Köyhiä ollaan - persekin kahdesta kappaleesta

Suomen Pankki on antanut varoituksen: kansa on ylivelkaantunut. Ketä pankki varottaa? Jos velallisia, niin kovasti on myöhäistä. Ollaan veloissa valtiota myöden.

Kun 90-luvun lamasta oli jotenkuten toivuttu, niin ukaaseja oli vaikka minkälaisia: lainaa ei saa antaa ilman reaalivakuuksia, takaajiksi ei kelvannut kuka tahansa, puskurirahastoja piti perustettaman valtion turvaksi.

Ja tässä taas ollaan uusia rahastoja perustamassa ja parkumassa, kun mahtilainoja on saanut pelkästään kiinteistövälittäjän suosituksella vuosikaudet; ja kaikenlaiset kulutusluotot ja pikavipit päälle.

Vain koronkiskureilla ei ole mitään hätää. Kun rahoituskriisi pamauttaa ihmiset päin seinää, luotottajat rikastuvat. Velkaannuttamalla kaikki valtioita myöden koronkiskurit rikastuvat.

Kun korot kiskaistaan pilviin, tapahtuu valtava omaisuuden uusjako periaatteella mulle ja mun kaverille. Pankin johtokunnassa istuva isäntä saa pilkkahinnalla omakseen kauan havittelemansa naapurin velkaisen talon.

Syklisesti toistuva lama on kapitalismin laki. Tämän lain mukaan laman aikana rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät. Kun lama on ohi, moni joutuu katkerasti huomaamaan, että se hartaasti odotettu perintökin meni sivu suun.

Keskiluokan asema säilyy jotenkuten, mutta entistä suurempi joukko menettää etuoikeuksiaan. Harry Martinsonin mukaan keskiluokkaa on neljänlaista: 1) sivistys ja piano, 2) sivistys, mutta ei pianoa, 3) ei sivistystä, mutta piano, 4) ei sivistystä eikä pianoa.

Lue myös tämä Ilkka Luoman blogi Suomen Pankki varottaa vakavasti.

(Lähde: Harry Martinson, Nokkoset kukkivat, 1935, Suom. V. Hämeen-Anttila, Karisto 1974)

Apua! Apua! Pääomittakaa minut!

Apua! Apua! Nyt on kriisi! Rahat on loppu!

Rahat eivät riitä enää vuokraan, leipään ja lääkkeisiin. On hirveä hätä. Antakaa rahaa! Kiireesti!

Ai ei vai! Ai teidän rahat on loppu!

Kun ihminen heitetään maailmaan, häneltä ei kukaan kysy, haluaako hän tänne tulla. Hän joutuu tahtomattaan ottamaan kovan riskin. Hän on maailmassa lopulta ihan yksin.

Juuri siksi kukaan ei voi elää ilman toista ihmistä. ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään.”

Parhaillaan eletään raakuuden ja barbarian aikaa. Ihmisen henki on halpaa. Ihminen jätetään heitteille. On lupa surutta ryöstää ja tappaa.

Rikkaat kulkevat kaiken aikaa käsi ojossa kerjäämässä miljardeja. Heidän avunhuutoonsa vastataan.

Puhutaan paljon yrittäjän vastuusta. Mutta mitä vastuuta se on, että kaikkein rikkaimpien joutessa hätään, poliitikot täyttävät heidän taskunsa rahalla, joka on varastettu köyhiltä.

Työntekijät kantavat nykyajan suuryrityksissä todellisen vastuun. Heillä ei ole vararahastoja missään veroparatiiseissa. Pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat toinen asia.

Ne jotka eniten puhuvat vastuusta eivät sitä todellisuudessa kanna. Päättäjille on turvattu korkeat eläkkeet ja muut kultaiset kädenpuristukset.

Todellisen vastuun kantavat osattomat.

Köyhät vastaavat hengellään.

”Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle."

Valtion velat ovat rikkaiden taskuissa

Yksi jos toinenkin tuomiopäivänprofeetta huutaa kurkku suorana, kuinka nyt pitää ryhtyä säästämään, kun on niin paljon velkaa. Olen samaa mieltä.

Mutta kuka sen velan on ottanut? Velkarahalla on ylläpidetty ahnetta eliittiä monessa kerroksessa: paikallistasolla, valtionhallinnossa ja EU:ssa. Rikkaille on myönnetty verohelpotuksia ja pankkeja pääomitettu. Ja nyt pitäisi köyhien ruveta säästämään näiden velkojen lyhennykset, korot ja korkojen korot.

Eiväthän vähävaraiset ole saaneet yhtään mitään. Päinvastoin palveluita on karsittu jo kaksikymmentä vuotta ja lisää maksuja ja veroja on pantu kansan maksettavaksi.

Eikö tämä ole ihan selvä juttu? Jos kansa olisi jotain saanut, niin kai vanhuksilla olisi hoito turvattu ja koululaisilla edelleen välipalat.

Tämä pitäisi jokaisen ymmärtää.

Velanottoa rikkaiden on turha parkua. Sillähän koronkiskurit ja pyramidihuijarit rikastuvat. Ja mistä muuten maksettaisiin korkoja niille, jotka makuuttavat rahojaan pankeissa ja vielä valtion takauksella.

Kotitalouksille pitäisi riittää se, että ne hoitavat omat velkansa. Siinäkin on ihan tarpeeksi tehtävää.

Eikä ole vaihtoehtoja näkyvissä. Vasemmisto on niin hyvin sisäistänyt tämän järjestelmän, että se porvareiden lailla puolustaa tätä systeemiä, niin ettei sitä saisi edes arvostella. Kaikkien pitäisi vain kuorossa kehua, kuinka hyvä hallitus meillä on ja kuinka loistava on sen laatima budjetti.

Myös vasemmistolta on unohtunut, että maailma ei ole tasa-arvoinen eikä oikeudenmukainen.

Ei voida puhua Suomen edusta, koska kaikkien etu Suomessa ei ole sama.

Vasemmiston tehtävä olisi etsiä vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia kansalaisia. Vain sitä kautta voi toteutua Suomen etu, että kaikkien kansalaisten elämä on turvattu. Ei se sillä toteudu, että annetaan lisää niille, joilla jo ennestään on enemmän kuin tarpeeksi.

Vasemmiston tehtävä on vaatia muutosta.

Ulkolinjassa esitettiin paljon puhuva dokumentti (Thatcherin paluu), mikä meitä odottaa, jos nykyisen suunnan annetaan jatkua.