perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hei, Me vaikutetaan! II



Vuoden 2012 kulttuurimäärärahat on jaettu: Kokonaista 5,1 miljoonaa euroa. Jakajana tällä kertaa oli vasemmiston oma kulttuuriminsteri Paavo Arhinmäki, joka osallistuu hallitukseen siksi, että siellä voidaan vaikuttaa. On siis ihan eri asia vaikuttaa hallituksessa kuin ruikuttaa marginaalissa niin kuin pieni, mutta hyvin opetettu kuoro jaksaa taustalla kaiken aikaa laulaa ja toistella.


Pientä skandaalinpoikastakin apurahojen jakamiseen saatiin sopimaan, kun ministeri oli antanut apurahaa, jollekin vasemmistopumpulle. Asiasta ehti löylyä lyömään myös ministerin poliittinen avustaja Jussi Saramo omassa blogissaan Uudessa Suomessa näin sanoen: ”Tänään on ollut vuorossa Iltapäivälehtiskandaali kulttuuriministeristä, joka antaa rahaa levy-yhtiölle, jolla on vasemmistolaisia artisteja!” Tällä ilmeisesti haluttiin korostaa sitä vaikuttamista, vaikka se oli häveliäästi puettu puolustuksen puheenvuoroon. Mutta vaikuttamista se on vähempikin vaikuttaminen.


Mutta mitä tapahtui samaan aikaan toisaalla. Kaikki suuret apurahojen saajat säilyttivät apurahansa ja joidenkin jopa kasvoi.


Helsingin juhlaviikkojen ja Turun musiikkijuhlien avustus kasvoi edellisvuodesta.


Seinäjoen tangomarkkinoiden avustusta alennettiin.” Tango ei ilmeisesti kuulu ministerin harrastuksiin niin kansankulttuuria kuin se onkin.


Kaikkein suurimman avustuksen sai kuitenkin vapaamuurareiden omat kokoontumisajot, Savonlinnan oopperajuhlat. Sille pamahti euromääräisesti suurin avustus 750 000 euroa.


Eli hyvin näyttävät päässeen sopimukseen hyväveliverkostot ja kulttuuriministeri, joka jakaa omilleen periaatteella mulle ja mun kaverille.


Niin&Näin -lehden numerossa kevät 1/2012 esitellään Coimbran yliopiston viestinnän professori Isabel Maria Ribeiro Ferin Cunhan kirjoitusta Journalismo e Democracia:


”Cunha kuitenkin alleviivaa kriisiaikoina kärjistyvää politiikan rappiota. Hän viittaa selvityksiin, joiden mukaan nykyeurooppalainen korruptio juontuu EU-alueen poliittisista muutoksista, elinkeinoelämän ja finanssisektorin volyymien ja vaikutusvallan kasvusta sekä kulutusyhteiskunnan laajentumisesta. Tyypillisessä tapauksessa maalta tulleet, vallanjanoiset ja rahanhimoiset untuvapoliitikot ovat yhdistäneet kapitalistisiin arvoihin omissa paikallisyhteisöissään oppimansa isäntävaltaiset ja sukulaisia ja kuita läheisiä suosimaan pyrkivät tavat (klientelismin, nepotismin ja familiarismin) pärjätäkseen mahtikeskuksissa.


Tässä Cunha myöntää olevansa samoilla linjoilla kuin historioitsijapoliitikko Jose Pacheco Pereira tammikuisessa sanomalehdessään. Siinä kuvaillaan tyypillistä käytäntöä, jolla portugalilainen poliitikko koulitaan (sosiaalistetaan, initoidaan ja fasilitoidaan) päättäjäksi luomalla ja lujittamalla ”mikrovallan piirejä” sekä leipomalla entistä tiiviimpiä mediasuhteita. Itse koko matkan äärivasemmistosta PSD:n toisinajattelijaksi tehnyt Pacheco Pereira puhuu siekailematta ”portugalilaisesta mafiasta”, jonka pystyttämiselle ja ylläpitämiselle ei näy vastavoimaa ”oppositiossa, oikeuslaitoksessa, julkisessa sanassa eikä muuallakaan.”


Myös Portugalissa on vahvat hyvävelijärjestelmät ja vapaamuurarit voimissaan. Mulle ja mun kaverille -systeemi toimii sielläkin.


Kun vasemmisto edellisen kerran Suomessa myi aatteensa ja vaatteensa menemällä hallitukseen kulissipainoksi tekemään  siimekset, sitä perusteltiin minulle sillä, että ainakin Karkkiharmonikat saivat enemmän rahaa.


Jussi Saramon blogi.

Turun Sanomat

Niin&Näin 1/2012


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Painajainen jatkuu



Joka aamu, kun herään, on tapana katsoa yhdet uutiset, että tietäisi maailman olevan edes jotenkin paikoillaan. Niitä odotellessa ruudulla haastateltiin kahta pankkimiestä Sampoa ja Nordeaa, jotka huuliaan lipoen puhuivat rahasta.

Heidän mielestään pitäisi jälleen laittaa lisää rahaa EU:n vakuuksiin ihan siitä riippumatta, onko sitä tai ei, koska muuten tapahtuu ihan hirveitä, sanoi Sampo. Pitää antaa oikeaa viestiä, sanoi Nordea.

Jo eilen tiedettiin, että EU on elänyt velaksi ja tahtoo jäsenmailta lisää rahaa. Myös jäsenmaksua ollaan korottamassa. Mitäs jos otettaisi käyttöön muille tarjotut eväät eli irtisanottaisiin aluksi 10 000 virkamiestä ja pantaisiin Strasbourgin toimitilat myyntiin? Parlamentin jäsenmäärä voitaisiin pudottaa puoleen ja komissaarien työt ulkoistaa amerikkalaisille luottoluokittajille.

Hyvää viestiä viemään pitäisi laittaa kaikkien katujen kulmiin rukousmyllyjä, joita ihmiset ohi kulkiessaan pyörittäisivät ja myllyt antaisivat viestiä: Kaikki on hyvin. Mihin sitä rahaa sitten enää tarvittaisiin?

Ja sitähän saa pankin seinästä. Mikseivät mene ja ota. Nämä loputtomiinkitisijät.

Miten ne eivät ymmärrä nämä Sampot ja Nordeat. Ei tämä nyt niin hirrrrrrrrrrrrrrrvvvvvvvvvvvvvvveän vaikeaa ole. Otetaan vaan kaikki mikä irrrrrrrrrrrrrrrrrti lähtee ja, ja, ja, ja… Ei se kallista ole. Sehän on vain rrrrrrrahhaaaaa. Hirrrrrrrrrrrrrrvvvvvvvvvvvvvveän paljon rrrrrrrrrrrrrrahaaaaaaaaaaaaaaa.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Helvetin maailma



Ennen tiesi kevään tulevaksi siitä, että alettiin julkisuudessa keskustella koiranpaskoista. Nykyisin ykkössijan ovat saaneet kerjäläiset. Tällä kertaa keskustelun avasi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka olisi valmis turvautumaan jopa muilutukseen kerjäläisten häätämiseksi.

Niille jotka eivät tiedä mitä muiluttaminen tarkoittaa, lainaus wikistä: ”Muilutus tarkoittaa yhdistettyä sieppausta ja pahoinpitelyä. Nykysuomen sanakirjan mukaa sillä tarkoitetaan henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse. Sana yhdistetään Suomessa kommunisminvastaisen Lapuan liikkeeseen, joka käytti muilutuksia kommunisteja ja vasemmistoa vastaan suunnattuna painostus- ja pelottelukeinona kesällä 1930. Muilutuksiin liittyi usein kyyditys eli siepatun henkilön kuljettaminen ja jättäminen toiselle paikkakunnalle, tyypillisesti Suomen itärajalle. Joskus muilutettavat pakotettiin vannomaan luopuvansa politiikasta tai olemaan palaamatta takaisin.

Käsite muilutus sai nimensä ahkeran kyydittäjän, lapualaisen körttitalonpojan Jussi Muilun mukaan. Jussi ja Jaakko eli Muilun veljekset olivat aikansa ahkerimpia ja tunnetuimpia kyydittäjiä.”

Ennen sotia vielä Suomessakin oli kulkumiehiä, jotka kerjäsivät elantonsa ja kävivät satunnaisissa töissä. Minun mummuni antoi kulkumiesten aina majoittua navetan ylisillä ja talvisaikaan tuvan sivustavedettävässä sängyssä. Silloin oli myös tapana laittaa kulkumiehiä varten kuistin pöydälle leipää tai puurokuppi.

Ruotsissa irtolaislain nojalla kulkureita vainottiin ja heidän kiinnisaamisekseen järjestettiin ratsioita. Kolme kertaa kiinnijäänyt kulkuri pantiin Vuoreen, mikä tarkoitti pakkotyötä kivilouhoksella.

Olen juuri lukenut Harry Martinsonin erinomaisen kirjan Kulkijan pilvilinnat, joka kertoo tästä ajasta ja kulttuurista.

Kirjassa Harry Martinson, kulkurina vuosia elänyt itsekin, sanoo: ”Kun maailmasta on tullut organisoitu kaaos täynnä toisiaan vastaan työskenteleviä koneita, muuttuu laiskuus ja haluttomuus vertauksen vuoksi merkittäväksi asiaksi. Siitä tulee rikka veljen silmässä. Sellainen maailma on helvetti. Se ei ansaitse muuta kuin että siitä paetaan, että sitä ei totella, että yksilö pidättäytyy käyttämästä voimia sen hyväksi.

Poistakaa sota, työttömyys ja vapauttakaa työ siitä kiusaamiskultista, jota harjoitetaan työn nimessä. Ja ellette sitä voi, ette voi mitään. Silloin voitte rauhassa puhua roskaa, pyörittää tekniikan jättiläisnassakkaa, nokkelaa piikkitynnyriä, ja tehdä hienostuneita analyysejä sen nokkeluudesta, ja sitten ei muuta mitään kuin että voitte elää niin kauan kuin se on mahdollista.

Niin on aina tehty. Mitään uutta tämä ei ole. Aina on eletty niin kauan kuin siihen on ollut mahdollisuutta.”



(Lähde: Harry Martinson, Kulkijan pilvilinnat, 1948, Suom. Annamari Sarajas, WSOY 1964)

Mitä norsu ajattelee?



Kun 90-luvun laman jälkihoidossa alettiin Suomessa rapauttaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, mallia käytiin hakemassa Uudesta Seelannista, missä kaiken piti olla niin hyvin ja mallillaan. Maassa vieraili valtuuskunta jos toinenkin. Uuden-Seelannin esimerkkiä noudattaen vähäosaisista tuli syrjäytyneitä ja kaikki vaikea alkoi olla haasteellista.


HS:n nelosen tv-uutiset oli eilen oikein listannut asioita, joissa Konservatiivisen kansallispuolueen ministeri Gerry Brownlee erehtyi Suomea arvioidessaan. Kehiin oli tietysti vedetty sekä pisa-tutkimus, että naisten äänioikeus ja demokratian kehitys kummassakin maassa. Eli oli norsu sittenkin ottanut yliotteen uutistoimituksesta.


Pisa-tutkimusta on jo ehditty monesti arvostella ennenkin. Ja naisia ei todellakaan arvosteta ainakaan pörssiyhtiöiden johdossa.


Väkivalta on päivittäistä. Ja läheskään kaikki nyrkkitappelut ja puukkohipat eivät tule julkisuuteen. Väkivalta on kulttuurissa, joka palvoo kaikenlaisia hierarkioita.


Varsin keppoisia olivat perustelut. Ja yleisestä linjasta näki, että Suomi kärsii pahasta ddr-syndroomasta; kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi ja paremmaksi tulee kaiken aikaa. Jos et ole samaa mieltä, saat tukkapöllyä.


Siinä meni kumminkin isosti pieleen, että kansan ruokkiminen kuitattiin ylipainoisilla, joita on Suomessa enemmän kuin Uudessa-Seelannissa. Tutkimusten mukaan nimittäin ylipaino johtuu nimenomaan väärästä ruokavaliosta, joka on tunnusomaista köyhille: liikaa velliä, leipää, pottua ja puuroa, liikaa hiilihydraatteja. Liikaa kaikkea, mitä halvalla saa.


Häpeälliset leipäjonot eivät poistu nekään sillä, että asian olemassaolo suureen ääneen kielletään.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Ontuva oikeudenmukaisuus!




”Työttömät ja pienituloiset saivat eilen hyviä uutisia: syrjäyttävää ja kyykyttävää sosiaaliturvaa puretaan - vihdoin! Puolison tulot eivät enää jatkossa leikkaa työttömän puolison työmarkkinatukea. Tarveharkinnan poistaminen puolison työmarkkinatuesta on Vihreiden pitkäaikaisen taistelun tulos.

Olemme tästä työvoitosta äärettömän iloisia. Sivistysvaltiossa jokaisella pitää olla oikeus omaan henkilökohtaiseen sosiaaliturvaan, johon toisen palkkatulot eivät vaikuta. Henkilökohtainen sosiaaliturva on meille myös eräs perustulon periaatteista.”  Näin kirjoittaa vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto blogissaan.

Ja mitäpä siinä, jos kerran varaa on, niin maksetaan puolisolle työttömyyskorvausta, vaikka toinen puoliso ansaitsisi kuinka paljon tahansa; Kiva lahja varmaan monelle tämä ”henkilökohtainen sosiaaliturva”.  Ja ääniäkin tällä lahjuksella saa varmaan ihan kivasti.

Vaan miten mahtoi olla. Palautettiinko kaikkein heikoimmassa asemassa oleville perheille heidän lapsilisänsä? En ole sattunut ainakaan näkemään, että näin olisi tapahtunut. Yhä edelleen siis toimeentulotukea saavan perheen lapsilisät vähentävät toimeentulotukea, koska lapsilisä lasketaan tuloksi.

Tämän epäkohdan korjaamisesta minä olisin ollut erittäin ilahtunut, vaikka se ei minua mitenkään henkilökohtaisesti kosketakaan.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Hei, me vaikutetaan!



Hallitus jätti sitten kotihoidontuen leikkaamatta. Oppositio teki asiasta välikysymyksen ja adressiin kerättiin liki 18 000 nimeä. Ei mennyt leikkaus läpi, vaikka perustelut saatettiin ihan aatteeksi asti; Joutuvat äidit mokoman tuen takia köyhyysloukkuun. Nyt seuraa sitten varmasti uusia toimenpiteitä, joilla heidät siltä päästetään. Uskoisitteko?

Köyhiltä ei jätetty leikkaamatta. Vähävaraisia muistettiin arvonlisäveronkorotuksella, joka puree sekä ruuan, palvelujen että lääkkeiden hintoihin. Entistä harvemmalla on varaa mennä parturiin tai kahvilaan ottamaan kuppi kuumaa.

Heikki Hurstin sanoin: - Tämä on typerää! Tuntuu, että hallitus on kuin pikkulapsi, joka ei osaa päättää mitä tekee!

- Eikö Suomessa ole sellaisia taloudenhoitajia, jotka pystyvät hoitamaan asioita pitkällä tähtäimellä? Jos veroa äkkiä kiristetään taas, vähäosaiset pistetään kyykkyyn. Se on tyhmää politiikkaa, sanoo Heikki Hursti, joka tuntee köyhyyden koko syvyyden ja pituuden. Maan hallitus ei.

Entistä useampi pienyrittäjä joutuu entistä ahtaamme. Hallituksen tarkoituksena lienee tulo- ja arvonlisäverojen korotuksella lopettaa yritystoiminta Suomesta kokonaan. No enemmän jää tietysti suurille ketjuille ja ABC kiittää.

Ja mikä on se pohjaton kaivo, johon meidän verovarojamme jatkuvasti lisää tarvitaan. Sen sanoo suoraan ja kaunistelematta Heikki Typpö:

”Leikkausriihi onkin pyramidihuijauksen maakohtainen operaatio. Ylisuuret lisäarvokasta pankkijärjestelmässä haluaa toimettomalle rahalle korkoa lisää, kun tuotannosta sitä ei tule. Ne ovat velkaannuttaneet valtiot hankkimaan sitä verotuloista.

Huijauksen sanoma on että planeettaamme vaivaakin yhtäkkiä köyhyys, vaikka työn tuottavuus on sadassa vuodessa ainakin satakertaistunut. Palkkoja on alennettava, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa täytyy leikata, koska köyhyys on tullut jäädäkseen. Tämä huijaus menee organisaatioita pitkin alas saakka, ja kukaan ei epäile, että kysymyksessä onkin huijaus, vedätys , narraus ja rosvous.

Yleisinhimillisellä etiikalla tarkastellen kapitalismi on rosvousjärjestelmä, ja inhimillinen elämä kituu siinä sivussa aikansa. Mutta ihmisten omanarvon tunto ei salli myöntää, että on tullutkin hujatuksi.”

Meille uskotellaan, että rahat menisivät meidän hyväksemme, mutta näin ei asian laita ole. Ennen vaaleja Jutta Urpilainen lupasi nimenomaan, että verotus kohdistetaan pääomaan, rikkaisiin ja harmaaseen talouteen. Hän lupasi, että työn ja kulutuksen verotusta ei kasvateta ja että tasaverotukseen ei mennä. Täältä voi jokainen katsoa nämä hurskaat lupaukset itse.

Solidaarisuusveron rajaksi hallitus uskalsi laittaa 100 000, koska näitten äänestäjien menetystä ei tarvitse pelätä. Niin paljon ansaitsevien ihmisten tuskin tarvitsee edes äänestää. Heillähän on jo kaikki muutenkin.

Ja vasemmisto hallituskiimassaan kulkee Suvi-Anne Siimeksen paskoittamaa tietä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Unescon maailman runouden päivänä 21.3.2012

Kuva: Kaija Olin-Arvola


Katson tähdestä tähteen
ohi Venuksen
kuusta itään
auringosta länteen,
ajatus nopeampi kuin valo.

Kulkee tuhkakuningas
matkalla maahan ja multaan;
vesi jää ja jälki taivasalle.

Vain köyhän leivälle
on levitetty
paksulti
voi-moraalia.

Äiti on parasta lapsille

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Vasemmisto aikoo ratsastaa nyt uusiin vaalivoittoihin lasten kustannuksella. Kas kuinka onkin riiston astetta jälleen päästävä nostamaan lyhentämällä aikaa, jonka lapsi saa olla omien vanhempiensa hoidossa.

Kotihoidontuki on yhtäkkiä muuttunut köyhyysloukuksi. Kotihoidontuki lisää naisten työttömyyttä. Kotihoidontuki on itsestään perkeleestä.

Mitenkä mahtaisi olla tässä yhteydessä lapsen etu. Ei liene sattumaa, että naiset synnyttävät lapset ja imettävät heidät. Äidin etu on lapsen etu, lapsen etu äidin. Perheen etu on yhteinen.

Yhteiskunta, joka tähtää vain voittojen maksimointiin, ei ajattele sen enempää lasta kuin hänen vanhempiaan.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lapsen turvallisuudentunne kehittyy parhaiten omien vanhempien hoidossa. Ja sanoohan tämän järkikin. Lapsi tarvitsee ensimmäisten elinvuosiensa aikana tutun ja turvallisen ympäristön ja oman vanhemman rakastavan läsnäolon.

Korvatulehduskierteeseen ehtii myöhemminkin.

Jos poliitikot kerrankin ajattelisivat yhteistä etua, he antaisivat asioiden ratkaista.

Yhtäkkinen pakollinen rahantarve hoituu varmasti muutenkin: eliitin etuja leikkaamalla, sotalelujen hankinnat lopettamalla, byrokraattiarmeijaa pienentämällä ja säätämällä tulokatto. Pankkien tukemisenkin voisi lopettaa ja julkiset palvelut järjestää yhteiskunnan tuottamina ilman että rahat syydetään pörssiyhtiöille.

Vasemmisto voisi vaihteeksi pysähtyä pohtimaan kokonaisvaltaista vaihtoehtoa yhteisten asioiden hoitamiseksi. Vasemmisto voisi opportunismin asemesta vaihteeksi keskittyä pääasiaan, jota ennen kutsuttiin politiikaksi.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Voi armata rammat!

Kuva: Kaija Olin-Arvola


Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa etuoikeutetut voivat vielä rellestää kuin ankat maissikasassa ja silti kutsua itseään sivistyneiksi ihmisiksi. Lahjonta rehottaa kuin Venäjän vahoina hyvinä aikoina. Ei niin pientä ja tärkeilevää kunnallispamppua taida löytyä, joka ei ottaisi lahjuksia tarjottaessa. Vallan keskittäminen Helsinkiin on tehnyt paratiisin niille kymmenille tuhansille virkamiehille, jotka voivat matkustella ilmaislipuilla Helsingistä Rovaniemelle, verottomilla päivärahoillaan syömään, juomaan ja naimaan. Ja tärkeämmät pamput ulkomaille. Tännekin varta vasten. Sinivalkoisin siivin.”

- Paavo Rintala, Porvari punaisella torilla, Otava, 1984 -


Katainen valittaa Turun Sanomissa, että kehysneuvottelut kärsivät, jos ei olla samassa veneessä. Ilmeisesti on pakkauduttu erittäin hyvin, koskapa juttua riittää enimmäkseen vain varuskunnasta ja lentoyhtiöstä. Hyi helvetti, miten väärin on väärin. Ja kaikki on väärin.


Kehysneuvotteluista ja niistä tärkeimmistä kansaa koskevista asioista julkisuuteen vuotaa hyvin vähän.


Mitä te haluatte? Mihin olette valmiit? Millä hinnalla myytte? Keneltä otatte? Kenelle jätätte? Kuinka paljon? Kuinka pitkälle meinaatte päästä?


Ilmeisesti hallitus jatkaa politiikkaansa linjalla: Annetaan yksi. Otetaan kolme.


Eutanasia-asia alkaa olla selvä. Aika on kypsä.


Armokuolema on armelias asia. Armeliasta päästää ihminen kärsimyksistä. Vallankin toinen. Armeliasta päästää se, joka tulee niin hävyttömän kalliiksi yhteiskunnalle. Perkele.


Kumma että se suuri armeliaisuus ei yllä elämään. Miksi vain kuolemassa pitäisi olla armo? Kuolema itse on hyvin armelias. Elämä ei aina ole. Elämä kiduttaa, rasittaa ja aiheuttaa suurta tuskaa.


Enemmän armoa ja armeliaisuutta tarvittaisiin ihmispolon elämän helpottamiseen. Moni olisi vähästä autettu, jos vain halua, tahtoa ja sitä kuuluisaa armoa vain hiukankin löytyisi.


Mitä, jos säädettäisiin laki armeliaan elämän turvaamiseksi kaikille. Jokainen ihminen ja jokainen elävä on tämän armon syntymänsä tähden ansainnut.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Myllynkivi kaulaan ja munat valtiolle




Tirlittan lensi kanavaan,
Tirlittan upposi,
Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti.

Tyttö oli kolmentoista, kun isä kuoli. Hän joutui kaksivuorotyöhön matkahuollon baariin. Tuli herra X mustalla mersulla. Otti tytön kyytiin. Osti hänelle pillerihatun ja prinsessaulsterin, jossa oli kriminnahkainen pystykaulus ja hihansuut, kiiltävät tinanapit. Kylä alkoi kihistä ja kohista. Tytön äiti huusi vintin ikkunasta: Meidän likka on huora. Herra X:n vaimo tuli kurinpitäjäksi lupautuneen kummisedän kanssa tytön kotiin: – Sinä et minun lastani hakkaa, huusi äiti. Hän halusi hakata itse ja hakkasikin: – Jompikumpi lähtee, sinä tai minä. Tyttö lähti.

Tirlittan tuli huvilaan,
Tirlittan koputti,
Tirlittan piiaks pestattiin,
Tirlittan palveli.

Tyttö sai työpaikan poikakodin opettajan perheessä kotiapulaisena. Herra X:n vaimo löysi hänet. Yksissä tuumin tyttöä alettiin toimittaa kasvatuslaitokseen. Tyttö karkasi.

Tirlittan etsi kotia,
Tirlittan rukoili,
Tirlittan pois-pois potkittiin,
Tirlittan rähisi.

Rahattomana, nälkäisenä ja vailla asuntoa tyttö etsi työtä ja kotia.

Tirlittan meni pyhäkköön,
Tirlittan veisasi,
Tirlittan pois-pois potkittiin,
Tirlittan morjensti.

Kaikesta syytettiin tyttöä. Hänen oli syy miehen perheen hajottamisesta, hän oli huora ja irtolainen. Tytön elämä on täynnä ahdistusta ja pelkoa. Häntä kiristettiin ja uhkailtiin, häntä kuritettiin ja pahoinpideltiin. Hänen syynsä oli miehen itsemurhayritys.

Tirlittan meni sirkukseen,
Tirlittan taiteili,
Tirlittan tanssi nuoralla,
Tirlittan tipahti.

Mutta tyttö selvisi. Hän löysi paikkansa maailmasta.

Tirlittan – päivää seitsemän
Tirlittan kamppaili,
Tirlittan voitti kuoleman,
Tirlittan parani.


(Oiva Paloheimo, Tirlittan, WSOY 1955)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kiitokset sotaveteraanin vaimolle



Naistenpäivänä 8.3.2012, Suomi

Hän on ollut elämänkumppani miehelle, jonka toinen jalka jäi sotaan rajan taakse.

Sotainvalidina mies on ansainnut heidän leipänsä tekemällä koreja ja katiskoja.

Yhdessä he ovat asuneet pienessä mökissä metsän keskellä.

Kumpikin on jo liki 90-vuotta.

Viime syksynä vaimolla todettiin syöpä, joka leikattiin.

Mies laitettiin Kaunialan kuntoutuskeskukseen.

Päästyään sairaalasta vaimo toivoi pääsevänsä samaan paikkaan.

Ei päässyt.

Tässäkö kiitos?

Kiitokset sotaveteraanin vaimolle



 Naistenpäivänä 8.3.2012, Suomi



Hän on ollut elämänkumppani miehelle, jonka toinen jalka jäi sotaan rajan taakse.



Sotainvalidina mies on ansainnut heidän leipänsä tekemällä koreja ja katiskoja.



Yhdessä he ovat asuneet pienessä mökissä metsän keskellä.



Kumpikin on täyttänyt jo 90-vuotta.



Viime syksynä vaimolla todettiin kurkkusyöpä, joka leikattiin.



Mies laitettiin Kaunialan kuntoutuskeskukseen.



Päästyään sairaalasta vaimo toivoi pääsevänsä samaan paikkaan.



Ei päässyt.



Tässäkö kiitos?




tiistai 6. maaliskuuta 2012

Yle tuuttaa

Yle tuuttaa

Luulisi, että uutiset ja ajankohtaisohjelmat edes jotenkin pyrkisivät objektiivisuuteen, mutta ei. Katsoin eilen A-studion uusinnan ja siellä Hjallis Tiltu Harkimo tuuttasi oikein mehevän pläjäyksen propagandaa suoraan silmille.

Hänen mukaansa muutamat ahneet pilaavat koko riistävän kapitalistiluokan maineen. Tarkoitti varmaan niitä epäpäteviä, jotka ovat jääneet kiinni. Näiden huonojen takia sitten vielä perustetaan kaiken maailman Wall Street -liikkeitä haittamaan bisneksiä.

Yrityksen tarkoitus on tietysti tuottaa voittoa, jotta pystyttäisiin kehittämään yritystoimintaa, Harkimo sanoi: Kaunis ajatus, mutta epätosi. Voittoahan on tietysti vain se, mikä jää viivan alle. Yritystoiminnan kehittämisen hoitaa yritys itse.

Harkimon mukaan Wall Street -liike syntyi siitä, että ”niin pieni osa saa niin suuren osan kaikesta”. Mutta sellaistahan Suomessa ei tapahdu, nauroi Harkimo partaansa: Heh-heh:)) (Kts. A-studio kohdassa 26.25)

Väite, ettei Suomessa olisi tuloeroja, on törkeä valhe. Tuloeroja on ja ne ovat kaiken aikaa kasvussa. Juuri niitä vain kovin kitsaasti tutkitaan. Ja syykin on selvä.

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskiverotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14-kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin.

Joskus 60-luvun lopulla tehtiin laaja tutkimus, jonka mukaan ylin viidesosa suomalaisista ansaitsi liki 60 prosenttia kaikesta. Alin viidesosa vain 2,5 prosenttia. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on todellinen tilanne tänään. Ei ole kuitenkaan vaikea veikata.

A-studio täällä.
Taloudellinen epätasa-arvo Suomessa.
Suomi ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa.
Tuloerot ovat tulleet jäädäkseen, tietää Taloussanomat.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hakkarainen pieraisi



Tekeepä Hakkarainen mitä tahansa, niin nelosen uutiset ja sen myötä Helsingin Sanomat on paikalla. Nyt Hakkaraiselta on päässyt paukku keskellä kirkon mäkeä, jossa oli paljon väkeä.

Päivästä päivään on Ylen ykkösuutinen Räty, joka on kiusannut. Ei siinä mitään; kiusaaminen on rumaa ja typerää ja tyhmää ja läl-läl-lää. Lakeja pitää noudattaa ja työehtosopimuksia kanssa.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin, eikä yksi kivi jauhoja tee.

Venäjän vaalien tuloksia saatiin tuskin uutisoitua, kun piti kiireellä kertoa vaalivilpistä, jota oli povattu jo ennen vaaleja. Meinasi jäädä siinä tuoksinassa kertomatta vaalien tulos kokonaan.

Sampsa Kataja on sammaltanut eduskunnassa. Liekö sekin ollut kännissä?

Ainakin Mika Niikko on sanonut, että se toimittajien syytä, että poliitikot juovat. Mitäs tarjoavat? Ovat menneet toimittajat oikein glögiä juottamaan pipareiden kera.

Matti-Esko Hytönen on taas sitä mieltä, että Räty on hyvä tyyppi, koska se on Matti-Eskon vaimon kaverin ystävän langon nato.

Lady Gagalla on ainakin miljoona twitter-seuraajaa. So?

Maapallo kuumenee ja maailmanloppu tulee. Niinkö?

Ja kaiken tämän kohinan takana suunnitellaan kovia leikkauksia Suomessa ja uusia sotia maailmalla.

Mitäpä siitä.

EVVK.

Alijäämäterroristit fiilaavat ja höyläävät

Jollemme muuta pieniä samoin kuin suuriakin asioista, meidän
täytyy aina elää surun vallassa, sillä silloin käy niin kuin aina
on käynyt: silloin tulevat vääryyksien hyytävät viimat,
välinpitämättömyyden houkutukset, sotien rajumyrskyt.”
 - Harry Martinson, 1930 -

 

Posteljoonini ei lakkaa ihmettelemästä, miten voi olla, että jälleen ollaan tässä tilanteessa, jonka ei koskaan pitänyt enää tulla. - Meille luvattiin, hän sanoo, kun päästään EU:hun, niin hinnat laskevat, töitä piisaa, talous pysyy vakaana ja rahan arvo säilyy.  Ja tässä nyt ollaan perkele!

Tähän on tultu: Kettunaamat ovat tulleet jälleen julkisuuteen heiluttamaan juustohöylää ja teloituskirvestä. On niin tuskallista, niin tuskallista, he parkuvat suureen ääneen ihan kuin Claes Andersson lukiessaan 90-luvulla radiossa päiväkirjaansa, josta ilmeni, että oli niin hirrrrveän kamalaa tehdä niitä leikkauksia. Ei se satu, sanoo lääkäri ja oikeassa on, ei se häneen satukaan – lääkäriin itseensä eikä niihin, jotka teloituskirveen varressa heiluvat.

Silloin leikkaukset aloitettiin viemällä toimeentulotukiperheiltä lapsilisät laskemalla ne tukea vähentäväksi tuloksi. Tätäkään vääryyttä ei ole korvattu eikä mitään aiemmista, kun jo uusia juonia punotaan. Ja vasemmisto on mukana. Samoin demarit ja vihreät, mitä ei nyt enää tarvitse niin paljon ihmetellä.

Varsinaiset ryövärit, muut edunsaajat ja hyötyjät, myös ne, joilla on poliittisina optioina oma lehmä ojassa huutava: Pakko, pakko, pakko ja kaiku vastaa: pakko, pakkoko, ko, ko, kokoomus.  Ja taloudellisen ja poliittisen vallan hallussa oleva media yrittää kaikin keinoin peittää, että tässä ollaan viemässä viimeinenkin sosiaaliturva ja kansan omaisuus yksityiselle pääomalle. Siis rikkaille. Siis niille kymmenelle prosentille maailman väestä, joka omistaa 90 prosenttia kaikesta.

Ja sitten vain lisää veroja kansan niskaan, vanha hyväksi koettu keino sekin:

Juhani Puikkari kommentoi erittäin osuvasti (Kiitos!) Uudessa Suomessa edellistä blogiani:  Rikkaita ei voi verottaa:

”Pääasiaan eli rikkaiden verotukseen palaten, eikös rikkaiden luokka aikoinaan syntynyt veroja kuninkaalle enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti keräävistä aikansa "sankareista". Eihän silloin kerääjää voinut sakottaa siitä, että keräsi niin hyvin kuin keräsikin. Sitä paitsi kerääjällähän oli kuninkaan antama suostumus ottaa "prosentit päältä" keräämistään verorahoista. Tänä päivänä me emme ole antaneet prosenttejamme muille kuin kenties kirkolle ja ammattiyhdistysliikkeellemme.

Tämän päivän ongelmamme onkin siinä, että vaikka yleisen verotusoikeuden ei saisi antaa ryöstäytyä kaiken maailman kuppareille, niin miten voisimme estääkään sen, erityisesti kun ihmiset sohvaperunaisuuttaan äänestävät niin paljon kokoomusta!??

Näitä tämän päivän "laittomia verottajia" on kuin kansanlaulussa "niin paljon kun metsässä on synkkiä puita, niin paljon on sortajia":
- energia- ja sähköyhtiöt, erityisesti atomivoimaa tuottavat
- tietoliikenteen harjoittajat, teleoperaattorit
- pankkiirit ja finanssilaitokset
- vakuutusyhtiöt
- suurten liikekeskusten (ihan ite kansakoulupohjalta tehtyjen "iteaparkkien") omistajat ja tietysti suuret byrokratisoituneet keskusliikkeet alamaisjakelijoineen
- sellunkeittäjät ja monet muutkin metsäyhtiöt
- sementin ja muiden rakentamisen bulkkitavaroiden tukkurit
- maatalousyrittäjiä riistävät "omat" keskusorganisaatiot
- aluerakentajat ja heidän jatkeenaan toimivat suurrakentajat
- autokatsastamot, hammaslääkäriyritykset, kaupalliset terveyskeskukset ja monet muut niskan päälle yrittävät yrittäjäryhmät
- VR:n liiketalousjohto jonka sisäisen merkonomimentaliteetin pohjalta rautateillemme on jo aikaansaatu lukemattomia hankaluuksia (italialaispendeliinot, lumenputsaushäiriöt, suojaamattomat virtalähteet, lipunmyyntijärjestelmän kangertelu, hinnoittelulla kekkulointi, tiedotuksen heikkous jne.), joiden tarkoitus on pohjimmiltaan ajaa pitkän päälle rautatiet alas niin kuin USA:ssa tapahtuikin (muistakaamme erään USAn ent. presidentin lausunto että junanhan voi ryöstää kuka sivistymätön p.o. suivaantunut merkonomi mutta koko rautateiden ryöstämiseen tarvitaan ylempää akateemista oppineisuutta).”

Vanhalla Venäjällä talonpoikien maat ryöstettiin säätämällä kaikenlaisia lakeja, joiden perusteella voitiin maan alkuperäinen omistaja lähettää hilut kintuissa Siperiaan ja panna sen maat parempaan talteen. Lakeja oli kaikenlaisia aina kortinpeluun kieltävästä puiden kaatoon ja kaskeamiseen. Tästä kertoo Leo Tolstoi romaanissaan Ylösnousemus.  Ja kun kaikkein kekseliäimmät vangit lähtivät pakosalle, he houkuttelivat mukaan pari kaveria eväiksi, jotka he  tundralla nälän yllättäessä söivät.

”Sillä ihminen itse on ensimmäinen ja viimeinen ja pysyy ensimmäisenä ja viimeisenä.” Vai pysyykö? Se riippuu kokonaan meistä.

(Lähde: Harry Matinson, Hyvästi meri, 1933, Suom. Lauri Hirvensalo, Tammi 1974)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Rikkaita ei voi verottaa



Kuva: Hieronymus Bosch.

Tässä päivänä muutamana esiintyi tv:ssä AKAVA:n joku, jonka nimi ei jäänyt mieleen, mutta sanoma oli selvä: Rikkaita ei voi verottaa, koska he työllistävät niin paljon ihmisiä.

Huonostipa hän tiesi. Nimittäin: Jos rikkailla ei olisi riistettävänään työläisiä, niin hän ei olisi rikas lainkaan.

Työnantaja on kiertoilmaus, hyvin vakiintunut sellainen, kapitalistille ja riistäjälle.

Pääomien kasaantuminen alkoi alun perin juuri siitä, että yksi ihminen pystyi tuottamaan enemmän kuin hän oman elämänsä ylläpitämiseen tarvitsi. Ja kas, heti ratsasti paikalle Veli, joka pani orjan raatamaan omaksi hyväkseen.

Kapitalistisen järjestelmän tausta on kaukana tässä menneisyydessä. Vähitellen orjat sidottiin maahan ja ahneimmat veljet kahmivat itselleen maan ja sen rikkauden.

Teollisen tuotannon myötä työ ositettiin ja ihmiset laitettiin tehokkaaseen tuotantoon, joka jatkuu tänä päivänä. Nyt ollaan tilanteessa, että 10 prosenttia maailman ihmisistä omistaa 90 prosenttia kaikesta. (Tiedän, olen sanonut tämän useasti:)

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki työnantajat olisivat riistäjiä. Esimerkiksi osuuskuntamuotoinen yrittäminen ja PK-yritykset tekevät poikkeuksen. Niissä yleensä saadaan tuotettua sen verran, että jokaiselle on turvattu edes jonkinlainen palkka. PK-yrityksissä omistaja kantaa yleensä riskin, jos hän yrittää lainarahalla eikä toiminta olekaan kannattavaa.

Palkkatyöllä tässä maailmassa tuskin kukaan on rikastunut. Hyvä jos on saanut perheensä elätettyä ja jonkinlaisen asunnon hankittua ilman perintöjä. Palkkatyöllä yleensä kyetään vain uusintamaan työvoima seuraavan päivän haasteisiin ja luomaan uusi raatajasukupolvi.

Riiston asteen koveneminen näkyy hyvin sodan jälkeisessä kehityksessä. Vielä 50-luvulla mies kykeni elättämään perheensä ja rakentamaan talon rintamamieslainoilla joko talkoilla tai yksin.

Nykyisin ei nelihenkisen perheen elättämiseen enää tahdo riittää se, että molemmat puolisot ovat töissä. Nyt tarvitaan jo kummallekin jopa kaksi työtä, jotta kulut saadaan katettua ja vanha rintamamiestalo maksuun. Riistonastetta aiotaan korottaa myös vaatimuksella pitenevästä työurasta.

Ja koko ajan näiltä ihmisiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, jotta rikkaat rikastuisivat. Parhaillaan on käynnissä todella suuri kuppaus, jolla siirretään varoja ja omaisuutta sinne, missä sitä ennestäänkin on. Kuppauksen seurauksena puretaan hyvinvointivaltion rippeitä ja pannaan tulevatkin sukupolvet ikuiseen velkavankeuteen.

Ja tämän tekee Suomessa hallitus, jossa vasemmisto on mukana. Hei haloo! Eivätkö hälytyskellot jo soi.

Kirjoitin 10. syyskuuta 2010 blogin otsikolla Alijäämäterroristit ovat jo liikkeellä. Ja tässä sitä nyt ollaan.