolimatta Sarvamaa näkee työn Euroopan parlamentissa erittäin tärkeänä. Erityisesti käynnissä oleva keskustelu Euroopan unionin luonteesta ja tulevaisuudesta tekee lähivuosista
kiinnostavia.

- Suomessa keskustelussa on mopo lähtenyt pahasti käsistä. Puhutaan paluusta markkaan, Sarvamaa päivittelee.

- Velvollisuuteni on pitää järjen ääntä yllä siitä, mikä on EU ja missä Suomen paikka siinä on.

Tulevan kokoomusmepin mukaan Suomella on velkakriisin myllerryksessä vain yksi vaihtoehto: pysyä EU:ssa ja sen keskeisten sopimusten takana.”

Jos on vain yksi vaihtoehto, niin eihän se ole vaihtoehto laisinkaan. Sehän on sanelupolitiikkaa, jota esimerkiksi Neuvostoliitossa harrastettiin ja DDR:ssä ja Albaniassa.

Sarvamaan mukaan "Komission japarlamentin valtaa tulisi lisätä. Se on Suomen edun mukaista."

- Suomen pitää olla mukana uudessa talousliitossa ja EMV:ssä (Euroopan pysyvä vakausrahasto), Sarvamaa linjaa.

- Tässä on monta kuukautta aikaa neuvotella EVM:stä. Uskon, että tänä aikana sopimuksesta sorvataan sellainen, ettei Suomelle ole ongelma osallistua.” Eikä näitäkään väitteitä sitten tarvitse lainkaan järjellä perustella. Riittää kun keisari kertoo ja ilmoittaa. Vai? Tämäkin on maan tapa. Ja missä on se neljäs valtiomahti?

Timo Soinin politiikan Sarvamaa leimaa ”mörköjen huuteluksi”. Leimakirves onkin järkevän miehen tehokas apuväline poliittisessa keskustelussa ja omien kantojensa julistamisessa tyhmälle kansalle. Ja kyllähän se tietysti meitä naurattaa, kun Soini vielä nostetaan kamelin selkään. Antaa mennä vaan.

” Petri Sarvamaa on korvin kuullen tuohtunut Soinin politiikasta, jota hän kuvailee "mörköjen huuteluksi", kertoo Uusi Suomi ja jatkaa: - Nykyisten sopimusten jälkeen EU:sta ei tule liittovaltio. Epäilen, että myös Timo Soini sen tietää, mutta ratsastaa silti sillä kamelilla, Sarvamaa tykittää.” Tässäkin siis riittää Sarvamaan ilmoitus, ettei tule liittovaltiota. Jokos nyt on pakko uskoa, kun kerran näin sanotaan peräti kahden toimittajan suulla.

Silti Sarvamaa toisaalta tuntuu hyväksyvän liittovaltiokehityksen: ”- Meillä on asiat järjestyksessä. Komission ja parlamentin valtaa tulisi lisätä. Se on Suomen edun mukaista, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa kertoo, että hän aikoo jatkaa europarlamentissa Ville Itälän tehtäviä maatalous- ja liikennevaliokuntien jäsenenä. Meppi kuvailee molempia Suomen kannalta tärkeiksi valiokunniksi.

- Velvollisuuteni on hoitaa ne valiokunnat hyvin, Sarvamaa kertoo.”

Vai vielä. Että hyvin. Mitä muuta hän voisi sanoa? Että huonosti vai. Ei kai.

Rehn uskoo EU:n huippukokoukseen

Tämä on heidän uusi uskontunnustuksensa: Minä uskon EU:n huippukokoukseen, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja suureen rahaan, maailman ainoaan poikaan, meidän herraamme, joka sikisi setelitukosta, syntyi pankkiautomaatista, keräsi omaisuutensa maailman kansojen selkänahasta, sosialisoi tappionsa ja pani ne veronmaksajien niskoille, tätä poikaa ei ristiinnaulittu, hän kuoli ja haudattiin, rahansa ja kaiken omaisuutensa hän joutui jättämään maan päälle, hän ei saa syntejään anteeksi, ei nouse ylös taivaisiin, vaan pysyy kuolleena iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

- Kuten voi päätellä siitä, että olen täällä [Linnan juhlat] enkä puhelimen kammessa, asiat ovat etenemässä oikeastaan aika hyvään suuntaan. Oletan, että torstain ja perjantain kuluessa kyetään tekemään sellaisia päätöksiä, joilla euroalueen talouden vakaus kyetään varmistamaan, näin kertoi Uusi Suomi Olli Rehnin lausuneen.

Näin puhuu ihminen, jolla megalomaaninen käsitys itsestään ja omasta tärkeydestään. Ja kuitenkaan hänenkään kahvikuppiinsa ei jää kuoppaa, kun hän sinne peukalonsa pistää.

Ihmettelen vain sitä kovasti, että Rehnillä on yhä kampipuhelin.

Tänään on torstai, joko nyt saamme nähdä münchhausenit.

Me olemme jo aikuisia ihmisiä, joten älkäämme antako pelotella itseämme jollain kasvottomilla markkinavoimilla. Ne ovat kuin perskärpäsiä, jotka tulevat aina tyrkyttämään rahaa sinne, missä työtä tehdään. Siitähän ne voittonsa keräävät: ihmisten työstä.

Postmodernista postmoraaliin

Joitakin vuosia sitten puhuttiin paljon postmodernista ajasta. Postmodernia oli liki kaikki, mitä siihen nyt vain osattiin suinkin liittää. Silloin vannottiin Francis Fukuyaman nimeen: Historia oli päättynyt sosialismin romahtamiseen, suurten kertomusten aika oli ohi, todellisuus oli hävinnyt, totuutta ei ollut eikä arvojakaan enää tarvittu.

Näinhän se meni. Kunnes todellisuus iski suurella nyrkillä päin näköä viimeistään silloin, kun maailmanlaajuinen pankkikriisi puhkesi ja kukkii edelleen.

Nyt taistellaan EU:sta (elämää suurempi kertomus) ja eurosta (ainoa arvo, mikä tunnustetaan, on raha).

Eilen Angela Merkel loihe lausumaan yhteisestä valuutasta nyrkkiä pöytään takoen: Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät kansat, joilla on yhteinen valuutta, ole käyneet keskenään sotaa. Siitäkö tässä nyt onkin kysymys: Uhkaako meitä eurooppalainen sota?

Antti Blåfeld vertaa (7.9.) Helsingin Sanomissa brittiläisen Sir Philip Gibbs (1877–1962) kuvausta vuoden 1934 Manner-Euroopasta tähän päivään.

”Mahdottomilta tuntuvia asioita tapahtuu, poliittiset voimasuhteet ja valta-asetelmat muuttuvat nopeasti. Kukaan ei tunnu hallitsevan kehitystä, usko politiikkaan ja poliitikkoihin (ja toimittajiin) on huvennut. Yhä useammin vaalien teemana on vain ihmisten halu saada nykyiset vallanpitäjät pois riippumatta siitä, mitä haastajat tarjoavat.

Kenelläkään ei tunnu olevan näköalaa. Tapahtumien vyöryssä mittasuhteet katoavat ja tavoitteet murenevat.

Tänäänkin tavalliset ihmiset kunnioittavat perinteisiä hyveitä: ahkeruutta, rehellisyyttä, kohtuutta ja kohteliaisuutta.”

Mutta pelastaako meidät yhteinen valuutta? Pelastiko se Jugoslavian, Neuvostoliiton tai Tšingis-kaanin?

Eikö vastausta pitäisi etsiä sodan todellisista syistä eli siitä, että sota on aina talouden ja politiikan jatkoa.

Sauli Niinistö kirjoitti 4.9. blogin, missä hän vyörytti syyt valtioiden velkaantumisesta niiden huolettomien niskoille, jotka eivät ole tajunneet, ettei velaksi voi elää. Niinistö puhui passiivissa ikään kuin päättäjillä ei olisi nimiä. (Olisin laittanut tähän suoran lainauksen, mutta kirjoitus on poistettu Uudesta Suomesta.)

Suomen talous oli ylijäämäinen ennen kuin hallitus rupesi lainarahalla pääomittamaan pankkeja ja myöntämään verohelpotuksia rikkaille.

Nyt maksajiksi halutaan Euroopan kansat, joiden kustannuksella tässä on rahaa jaettu eliitille. On täysin moraalitonta, että voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.

Johtopäätös: Suorana jatkumona postmodernille elämme nyt postmoraalin aikaa.

Markkinavoima sairastaa hysteriaa

Markkinavoima on nyt joutunut hysterian valtaan. Sen reaktiotapa on erittäin kiihtynyt ja kiihtyy kiihtymistään. Siinä alkaa jo olla samoja piirteitä kuin joukkohysteriassa, jolloin alkuperäisen syyn lisäksi reagoimiseen vaikuttaa muiden ihmisten tunnetta vahvistava vaikutus.

Markkinavoiman kohtu ei suinkaan ole lähtenyt liikkeelle, mutta hänellä on selviä ruumiillisia oireita, joihin ei löydy selvää somaattista syytä.

Hän on suorastaan ekstaattinen, hallusinoiva ja tunteellisesti ylireagoiva.

Sigmund Freud on tutkinut hysteriaa, joka on hyvin laajalle levinnyt nykymaailmassa. Hänen mukaansa hysterialle on ominaista lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös ja taipumus dramaattisuuteen.

Markkinavoimalla on somaattisia häiriöitä: kipuja, vatsaoireita, vapinaa, punoitusta, puheen takeltelua ja virtsankarkailua ilman että hänestä on löydetty mitään ruumiillista häiriötä. Hän käyttää jatkuvasti kipulääkkeitä, rauhoittavia barbituraatteja ja sedatiiveja.

Markkinavoiman oireet muistuttavat kovasti neurologisia ja ruumiillisia häiriöitä, vaikka vajavuutta ei voidakaan selittää minkään kemiallisen aineen vaikutuksella.

Hänen oireittensa syynä pidetään stressiä ja psyykkistä ristiriitaa. Oireen taustalla on aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, jonka rakentava työstäminen saattaisi helpottaa ja vähentää alttiutta hysteriaan.

Markkinavoiman oireet ilmenevät ruumiillisten toimintojen tasolla psykogeenisinä häiriöinä, jotka ilmenevät tahdonalaisen hermoston alueella motorisissa ja sensorisissa toiminnoissa. Konversio-oireet ovat ruumiillisten toimintojen tasolla esiintyviä psykogeenisiä häiriöitä. Oireina saattaa myös ilmetä halvauksia, tuntohäiriöitä, kipua, päänsärkyä, huimausta ja dissosiaatio-oireita, jotka taas ovat psyykkisten toimintojen häiriöitä, joiden edellä on koettu järkyttävä tai ristiriitainen elämys, jota pyritään oireilla torjumaan ja unohtamaan.

Dissosiaatio-oireille on ominaista tajunnan äkillinen jyrkkä jakautuminen.

Tavallisin dissosiaatio-oire on hysteerinen amnesia eli muistinmenetys. Muita oireita voivat olla depersonalisaatio, déjà vu-ilmiö, hämärätila ja unissakävely.

Markkinavoima on nyt levoton ja pessimistinen, kokonaan alaspäin suuntautuva ja murheen murtama.

Tauti on diagnostisoitu, mikä nyt avuksi? Mahtaisiko tohtoriksi kelvata Olli Rehn tai Jutta Urpilainen. Kovin korkeasti koulutettua tohtoria tässä ei tarvita, koska tautiin auttaa vain raha: raha, raha ja raha. Kun Markkinavoima on saanut kaiken maailman rahan, sitä täytyy repiä lisää vaikka pankin seinästä, mutta mitä sitten. Sitäkin pitää kysyä systeemin rasvaajilta, jotka juoksevat tippakannu kädessä.