https://www.tornio.fi/index.php?p=Tila8
Brasilialainen perhe myi ihmispiirakoita. Japanilaismies valmisti omista kiveksistään ja peniksestään kalliin herkkuaterian. Kas siinä raflaavia otsikoita viimepäiviltä.
Amerikkalaiset ja Nato käyvät ohimennen pommittamassa milloin Jemeniä ja Pakistania tai milloin mitäkin. EU ja Suomi sen mukana käyvät sotaa. USA rahoittaa Syyrian mellakoita ihan niin kuin se teki Libyassa. Maailma on saatava järjettömyyden kouriin.
Kaaos on antanut johtajille alibin pelotella verenvuodatuksilla, jos kansat eivät tottele. Rikkaat valmistautuvat sotaan köyhiä vastaan kaikilla rintamilla. Lahtaaminen on jo käynnissä.
Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Melkein joka päivä saa kuulla uutisia murhista ja tapoista. Koulukiusaaminen johtaa itsemurhiin.
Hyvinkään surmien jälkeen presidentti Niinistö sanoi Ylen ylimääräisessä uutislähetyksessä, että kilpailu on mennyt liian kovaksi. Kaikki eivät siinä pärjää ja jotkut jopa epäonnistuvat. Tätä on vaikea kestään. Se oli harvinaisen systeemikriittinen lausunto, joka sitten nopeasti hävisikin julkisuudesta ja peittyi muiden pohdintojen alle. (Hyvinkään ampuja oli perSSuomalaisten kannattaja.)
Totuus kuitenkin on, että kilpailu on kapitalismin katalysaattori. Valtiomonopolistinen globaali kapitalismi ei armoa tunne. Sekuntivauhdilla koneet käyvät keskinäistä kauppaa: joku voittaa joku häviää.
Reaalimaailmassa heikkoja ei hyväksytä. Heikko on luuseri, heikoin lenkki, hyljeksittävä hylkiö.
Yhteisiä arvoja ei ole, koska niitä ei luokkayhteiskunnassa voi olla. Tämän totuuden postmoderni hävitti ja nosti jalustalle Fukuyaman teesit, joiden mukaan historiaa ei ole, suurten kertomusten aika on ohi, jokaisella yksilöllä on omat arvonsa eikä totuutta ole. Tärkeintä on raha, kiire ja tehokkuus. Systeemi pyörii kuin linko, joka syrjäyttää heikoimmat, joiden määrä koko ajan kasvaa.
Väkivalta pursuaa vastaamme kaikkialta: peleistä, elokuvuista ja aivottomasta viihteestä, jossa keskitytään raakuuksiin ja ulosteisiin.
Eutanasia puhuttaa. Siihen suhtautuvat suurella moralismilla samat ihmiset, jotka ovat valmiit silmää räpäyttämättä hyväksymään sodat, kidutukset, nälän ja tappamisen.
Jo pari vuosikymmentä sitten alettiin ihmisiä aivopestä teennäiseen positiivisuuteen. Kaiken piti olla pumtsi-pum ja jokaisen oman elämänsä sankari. Jo silloin ajattelin, että jonain päivänä tämä pakkomielle räjähtää silmille.
Vain yhtä yksittäistä syytä ei maailman nykytilaan ole. Talous on kaiken perusta ja sen päälle kohoaa ajan henki. Tähän on päättäjien tietoisen politiikan seurauksena tultu, mutta onneksi tähän ei ole pakko jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti