Esko Seppäsen kirja Emumunaus jakaantuu neljään pääosaan: Taustapeili, Sivupeili, Päivän peili ja Kerro, kerro kuvastin.
Sivupeilissä kerrotaan finanssikapitalismista, virtuaalirahasta, johdannaiskaupasta, pankkien verkostoista ja lopuksi markkinavallan mahalaskusta.
”Johdannaiset ovat pankkien finanssitehtaiden tuotteita, joilla on virtuaalinen yhteys reaaliomistettavaan mutta ei sellaista napanuoraa, joka toisi niille ravintoa reaalitaloudesta. Niiden arvo on johdettu jostakin, joka on tai jota on, mutta mitä johdannainen itsessään ei ole. Johdannainen ei ole osake, joukkovelkakirja, korko, valuutta, raaka-aine tai kiinteistö, mutta sillä voidaan yrittää rahastaa arvaus esimerkiksi pörssikurssista, Kreikan valtion lainan korosta, rakkakahvin hinnasta, euron ja dollarin välisestä valuuttakurssista ja ties mistä”, kirjoittaa Seppänen.
Tarkkaan ottaen edellä sanottu sisältää ristiriidan ja kertoo, että napanuora sittenkin on olemassa. Ihan pelkkää nopanheittoa Wall Streetillä ei sentään harrasteta. Tietokoneet seuraavat hintojen kehittymistä ja tekevät kauppoja nanosekunneissa.
Jatkossa Seppänen toteaakin: ”Reaalimaailma ja siitä riippumaton johdannaismaailma tulevat toimeen ilman toinen toistaan, paitsi että johdannaismaailman pelimerkeillä pelataan reaalimaailman pelejä. Usein niillä rikotaan reaalimaailman hyödykkeiden hintasuhteet yksien hintojen noustessa johdannaisilla vedätyksen seurauksena epäsuhtaan toisten hintojen kanssa.”
Tällaisen vedätyksen seuraukset reaalimaailmassa saattavat olla hyvinkin katastrofaaliset: Esimerkiksi leipävilja voi mädäntyä siiloissa samaan aikaan, kun ihmiset niiden ympärillä näkevät nälkää. Mutta tämä on pelureille sivuseikka. Ahneelle ei siitä se, että hän saa paljon, koska hän haluaa kaiken.
Rahamarkkinoilla ratkaisevaa on verkostoituminen, vaikka esimerkiksi sisäpiirikaupoista rankaistaan – ainakin jos jää kiinni.
Esko Seppänen kertoo monia esimerkkejä keinottelijoista. Hän kertoo myös Jérôme Kervielistä, joka ”halusi edetä uralla ja tuottaa työnantajalleen isoja voittoja pelaamalla pörssi-indeksifutuureilla eli hänen tehtävänsä oli arvata eurooppalaisten pörssikurssien kehityksen suunta: ylös vai alas. Hänkin paikkasi virhearvioita uusilla virheillä, ja ennen kiinnijäämistään hän oli 74 000 euron vuosipalkalla aiheuttanut pankilleen 5 miljardin euron tappion. Sitä ennen hän oli pannut peliin pankin omaisuutta 49,9 miljardia euroa, mikä oli suurempi rahasumma kuin oli koko suuren pankin koko pörssiarvo. Tuomioistuin määräsi Kervielin maksamaan takaisin pankille koko tappiosumman. Tuomiota ei kohtuullistettu, vaikka puolustus osoitti, että sen summan maksamiseen Kervieriltä menee 177 000 vuotta.”
Ja tällaisia kauppoja tekevät kaikki ”kunniallisetkin” pankit ja niin kuin Seppänen sanoo: ”Tuskin on maailmassa yhtään suurpankkia, joka toimisi eettis-moraalisesti kestävällä tavalla.” Tästä huolimatta pankkien tappioiden maksajiksi haetaan aina tilaisuuden tullen veronmaksajia.
”Voittojen ja bonusten kasvattamisen näkökulmasta pankkien herkkukauppojen myyntiartikkeleita valmistettiin maksamattomien velkojen arvopaperistamisesta ja vastikkeettomista johdannaisista. Vähitellen isännättömän, löysän ja halvan rahan valtameressä lillui suunnattomat määrät virtuaalirahaa odottamassa pankkien troolareita keräämään voitot pois. Raha kuitenkin myrkyttyi ja sairastutti finanssikapitalismin morbus insanae pecuniae –tautiin. Kun löysän ja halvan rahan hype päättyi surkeasti, tuli pohdittavaksi, onko kapitalismin parasta ennen –käyttöpäivä ohitettu ja käykö systeemille niin kuin kävi Wall Streetin investointipankeille, jotka Paavalin varoituksesta piittaamatta ”lankesivat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen”. Useita niistä ei enää ole.” (emt.)
Ja sitten Esko Seppäsen johtopäätös, johon on helppo yhtyä: ”Ihmiskunta tarvitsee vapaaksi päästetyn ja vapauksiaan väärinkäyttävän markkinavallan aseistariisunnan ja kurinpalautuksen! Me emme saa olla sivustakatsojia pankkivallan potkiessa laskujensa maksajia näkymättömillä jaloillaan. Vastarintaliikkeen tavoitteena on oltava se, että finanssituotteet palautetaan palvelemaan reaalitaloutta.
Tämän päivän talous toimii juuri päinvastoin ja toisin päin.”
(Lähde: Esko Seppänen, Emumunaus, Into, Riika 2012)
Raha ei ole rikkautta. Emumunaus I.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti