Ei ole syytä unohtaa

Tällä julisteella Natsi-Saksan kansalaisia pehmitettiin vammaisten eutanasian kannalle: ”Jokainen heistä maksaa yhteiskunnalle 50 000 markkaa”. Henki pois, niin säästyy. Eutanasia eli armokuolema oli virallinen nimi toimenpiteelle, jolla henkisesti heikot vahvojen niskoilta eliminoitiin

Bad Tölzin pienessä kylpyläkaupungissa Baijerissa uhreja oli kaikkiaan 19. Vain diagnoosit vaihtelivat. Syyksi riitti ihmisarkuus tai vaikkapa yökastelu. Ilmeisesti syyllisyyttäkin tunnettiin, koskapa virallisiin asiakirjoihin oli merkitty usein tuberkuloosi tai muu fyysinen sairaus, jotka saatiin aikaan nälällä ja aliravitsemuksella vankeudessa.

Bad Tölzissä natsien uhreja ei haluta unohtaa.

Kaupungin kauniille Marktstrasselle on jokaisen murhatun nimi upotettu katukivetykseen.





Eutanasia on jälleen ajankohtainen. Töltzer Kurier tiesi kertoa, että Sveitsissä saa jo armokuoleman ilman tappavaa sairauttakin. Riittää, kun ihminen on saanut tarpeekseen elämästä. Zueriche Zeitung tosin täsmensi, että itsemurhaa ei suositella kaikille.

Ääriliberalismin aikana vanha tunnus: Leben und leben lassen on muuttumassa tunnukseksi: Sterben und sterben lassen.

Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Voi armata rammat!

Kuva: Kaija Olin-Arvola


Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa etuoikeutetut voivat vielä rellestää kuin ankat maissikasassa ja silti kutsua itseään sivistyneiksi ihmisiksi. Lahjonta rehottaa kuin Venäjän vahoina hyvinä aikoina. Ei niin pientä ja tärkeilevää kunnallispamppua taida löytyä, joka ei ottaisi lahjuksia tarjottaessa. Vallan keskittäminen Helsinkiin on tehnyt paratiisin niille kymmenille tuhansille virkamiehille, jotka voivat matkustella ilmaislipuilla Helsingistä Rovaniemelle, verottomilla päivärahoillaan syömään, juomaan ja naimaan. Ja tärkeämmät pamput ulkomaille. Tännekin varta vasten. Sinivalkoisin siivin.”

- Paavo Rintala, Porvari punaisella torilla, Otava, 1984 -


Katainen valittaa Turun Sanomissa, että kehysneuvottelut kärsivät, jos ei olla samassa veneessä. Ilmeisesti on pakkauduttu erittäin hyvin, koskapa juttua riittää enimmäkseen vain varuskunnasta ja lentoyhtiöstä. Hyi helvetti, miten väärin on väärin. Ja kaikki on väärin.


Kehysneuvotteluista ja niistä tärkeimmistä kansaa koskevista asioista julkisuuteen vuotaa hyvin vähän.


Mitä te haluatte? Mihin olette valmiit? Millä hinnalla myytte? Keneltä otatte? Kenelle jätätte? Kuinka paljon? Kuinka pitkälle meinaatte päästä?


Ilmeisesti hallitus jatkaa politiikkaansa linjalla: Annetaan yksi. Otetaan kolme.


Eutanasia-asia alkaa olla selvä. Aika on kypsä.


Armokuolema on armelias asia. Armeliasta päästää ihminen kärsimyksistä. Vallankin toinen. Armeliasta päästää se, joka tulee niin hävyttömän kalliiksi yhteiskunnalle. Perkele.


Kumma että se suuri armeliaisuus ei yllä elämään. Miksi vain kuolemassa pitäisi olla armo? Kuolema itse on hyvin armelias. Elämä ei aina ole. Elämä kiduttaa, rasittaa ja aiheuttaa suurta tuskaa.


Enemmän armoa ja armeliaisuutta tarvittaisiin ihmispolon elämän helpottamiseen. Moni olisi vähästä autettu, jos vain halua, tahtoa ja sitä kuuluisaa armoa vain hiukankin löytyisi.


Mitä, jos säädettäisiin laki armeliaan elämän turvaamiseksi kaikille. Jokainen ihminen ja jokainen elävä on tämän armon syntymänsä tähden ansainnut.