sunnuntai 28. elokuuta 2011

Avoin kysymys Vasemmistoliitolle ja Arhinmäen konklaaville

Kenellekään ei liene salaisuus, että kapitalistinen järjestelmä tähtää vain ja ainoastaan voiton maksimoimiseen.

Kenellä on rahaa ja omaisuutta, se lisää halajaa.

Poliitikot ovat järjestelmän rasvareita, jotka pitävät rahan liikkeessä.

Kapitalistiseen pääomien kasaantumiseen ovat kuuluneet lamat.

Vasemmisto on perinteisesti ollut oppositiossa tätä järjestelmää vastaan. Oikeastaan se on ollut koko vasemmiston olemassaolon oikeutus.

Parhaillaan eletään aikaa, jolloin rahaa on ollut tarjolla alhaisella korolla ja lisää tyrkytetään nytkin. Ilmeisesti lainanottajista on syntynyt pula, koska pankit jo mainostavat asuntolainojaan.

Pankit rikastuvat koronkiskonnalla. Mitä korkeampi korko, sitä vaikeammaksi tulee lainojen maksu ja jo hetken kuluttua velalliset maksavat korkoa korolle ja vielä senkin korolle.

Jossain vaiheessa maksukyky loppuu ja silloin rahamarkkinat romahtavat. Ja tämä on ollut alun perin tarkoituskin.

Romahduksen jälkeen vakuuksina olleet omaisuusmassat siirtyvät pankkien omistukseen. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Keskiluokka suistuu köyhyyteen.

Nyt eletään aikaa, jolloin veri punnitaan. Hallitukset ovat päättäneet ryhtyä harjoittamaan politiikkaa, jonka seurauksena korot nousevat. Samanlainen tilanne oli 90-luvulla. Korot nousivat ja tuhannet PK-yritykset ajautuivat konkurssiin, mistä seurasi suurtyöttömyys.

Suomalaiset kotitaloudet ovat lähes korviaan myöden velkaantuneita. Moniko korkojen noususta selviää joutumatta maantielle ikuiset velat niskassaan.

Siispä kysynkin: Mitä Vasemmistoliitto tekee hallituksessa, joka vanhaa kaavaa noudattaen on syöksemässä velkaiset ihmiset suureen onnettomuuteen?

Joko taas on perustettu konklaavi, jonka teot eivät päivänvaloa kestä? Niin kuin ei kestänyt 90-luvullakaan, jolloin presidentti Tarja Halonen julisti Koiviston konklaavin asiakirjat salaisiksi.

Aiheesta myös täällä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Älä pyyhi sormia leipään


Posteljoonin lisäksi moni muu itkee tämän päivän tapainturmelusta. Blogien kestoaiheena toistuvat ihmisten kummalliset tavat ja tottumukset. Yksi valittaa yhdestä. Toinen toisesta.

Myös Machiavelli esitti asiasta oman käsityksensä: ”Jokainen näkee sen, mikä näyt olevan, mutta harvat tietävät mikä todella olet, eivätkä nämä harvat uskalla vastustaa noiden monien mielipiteitä.”

Renessanssi on aikakausi, joka yhdistetään rikkauteen, runsauteen ja kauneuteen.

Aikakausi oli myös suuren vapautumisen aikaa. Nuori nainen tiesi saavansa ilotytön kohtalon jos joutui nunnaluostariin. Alastomia miehiä kaduilla ei paheksuttu ja naisille oli luvallista pukeutua avonaisen ikkunan edessä ja samalla esitellä sulojaan ohikulkijoille.

Myös kirkollisissa piireissä papit, kardinaalit ja jopa itse paavi ottivat erivapauksia vallankin karnevaaliaikaan, mutta myös muulloin. Erityisesti muistetaan Leo X: ”Ei saata ajatella minään, joka on kauempana kaikesta todellisesta ja terveestä elämänilosta kuin se vaikutus, minkä saapi lukiessaan, kuinka Leo X huvikseen tarjoilutti kardinaaleilleen ja vierailleen ruokkia, jotka päältä näyttivät herkullisilta ja houkuttelevilta, mutta joiden vieraat syödessään huomasivat olevan apinanlihaa ja muuta inhottavaa ravintoa."

Tapojen turmelusta yritettiin ehkäistä erilaisilla ohjeilla. Calateo on lakikirja, jossa ”vanhus” antaa ohjeita ”nuorisolle”: ”Älköön siis ihminen tyytykö hyviin tekoihin; hänen täytyy koettaa tehdä ne myös miellyttäviksi.” ”Ei pidä koskaan pyrkiä määrääväksi, ei koskaan näyttää suuttumustansa; ei pidä häiritä seuran mielialaa sopimattomilla puheilla eikä juhlatiloissa kosketella ruttoa ja kuolemaa; yleensä ei pidä puhua vaimostaan, lasistaan eikä imettäjistä; unistaan ei saa kertoa, ei myöskään nukkua seuroissa, sillä siten ei ainoastaan osoita, ettei ole huvitettu seurasta, vaan sattuu sitä paitsi usein, että nukkuessaan ´tekee asioita, jotka ovat epämiellyttäviä kuulla ja nähdä´. Ja niin edelleen loputtomiin: seurassa ei saa rummuttaa sormillaan ja vielä vähemmän leikata kynsiään, ei pidä niistää pöytäliinaan, ei pyyhkiä sormiansa leipään…"

Paavi Leo X hovilla oli maine, että se oli hauskin koko Italiassa. ”Mutta pyhän isän ja hänen ikäistensä suonissa ei palanut mikään alkuperäinen ja turmeltumaton elämänilo, heissä ei mikään väkevä aistien jano, ei mikään heräävä nuoruuden hurjuus vaatinut tyydytystään, vaan väsähtävä aika ikävöi heissä melkein sairaalloisesti uusia ja kiihottavia huvituksia.”

Tästäkö lienee kysymys nyt myös länsimaisten kulttuurien kurjuudessa? Mikään ei tunnu enää riittävän. Ihmiset huvittelevat itsensä kuoliaaksi. Mitään tabuja ei ole. Mikään ei ole pyhää ja vain kuolema tuntuu olevan tarpeeksi. Moraalia ei ole ja moraalin puutteessa kunnostautuvat maailman rikkaat ja suuret johtajat.

Ehkä me elämme nyt postkapitalismia, josta vielä on syntyvä jotain uutta ja tervettä, mutta joka ei vielä ole kuin ituina näkyvissä.



(Lainaukset: Torsten Söderhjelm, Werner Söderhjelm, Italian renessanssia, Suom. V. Malinen, Otava, Helsinki 1926)

maanantai 22. elokuuta 2011

Me olemme tappajia kaikki


Jokainen meistä osaa tuomita, kun naapuri hakkaa lapsiaan, mutta moniko todella puuttuu asiaan. Lapsen lyöminen on rikos, yksi suurimmista, vaikka rangaistuksista niin ei voikaan päätellä.

Me tuomitsemme julkisuuden Harri Paskarit, jotka pahoinpitelevät vaimojaan. Ja me tuomitsemme siinä sivussa kaikki puolisoittensa hakkaajat ja raiskaajat.

Kun joku mielipuoli hyökkää viattomien kimppuun niin kuin Norjassa tapahtui, koko maailma paheksuu. Poliitikot tuomitsevat ja koko julkisuus tuomitsee.

Mutta maailmassa tapetaan kaiken aikaa joukoittain ihmisiä eikä kukaan sano mitään, jos asialla ovat meidän miehemme. Jos tappaminen on meidän etujemme puolustamista, se on täysin laillista. Tottahan meidän pitää saada turvata omat öljymme, vetemme ja kaikki muut rikkautemme.

Sodat saavat ihmisiltä hiljaisen siunauksen: Maailman ongelma eivät ole pahat ihmiset, vaan hyvät jotka vaikenevat.

Libyan sodan raunioille ja uusille apajille halajaa jo Suomikin. Vaikka sotaa ei vielä ole edes käyty loppuun eikä syyllisiä tuomittu, niin ulkoministeri Erkki Tuomioja on jo myymässä suomalaista osaamista rauhanrakentajana. Tästä osaamisesta Kosovo on hyvä esimerkki.

Ja tappaminen sen kuin jatkuu. Parhaillaan maailmassa tapetaan ihmisiä suurin joukoin nälkään ja tauteihin, mutta hyvinvoivat länsimaalaiset vain levittävät lisää rasvaa leivän päälle.

Kummallista on, että kaikkein suurimmat rikokset saavat tapahtua ihan niin kuin kaikki ihmiset olisivat kuuroja ja sokeita – täyttä omaatuntoa vailla.


”Seitsemän kertaa olen halveksinut sieluani:

Ensimmäisen kerran, kun se oli nöyrä

saavuttaakseen arvostusta.

Toisen kerran, kun näin sen ontuvan

raajarikkoisen edessä.

Kolmannen kerran, kun se sai valita vaikean ja

helpon välillä ja se valitsi helpon.

Neljännen kerran, kun se teki väärin ja

lohduttautui sillä, että myös muut tekevät väärin.

Viidennen kerran, kun se voitti heikkoudet ja

ja piti kärsivällisyyttään voimakkuutensa ansiona.

Kuudennen kerran, kun se halveksi kasvojen

rumuutta eikä tiennyt, että se oli yksi sen omista

naamioista.

Ja seitsemännen kerran, kun se lauloi ylistyslaulun

ja piti sitä hyveenä.”


(Lainaus: Kahlil Gibran, Mestarin sanoja, Merta ja hiekkaa, Karisto, Hämeenlinna 1993)

lauantai 20. elokuuta 2011

Paskasta ruokaa



Kymmenenvuotias tuli koulusta ja kertoi siellä kuulleensa, että tulevaisuudessa tehdään ulosteista ruokaa. Pappa todisti ja tottahan sen silloin täytyy olla. Kaikissa ulosteissa on jäljellä vielä paljon energiaa, joka voidaan ottaa uusiokäyttöön.

Tohtori Eeva Mäkelä ennakoi tulevaa Tiede-lehdessä n:o 8/2011: ”Kysynnän kasvu Intiassa ja Kiinassa, eläintautien nostattamat lihaskandaalit, ympäristötietoisuus ja halu kunnioittaa eläinten oikeuksia ovat romahduttaneet lihan tuotannon. Lisäksi eläinperäisten tuotteiden hintaan on lisätty haittavero, jolla pyritään hillitsemään niiden kulutusta. Karjahan on merkittävä kasvihuonekaasujen lähde, ja ilmastonmuutos rasittaa kovasti valtioiden taloutta.

Tartun pihvin sijaan makkaraan, jossa on kudosviljelmässä tuotettua keinolihaa. Makkara maistuu perheen miesväelle, vaikka vastaakin rasvakoostumukseltaan lähinnä avokadoa. Lihamassa kasvaa laboratoriossa eläinsolusta, ja siksi se voidaan räätälöidä ihan sellaiseksi kuin halutaan.”

Mutta miksi pysähtyä tähän? Jo nyt eläkeiän korotusvaatimukset puhuvat sen puolesta, että ihmisestä yritetään ottaa kaikki irti viimeiseen hiki- ja veripisaraan asti. Kun kerran työvoimatavaran tuottamiseen on paljon investoitu, niin pitäähän se kuluttaa loppuun saakka.

Eikä tähänkään vielä tarvitse pysähtyä. Ihminenhän voitaisiin kokonaisuudessaan ottaa uusiokäyttöön. Jo nyt kuoleman kohdattua on lupa ottaa varaosiksi kaikki käypänen, jos vainaja ei ole tätä varta vasten kieltänyt.

Ainakin Intiassa köyhistä köyhimmät keräävät kaduilta kaltaistensa ruumiit, mädättävät lihat ja myyvät luut. Näin kerrottiin tv-dokumentissa pari vuotta sitten. Tarina ei kertonut, mihin luut sen jälkeen päätyvät ja missä muodossa ne meille syötetään.

Tietysti ruumiiden hyödyntämisessä voitaisiin mennä vielä pidemmälle. Ihmisten hiuksista voitaisiin valmistaa kellonvitjoja, peruukkeja ja kutoa vaikka sotilaille sukkia. Saippuaa ihmisistä voitaisiin keittää ja tehdä lihoista lemmikinruokaa. Myös näille uusiokäyttöaloille voitaisiin kouluttaa työttömiä.

Kun ihminen olisi täydellisessä uusiokäytössä, niin myös ympäristö varjeltuisi eivätkä pohjavedet hautausmaiden lähistöllä saastuisi niin kuin nyt tapahtuu.

torstai 18. elokuuta 2011

Summamutikassa täystyöllisyys kertaheitolla

Suomessa on nyt kuulemma luovuttu ylinopeuskaahareiden kiinni ottamisesta soveltamalla keskinopeusvalvontamenetelmää, koska se olisi tullut ihan älyttömän kalliiksi. Ideaa ehdittiin kokeilla jossain Keski-Suomessa. Missähän päin Eurooppaa sekin lienee? Ja antaako se Kreikalle rahaa ilman takuita?

Neuvostoliitossa oli gai-koppijärjestelmä, jossa muutaman kilometrin välein miliisit istuivat tienvarsiin rakennetuissa kopeissa aina Viipurista Jerevaniin ja Minskistä Novosibirskiin asti. Paitsi, että miliisit tarkkailivat liikennettä, he myös pitivät huolta turisteista. Jos turisti oli ajanut kopin A ohi viisitoista minuuttia sitten, kopin B miliisit hälytettiin katsomaan, minne onneton oli kadonnut. Vai oliko vain pysähtynyt syömään eväitään jonnekin soramontun laidalle.

Siitä saatiin posteljoonin kanssa idea, että myös Suomeen voitaisiin rakentaa sellainen koppijärjestelmä ja laittaa kaikki työttömät kautta maan niihin koppeihin istumaan neljässä vuorossa. Olisi sillä kaikki työttömät työllistetty kertalaakilla.

Jokaisessa kopissa voisi olla kamera ja vaikka kaksikin ja ABC-ketjujen huoltamoilta saisivat autoilijat ostaa omia kuviaan kuin etelänmatkoilla tai risteilyillä ikään. Saman tien he voisivat maksaa ylinopeus- ja muut rikesakkonsa ilman turhaa byrokratiaa.
Hiljaisimpina aikoina työttömät voisivat marjastaa, sienestää ja kalastaa sekä harjoittaa ulosottoa.

Autoja voisi myös filmata ja lähettää parhaita pätkiä loputtomina uusintoina Suomen lukemattomien televisiokanavien välityksellä ja ohjelmien laatu paranisi noin viidenneksen kertaheitolla. Näin myös entistä useampi voisi kertoa päässeensä hiljattain televiissioon.
Tällaista sakotusjärjestelmää toteuttamalla työttömistä tulisi helposti liikenne- ja valokuvaus- ja elintarvikealan yksityisyrittäjiä jopa ilman starttirahaa.

Ja kun vielä otetaan huomioon koppien rakentamisen piristävä vaikutus rakennusalaan ja alihankintoihin, niin taatusti Suomi räjähtäisi ennennäkemättömään kasvuun.

perjantai 12. elokuuta 2011

Rautarouvalta pyllypiiskaa


Tällä viikolla tuli Ulkolinjassa järkyttävä dokumentti, missä kerrottiin palkkasoturien avulla suunnitellusta vallankaappauksesta öljystä ökyrikkaaseen Päiväntasaajan Guineaan. (Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä kuusi päivää).

Taustalla hääri entinen isäntämaa Espanja ja öljyä kaikkialta rosvoava USA. Mukana oli Thatcherin poika, joka Etelä-Afrikassa rypee rahassa ja yltäkylläisyydessä. Hanke meni käsille ja palkkasoturien johtaja tuotiin kahleissa oikeuteen ja jotain vastuuta vaadittiin myös Ison Äidin Isolta Pojalta, mutta molemmat vapautettiin.

En tiedä oliko se tämä keissi, mutta muistan joitakin vuosia sitten Margaretin vedonneen maailman miljonääreihin, että he auttaisivat hänen poikaansa siitä hyvästä, hän oli Rautarouvana ollessaan järjestänyt rahaa ja omaisuutta rikkaille.

Guineassa ihmiset näkevät nälkää. Ja tämä kaikki tapahtui tämän vuosituhannen vaihteessa..

Siitä on jo ainakin parikymmentä vuotta, kun Thatcherin aikaan pantiin köyhille veitsi kurkulle. Hesarin kuukausiliite teki niihin aikoihin jutun asunnottomista nuorista, jotka on ajettu bunkkaamaan kadulle. Seuraavassa numerossa oli ilmeisesti tullut toimittajalle oikein pyllypiiskaa, kun tehtiin uusi juttu, missä sanottiin, että nuoret olivat itse valinneet tällaisen elämäntavan.

Nyt sitten korjataan satoa. Nyt yritetään syyt vierittää nuorten niskoille. Tänään Jälkiviisaissa puolusteltiin pääministeri Cameronia sillä, että hän ei ole ollut kuin vuoden vallassa. Voi herranjestas sentään! Tämä rikollinen, uusliberalistinen politiikka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Ei Cameron ole kuin tappi siinä samassa lillingissä, joka valuu jokaiseen,  kaikkein syrjäisimpäänkin maailmankolkkaan asti.

Nyt Lontoon mellakoista siis syytetään syrjäytyneitä nuoria, vaikka tosiasiassa he ovat SYRJÄYTETTYJÄ!

Minusta tämä syrjäytyminen on yksi ällöttävimmistä eufemismeista, jonka manipulaatioautomaatti on tuottanut. Katsokaa vaikka lapsia! Kuka niistä silkohapsista päättää, että minäpä tästä syrjäydyn ja missaan koko elämäni? Ei kukaan. Ei yksikään. Ei koskaan.

Sen sijaan kyllä perhe syrjäyttää, koulu syrjäyttää, lähimmäiset syrjäyttävät, yhteiskunta syrjäyttää. Siinä sinä sitten olet yksin kaiken ulkopuolella eikä kukaan auta, jos yhteiskunnan kaikki turvaverkostot romutetaan. Ja mistä nuori silloin hakee turvaa? Tietysti kaltaisistaan.

Juuri nämä nuoret, jotka nyt ovat liikkeellä, eivät halua syrjäytyä. Heidät on jo SYRJÄYTETTY. He haluavat takaisin.


keskiviikko 10. elokuuta 2011

Voi hitsin pimpulat


Eilen illalla kansliapäällikkö Erkki Virtanen kävi Ylen tv-uutisissa kertomassa, että markkinavoimat ovat aina oikeassa ja että nyt näyttää siltä, että markkinavoimat ovat viemässä EU:ta kohti liittovaltiota. Jos tämä on totuus, niin mitäpä meidän auttaa hanttiinkaan panna. Kai kansliapäällikkö tietää!


Hajotetaan siis kansalliset parlamentit ja ruvetaan odottamaan päätöksiä Brysselistä. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä suuremmat säästöt. Päästään vielä kaupan päälle eroon kaikenmaailman kansliapäälliköistä. Siis Suomessa. Kansa saa elää rauhassa, kun päättäjät, mielenosoittajat ja mellakoitsijat siirtyisivät Euroopan keskukseen. Missä se nyt sitten lieneekään.


Péter Esterhàzyn mukaan Euroopan sydän on Praha ja syli Budapest. Siten maha lienee ehkä Välimerellä ja rasvakerros Saksassa. Vaan mikä mahtaa olla Suomi? Onko se syylä korvan takana vai kupla otsassa.


Tällaisia mietin tänään käydessäni Raisiossa. Yritin samalla olla myös positiivinen, ihan vaan piruuttani.


Mikäs meidän suomalaisten täällä olisi lähiruokaa syödessä ja hiilivapaasti eläessä.  Kaikki uloshengittäminen olisi kielletty.


Maata Suomessa on sen verran, että näillä selkosilla kyllä elää viisimiljoonainen kansa, kun mihinkään ei tarvitse mennä.


Kerättäisiin metsistä marjat ja sienet. Saunottaisiin jatkuvalla syötöllä. Tiputettaisiin korvissa kyyneleitä ja pantaisiin sahtia. Mikä olisi ollessa.  Ite tehtäisiin taidetta ja kulttuuri. Meillähän tämä osataan.


Kirkoissa kaikuisi joka jumalan päivä suvivirsi. Lyötäisiin rajat kiinni ja elettäisiin herroiksi.


Kansan omistama kauppahan meillä jo on. Se voisi toimittaa kahvit ja muut siirtomaatavarat intternettiä pitkin niille, jotka vielä sellaisia eettisesti arveluttavia tuotteita tahtoisivat nauttia. Niille pantaisiin tietysti hirmiä vero, jonka avulla pidettäisiin yllä kärrypolkuja kylien välillä.


Jokainen kasvattaisi ja opettaisi itse omat kakaransa ja poppamiehet hoitaisivat luontaistuotteilla sairaat.


Ja miten tuo otsikko tähän juttuun liittyy? Ei juuri mitenkään, mutta ainoastaan Salossa voi Anttilan tiskillä olla lappu, jossa lukee: ”Voi hitsin pimpulat. Emme pystyneet toimittamaan tuotetta, jota mainostimme. Pahoittelemme.”


Karjalohjan kirkonmäellä minua tervehti iloinen kyltti: Jeesus kanssasi!







perjantai 5. elokuuta 2011

Markkinavoima sairastaa hysteriaa

Markkinavoima on nyt joutunut hysterian valtaan. Sen reaktiotapa on erittäin kiihtynyt ja kiihtyy kiihtymistään. Siinä alkaa jo olla samoja piirteitä kuin joukkohysteriassa, jolloin alkuperäisen syyn lisäksi reagoimiseen vaikuttaa muiden ihmisten tunnetta vahvistava vaikutus.

Markkinavoiman kohtu ei suinkaan ole lähtenyt liikkeelle, mutta hänellä on selviä ruumiillisia oireita, joihin ei löydy selvää somaattista syytä.

Hän on suorastaan ekstaattinen, hallusinoiva ja tunteellisesti ylireagoiva.

Sigmund Freud on tutkinut hysteriaa, joka on hyvin laajalle levinnyt nykymaailmassa. Hänen mukaansa hysterialle on ominaista lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös ja taipumus dramaattisuuteen.

Markkinavoimalla on somaattisia häiriöitä: kipuja, vatsaoireita, vapinaa, punoitusta, puheen takeltelua ja virtsankarkailua ilman että hänestä on löydetty mitään ruumiillista häiriötä. Hän käyttää jatkuvasti kipulääkkeitä, rauhoittavia barbituraatteja ja sedatiiveja.

Markkinavoiman oireet muistuttavat kovasti neurologisia ja ruumiillisia häiriöitä, vaikka vajavuutta ei voidakaan selittää minkään kemiallisen aineen vaikutuksella.

Hänen oireittensa syynä pidetään stressiä ja psyykkistä ristiriitaa. Oireen taustalla on aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, jonka rakentava työstäminen saattaisi helpottaa ja vähentää alttiutta hysteriaan.

Markkinavoiman oireet ilmenevät ruumiillisten toimintojen tasolla psykogeenisinä häiriöinä, jotka ilmenevät tahdonalaisen hermoston alueella motorisissa ja sensorisissa toiminnoissa. Konversio-oireet ovat ruumiillisten toimintojen tasolla esiintyviä psykogeenisiä häiriöitä. Oireina saattaa myös ilmetä halvauksia, tuntohäiriöitä, kipua, päänsärkyä, huimausta ja dissosiaatio-oireita, jotka taas ovat psyykkisten toimintojen häiriöitä, joiden edellä on koettu järkyttävä tai ristiriitainen elämys, jota pyritään oireilla torjumaan ja unohtamaan.

Dissosiaatio-oireille on ominaista tajunnan äkillinen jyrkkä jakautuminen.

Tavallisin dissosiaatio-oire on hysteerinen amnesia eli muistinmenetys. Muita oireita voivat olla depersonalisaatio, déjà vu-ilmiö, hämärätila ja unissakävely.

Markkinavoima on nyt levoton ja pessimistinen, kokonaan alaspäin suuntautuva ja murheen murtama.

Tauti on diagnostisoitu, mikä nyt avuksi? Mahtaisiko tohtoriksi kelvata Olli Rehn tai Jutta Urpilainen. Kovin korkeasti koulutettua tohtoria tässä ei tarvita, koska tautiin auttaa vain raha: raha, raha ja raha. Kun Markkinavoima on saanut kaiken maailman rahan, sitä täytyy repiä lisää vaikka pankin seinästä, mutta mitä sitten. Sitäkin pitää kysyä systeemin rasvaajilta, jotka juoksevat tippakannu kädessä.


tiistai 2. elokuuta 2011

Älä säilytä halla-ahoja kotonasi

Näin lohkoo fb:ssä eräs kirjoittaja: "Minun mielestäni sivistysvaltioissa kenelläkään yksityishenkilöllä ei pitäisi olla halla-ahoja kotonaan. Halla-ahoseurat voivat pitää niitä hallussaan. Koti ei ole halla-ahojen säilytyspaikka."
Kuinka oikeaan tämä lohkaisu osuukaan.

Halla-ahothan pitäisi tietysti pitää poissa joka kodista ja asettaa ne vain niille kuuluville paikoilleen lukkojen taakse.

Eilen perSSuomalaisten  Pirkko Ruohonen Lerner esiintyi Ylen Päivän kasvossa niin pulmusena, niin pulmusena ja täydellisen autuaan tietämättömänä Halla-ahon mielipiteistä ja vihapuheista. Miten on mahdollista, että puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja niin neitseellisen tietämättömänä voi pysyäkin. Sen verran pisti sapettamaan rouvan kiemurtelu ja tekopyhyys, että oli pakko sulkea tv ja heittää kaukosäädin sohvalle. Ei helvetti. Kaikkea ei ole ihmisen pakko sietää.

Yhdyn täysin Kari Arvolan mielipiteeseen: ”Tapaus Halla-aho asettaa poliitikkojen käsiteltäväksi jälleen kerran sellaisen ongelman, johon heillä ei välttämättä ole kanttia ja uskallusta puuttua.

Sosialidemokraattien keskuudessa kuitenkin perussuomalaisen kansanedustajan ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan soveltuvuutta tehtäväänsä epäillään julkisesti tämän kirjoitusten ja puheiden sisältämien, lähinnä maahanmuuttajiin kohdistuvien lausumien vuoksi. Eräiden tutkijoiden lausunnoissa on myös kiinnittty huomiota siihen, että Norjan attentaatin taustalta löytyy aatteellis-ideologisia yhtymäkohtia Halla-ahon teksteihin ja ajatuksenkulkuihin.

Hallintovaliokunnassa luottamus Halla-ahoon ei järky. YLE:n uutinen kertoo, että valiokunnan jäsenten mukaan valiokuntien paikat on eduskunnassa jaettu suhteellisuusperiaatteen mukaan ja puheenjohtajan valinta on selkeästi sen puolueen sisäinen asia, jolle puheenjohtajan paikka kuuluu.

Osa jäsenistä huomautti, että valiokunnan puheenjohtajuudella ei ole tekemistä sen kanssa nauttivatko puheenjohtajan mielipiteet ja arvot valiokunnan jäsenten luottamusta vai eivät.

Nämä selitykset osoittavat, että valiokunnan jäsenet, sen paremmin kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmäkään eivät näe metsää puilta. Jos riippumaton vertaileva tekstianalyysi osoittaa, että Halla-ahon maahanmuuttoproblematiikan käsittelyn aatetausta todella juontaa samoihin lähteisiin, kuin norjalaisen joukkomurhaajan, niin hänen kelpoisuutensa ko. tehtävään voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Näyttää ilmeiseltä, että ratkaisua ei kyetä politiikan sisällä tekemään, ellei sitten SDP puolueena kykene ottamaan asiaan hallintovaliokunnan demareista poikkeavaa kantaa. Nyt kysytään siis tutkijoita, joilla on pätevyys ja uskallus kyseisen analyysin tekemiseen.”

Erityisen suurta kansalaisrohkeutta osoittaa Mikael Jungner ryhtymmällä kysymään asian perään.