tiistai 29. toukokuuta 2012

Mies söi uhriltaan naaman



https://www.tornio.fi/index.php?p=Tila8

Brasilialainen perhe myi ihmispiirakoita. Japanilaismies valmisti omista kiveksistään ja peniksestään kalliin herkkuaterian. Kas siinä raflaavia otsikoita viimepäiviltä.

Amerikkalaiset ja Nato käyvät ohimennen pommittamassa milloin Jemeniä ja Pakistania tai milloin mitäkin. EU ja Suomi sen mukana käyvät sotaa. USA rahoittaa Syyrian mellakoita ihan niin kuin se teki Libyassa. Maailma on saatava järjettömyyden kouriin.

Kaaos on antanut johtajille alibin pelotella verenvuodatuksilla, jos kansat eivät tottele. Rikkaat valmistautuvat sotaan köyhiä vastaan kaikilla rintamilla. Lahtaaminen on jo käynnissä.

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Melkein joka päivä saa kuulla uutisia murhista ja tapoista. Koulukiusaaminen johtaa itsemurhiin.

Hyvinkään surmien jälkeen presidentti Niinistö sanoi Ylen ylimääräisessä uutislähetyksessä, että kilpailu on mennyt liian kovaksi. Kaikki eivät siinä pärjää ja jotkut jopa epäonnistuvat. Tätä on vaikea kestään. Se oli harvinaisen systeemikriittinen lausunto, joka sitten nopeasti hävisikin julkisuudesta ja peittyi muiden pohdintojen alle. (Hyvinkään ampuja oli perSSuomalaisten kannattaja.)

Totuus kuitenkin on, että kilpailu on kapitalismin katalysaattori. Valtiomonopolistinen globaali kapitalismi ei armoa tunne. Sekuntivauhdilla koneet käyvät keskinäistä kauppaa: joku voittaa joku häviää.

Reaalimaailmassa heikkoja ei hyväksytä. Heikko on luuseri, heikoin lenkki, hyljeksittävä hylkiö.

Yhteisiä arvoja ei ole, koska niitä ei luokkayhteiskunnassa voi olla. Tämän totuuden postmoderni hävitti ja nosti jalustalle Fukuyaman teesit, joiden mukaan historiaa ei ole, suurten kertomusten aika on ohi, jokaisella yksilöllä on omat arvonsa eikä totuutta ole. Tärkeintä on raha, kiire ja tehokkuus. Systeemi pyörii kuin linko, joka syrjäyttää heikoimmat, joiden määrä koko ajan kasvaa.

Väkivalta pursuaa vastaamme kaikkialta: peleistä, elokuvuista ja aivottomasta viihteestä, jossa keskitytään raakuuksiin ja ulosteisiin.

Eutanasia puhuttaa. Siihen suhtautuvat suurella moralismilla samat ihmiset, jotka ovat valmiit silmää räpäyttämättä hyväksymään sodat, kidutukset, nälän ja tappamisen.

Jo pari vuosikymmentä sitten alettiin ihmisiä aivopestä teennäiseen positiivisuuteen. Kaiken piti olla pumtsi-pum ja jokaisen oman elämänsä sankari. Jo silloin ajattelin, että jonain päivänä tämä pakkomielle räjähtää silmille.

Vain yhtä yksittäistä syytä ei maailman nykytilaan ole. Talous on kaiken perusta ja sen päälle kohoaa ajan henki. Tähän on päättäjien tietoisen politiikan seurauksena tultu, mutta onneksi tähän ei ole pakko jäädä.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kiinalainen juttu


Kiinan kansantalouden kasvu kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi.

Kiinan BKT:stä kulutuksen osuus on 20 prosenttia. Vastaava luku Suomessa on 70 prosenttia.

Kiinassa on halpa työvoima ja valtavat markkinat, siksi pääomia kannattaa viedä sinne. Pääomalla ei ole isänmaata niin kuin Karl Marx sanoi. Pääoma menee aina sinne, missä voitot ovat suurimmat.

Kiinassa tuloerot ovat suuret. Kansa kaupungeissa on vauraampaa kuin maaseudulla, missä vanhukset yrittävät tulla toimeen luontaistalouden kaltaisissa oloissa, kun nuoret ovat lähteneet kaupunkeihin paremman elämän perässä.

Jokin aika sitten tv-dokumentissa näytettiin niitä paratiisin kaltaisia olosuhteita, jotka vielä vallitsevat Kiinan maaseudulla. Valitettavasti alkuperäinen luonto joutuu kaiken aikaa entistä ahtaammalle kaupungistumisen myötä.

Kaupungeissa työläiset asuvat ahtaissa huoneissa, joihin on majoittunut useampikin perhe ja heidän lapsensa. Huoneeseen mahtuu tuskin makuusija jokaiselle ja nurkassa on kaasukeitin. Palkat ovat niin pieniä, että ihmisillä ei ole vuosiin varaa matkustaa edes omia vanhempiaan katsomaan. Köyhien lapsilla ei ole varaa koulutukseen, joten he perivät vanhempiensa kohtalon. (Edes kouluretkeen ei esittelyperheen lapsella ollut varaa, koska se maksoi 10
euroa.)

Jokainen tuotteitaan Kiinassa valmistava yritys valmistaa tuotteitaan orjatyövoimalla. Jokainen näitä tuotteita ostava kuluttaja käyttää orjatyövoimalla valmistettuja hyödykkeitä eli käytännössä omistaa orjia.

Suomalainen yrittäjä valitti tänä aamuna tv-3:n aamu-tv:ssä, että on yrittäminen Kiinassa on vaikeutunut, kun on ruvettu perimään kaikenlaisia sosiaaliturvamaksuja ja muitakin ennakoimattomia lisäkuluja.

Minne nämä raukat seuraavaksi lähtevät rahaa tekemään. Mistä vielä löytyy orjatyövoimaa?

Vai ratkaistaanko ongelma sillä, että suomalaiset muutetaan orjatyövoimaksi? Hyvässä alussa ainakin ollaan.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Olen maailman onnellisin ihminen



Heräsin tänä aamuna, kun käki kukkui läheisessä männyssä. Se sanoi Kuk-kuu-käh-käh. Tästä tulee käen suomenkielinen nimi: Käki. Ja se taas johtuu suomalaisten läheisestä luontosuhteesta. Suomalainen kuuluu käen läheltä. Kun käki kukkuu kaukana, käh, käh ei kuulu ja siksi muunmaalaiset kutsuvat yleensä käkeä nimellä cuckoo tai jotain sinne päin.

Kukkui kultainen käkönen, mulle lisää vuosia niin paljon, etten edes jaksanut laskea.

Koivuihin on juuri puhjenneet lehdet. Niistä saa hyvää teetä, joka puhdistaa elimistön kaikesta saastasta. Kun saan pyykin pestyä, lähden keräämään teetarpeita.

Aurinkokin paistaa juuri sopivasti ohuen pilviverhon takaa eikä mollota vasikanpäänä keskellä taivasta.

Kukat kukkivat. Minun asiani ovat hyvin. Kaikkea on, kun on kauppa itellä.

Mikäpä tässä. Laitan sumpin pihisemään.

(Omistettu Ahti Pontiselle)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Amerikkaa hallitsevat avaruusoliot

 
Jim, tuo miehisten miesten ikioma tv-kanava, jossa poliisit seikkailevat ja vasarat paukkuvat, lähetti yhtenä iltana ohjelman, jossa kerrottiin, että Amerikkaa ja siten myös koko maailmaa hallitsevat avaruusoliot.

Tämä tuli todistetuksi sillä, että sekä George Washington, Thomas Jefferson että Abraham Lincoln olivat kaikki maanmittareita. He suunnittelivat Washingtonin maailman pääkaupungiksi muinaisen Rooman mallin mukaisesti capitolium-kukkulalle.

Kaupungin geometrisen pohjapiirustuksen tarkastelussa näkyy salaperäisiä merkkejä ja pentagrammeja, jotka todistavat yhteyksistä maapallon ulkopuolisiin, korkeampiin mahteihin. Näiden kädestä ja johdatuksella Yhdysvallat on saanut maailman herruutensa.

Eikä vain maailman vaan myös maanalaisen maailman herruuden; yksi Washingtonin merkittävistä nähtävyyksistä on obeliski, jonka kuvajainen läheisen altaan vedestä viittaa yhtä aikaa sekä taivaaseen että helvettiin. Mahtavaa.

Amerikan sekä Washingtonin perustaneet miehet olivat kaikki vapaamuurariveljiä keskenään. No ilmankos. Näitä samojahan on myös Anders Behring Breivik.



Vain avaruusolioilta voi saada käskynsä valta, joka tuottaa tällaista jälkeä.
Köyhdytetyn uraanin aikaan saamia vaurioita vastasyntyneillä. Kuolleita lapsia. Tuhottuja kaupunkeja.










lauantai 12. toukokuuta 2012

Rahat lapsille ja nuorille



Julkisuuteen tulleen tiedon mukaan hallitus syöttää nuorisojärjestöille rahaa ilmoitettujen paperijäsenten mukaan. Järjestöt itse ovat paperitiikereitä. Ei tässä mitään uutta ole.

Perussuomalaiset ovat vaatineet, että nämä rahat pitäisi muuttaa puoluetuen kaltaiseksi automaatiksi. Eivätkö he tiedä, että varat on jaettu aina ennenkin eduskunnan poliittisten voimasuhteiden mukaan.

Nyt pääministeri Jyrki Katainen on luvannut tutkia asian ja on myös taipumassa puoluetuen kaltaiseen maksatukseen.

Voi Jumalan pyssyt ja puupaukut! Koululaisilta on viety välipalat. Koulunkäyntiavustajista on pulaa. Iltapäiväkerhotoimintaan eivät läheskään kaikki pienet koululaiset pääse.

Nuorisotyö ja vallankin etsivä nuorisotyö kärsii rahapulasta.

Miksi pitää syytää rahaa poliittisille nuorisojärjestöille, joilla ei ole edes toimintaa vaikka kylläkin toimitsijoita. Niitä rahoja nuoriso ei näe edes vilaukselta: Kuollutta, mikä kuollutta.

Sama koskee erilaisia potilasjärjestöjä. Kenttätoimintaa ei niilläkään ole, mutta johtokunnat ja työpaikat ovat vahvasti poliittisten pukareiden määräysvallassa.

Kansalaisjärjestöt palvelevat ennen muuta poliitikkojen perillisten, kavereiden ja poliittisten kehäraakkien suojatyöpaikkoina.



Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Ihmisillä pitää olla mahdollisuus


Haitaritaiteilija Kimmo Pohjonen on tavannut romanialaisia soittajia romanien päiväkeskus Hirundossa ja Helsingin kaduilla. Näiden tapaamisten pohjalta on syntynyt ilmaiskonsertti, joka toteutetaan Esplanadin lavalla Helsingissä äitienpäivänä sunnuntaina 13. toukokuuta klo 19.

Espan lavalle nousee Romanian romaneja, jotka ovat tänä keväänä soittaneet Helsingin kaduilla. Pohjosen kanssa esiintyy kaksi nais- ja viisi miessoittajaa:
Elena ja
Ion Luca,
Ilie Sile,
Robina ja
Dumitru Stanciu,
Mircea Alecu sekä
Călin Vasile.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Köyhiä ollaan - persekin kahdesta kappaleesta


Suomen Pankki on antanut varoituksen: kansa on ylivelkaantunut. Ketä pankki varottaa? Jos velallisia, niin kovasti on myöhäistä. Ollaan veloissa valtiota myöden.

Kun 90-luvun lamasta oli jotenkuten toivuttu, niin ukaaseja oli vaikka minkälaisia: lainaa ei saa antaa ilman reaalivakuuksia, takaajiksi ei kelvannut kuka tahansa, puskurirahastoja piti perustettaman valtion turvaksi.

Ja tässä taas ollaan uusia rahastoja perustamassa ja parkumassa, kun mahtilainoja on saanut pelkästään kiinteistövälittäjän suosituksella vuosikaudet; ja kaikenlaiset kulutusluotot ja pikavipit päälle.

Vain koronkiskureilla ei ole mitään hätää. Kun rahoituskriisi pamauttaa ihmiset päin seinää, luotottajat rikastuvat. Velkaannuttamalla kaikki valtioita myöden koronkiskurit rikastuvat.

Kun korot kiskaistaan pilviin, tapahtuu valtava omaisuuden uusjako periaatteella mulle ja mun kaverille. Pankin johtokunnassa istuva isäntä saa pilkkahinnalla omakseen kauan havittelemansa naapurin velkaisen talon.

Syklisesti toistuva lama on kapitalismin laki. Tämän lain mukaan laman aikana rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät. Kun lama on ohi, moni joutuu katkerasti huomaamaan, että se hartaasti odotettu perintökin meni sivu suun.

Keskiluokan asema säilyy jotenkuten, mutta entistä suurempi joukko menettää etuoikeuksiaan. Harry Martinsonin mukaan keskiluokkaa on neljänlaista: 1) sivistys ja piano, 2) sivistys, mutta ei pianoa, 3) ei sivistystä, mutta piano, 4) ei sivistystä eikä pianoa.

Lue myös tämä Ilkka Luoman blogi Suomen Pankki varottaa vakavasti.


(Lähde: Harry Martinson, Nokkoset kukkivat, 1935, Suom. V. Hämeen-Anttila, Karisto 1974)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Potkupallosta päähän



Kun olin lapsi, leluja oli niukasti. Yksi pallo ja senkin oli lupa kestää monta vuotta. Sukset oli, mutta luistimet olivat jo kitinän takana. Vuorotellen kolme likkaa käytti yksiä ja samoja. Fillarit saatiin joululahjaksi ja se oli kirkuva ihme.

Mutta paljon liikuttiin: juostiin pitkin metsiä, kiipeiltiin puissa, uitiin ja hiihdettiin. Lukeminen oli melkein synti: Aina nenä kirjassa kiinni. Ylös, ulos ja lenkille. Tekisit jotain. Mansikkamaata perkaamaan.

Nykyajan välineurheilu ja harrastusten kalleus vievät liikkumishalut niiltä joilla ei rahaa ole. Kaveri valitaan sen mukaan minkä merkkiset varusteet sillä sattuu olemaan.

Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki asetti työryhmän tutkimaan lasten ja nuorten mahdollisuuksia liikuntaharrastuksiin. On tutkittu monesti ennenkin.

Nelosen uutisilta meni vain pari viikkoa ottaa selville, että määrärahat järjestetylle urheilulle ovat kasvaneet lajista riippuen jopa 125 prosenttia. Silti kustannukset ovat täysin karanneet. Vähävaraisten perheiden lasten on turha haaveilla edes salibandysta, jonka kustannus vuodessa on 1000 euroa.

Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että ministeri Arhinmäki aikoo boikotoida Ukrainan potkupallokisoja, jos Julia Timoshenkon asema vankilassa ei muutu. Kuka muistaa, miksi Timoshenko on vankilassa?

Näinä ankeina aikoina luulisi ministerillä olevan muutakin tekemistä kuin juosta potkupallon perässä ympäri maailmaa. Rahaa siis on, mutta mihin sitä käytetään, on toinen juttu.


torstai 3. toukokuuta 2012

Kirottua


Saatanan, perkele, jumalauta, vittu! Näin me lapsena kiroiltiin puuliiterin takana, kun äiti oli ollut tuhma. Ja koko ikäni olen kiroillut kuin minulla olisi tourette.

Minä en näe kiroilussa mitään pahaa. Paljon pahempaa on tappaa, riistää ja alistaa toisia ihmisiä. Minä olen saanut kiroilusta voimaa enemmän kuin mistään uskonnosta koskaan.

Kirjoitin aikoinaan kolumneja Rakentaja-lehteen. Kirjoitin myös kiroilusta ja sen voimaannuttavasta vaikutuksesta. Silloinen päätoimittaja Markku Salomaa antoi minulle potkut. Syy: Olin maininnut naisen sukupuolielimen nimeltä. Niin tosiaan, rakennustyömaillahan ei sellaista kieltä käytetä.

Muinoin, kun vallalla oli sanamagia, uskottiin, että saatanan sanominen tuo sarvipään paikalle.

Nykyisin meitä hallitaan sanojen avulla entistä enemmän. Vanhat sanat täytetään uusilla merkityksillä ja uusia sanoja keksitään varta vasten.

Jotkut sanat leviävät kuin rutto. Niitä sanoja käytetään ihmisten leimaamiseen ja arvottomiksi tekemiseen.

Muotisanat syntyvät, kuluvat ja katoavat. Ne elävät hetken eikä niitä kauaa edes muisteta. Samoin käy sanontatavoille. Äidilläni oli masennuksen keskellä tapana sanoa: On kuin itkis, nussis ja näkis kuoleman unta. Tämä tuli mieleeni, kun aamulla heräsin.



keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Onnellisten maa


Pidettiin taloyhtiön pihatalkoot niin kuin joka kevät.

Kerhohuoneen kalusteet oli talven aikana laitettu sen tuusan nuuskaksi.

Pyöräkellarin polkupyöristä oli vedetty tarakat solmuun, kumit puhkottu ja satulat puukotettu täyteen reikiä.

Nieminen valitti, ettei ollut päässyt hammaslääkäriin, vaikka oli ollut jonossa jo kolme vuotta.

Lahtisen tytär oli tappanut itsensä, kun lapset oli otettu huostaan. Runströmmi oli tehnyt konkurssin ja vetänyt itsensä hirteen.

Pönnin kelvoton poika oli varastanut Reiskan auton yhdessä jonkun mustalaisen kanssa.

Anna yritti vipata jokaiselta rahaa, vaikka on edellisetkin maksamatta.

Makkarat hiillostuivat grillissä.

Valkovuokot kukkivat.

Kaikenlaisten tutkimusten mukaan tässä maassa elää maailman onnellisin kansa. Ihan niin kuin DDR:ssäkin.