Nälkä yltäkylläisyydessä on epäeettistä

Eipä mene päivääkään, kun joku jossain valittaa ylipainoa ja ylimääräisiä kiloja. Huomattavasti tätä runsaammin on vielä neuvoja ja ohjeita, miten läskistä päästään eroon.

Ylipainoon on monia syitä. Yleisin lienee liiallinen syöminen. Vääränlainen ravintokin lihottaa ja myös aineenvaihdunnalla on paksut sormensa pelissä.

Joitakin vuosia sitten etsittiin syytä liikakiloihin lihan kasvuhormonijäämistä. Tehtiin myös havainto, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto eli köyhien ruoka oli syynä ylipainoisuuteen.

Nälkä ei niinkään ihmisiä huoleta maissa, joissa kaikkea on yltäkylläisyyteen asti.

Kohta maapallon väkiluku ylittää seitsemän miljardin. Mutta riittäkö ruoka ja riittäkö vesi?

”Ettei totuus unohtuisi, ruokaa on nykyäänkin tarpeeksi kaikille maapallon kansalaisille. Miljardilla vain ei ole varaa ostaa sitä. Teollisuusmaat tukevat valtavilla summilla omaa maatalouttaan. Se ei helpota kehitysmaiden pyrkimyksiä kehittää omaa tuotantoaan ja tuoda peltojensa antimia maailmanmarkkinoille.” Näin kirjoittaa Mikko Puttonen Tiede-lehden numerossa 8/2011.

Samassa artikkelissa hän toteaa vedestä: ”Maatalous kuluttaa 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä, ja suurin osa siitä menee viljelysten kasteluun. Puolet kaikesta ruoasta tuotetaan keinokastelulla. Vesivarantojen liikakäyttö on ehdyttänyt pohjavesiä ja vähentänyt jokien virtaamia. Peltomaita uhkaa maaperän huononeminen, kuivuus ja eroosio.”

Ratkaisuna näihin ongelmiin esitetään aiempaa vihreämmästä vallankumouksesta, joka ottaisi huomioon sekä ympäristön että sosiaaliset ongelmat.

Tuotekehittelyn avulla pyritään koko ajan luomaan kasvilajikkeita, jotka tuottavat satoa pienemmällä vesimäärällä ja ovat paremmin taudinkestäviä kuin edeltäjänsä.

Lisää ruokaa lautasille saataisiin, jos sitä ei päästettäisi pilaantumaan siinä määrin kuin nykyisin, jolloin 15-50 prosenttia ruoasta tärveltyy ennen kuin se ehtii lähellekään ruokapöytää.

Ruoalla keinottelu lisää myös nälkää. Esimerkiksi Intiassa ihmiset kuolevat nälkään samaan aikaan kun vilja homehtuu siiloissa spekulanttien panttaamana.

Ruoan riittävyyteen vaikuttaa myös sen jalostusaste. Jokainen käsittää, että lihansyöjät vaativat huomattavasti enemmän peltoa ravintonsa tuottamiseen kuin kasvissyöjät.

Tätä taustaa vasten voidaan hyvin sanoa, että lihansyönti on epäeettistä. Se on sitä myös siksi, että se vaatii eläinten tappamista, kun ilmankin voi tulla toimeen.

Nato tappaa siviilejä

Vanha viisaus on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Läntiset mediat eivät kerro sodan nurjasta puolesta, vaikka varmasti on tiedossa, että myös NATO tappaa siviilejä.

”Entinen yhdysvaltalainen kongressiedustaja sanoo löytäneensä todisteita NATO:n sotarikoksista ja nähneensä, kuinka NATO:n joukot mestasivat libyalaisia pyrkiessään syrjäyttämään Libyan hallituksen. Hänen mukaansa sodan geopoliittisena tarkoituksena on muuttaa Libya jälleen lännen siirtomaaksi.

Walter Fauntroy edusti Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin hallintoaluetta District of Columbiaa kahdenkymmenen vuoden ajan (1971–1991) maan kongressissa. Hän matkusti Libyaan tutkimaan mahdollisuutta tilanteen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, mutta hän joutui piiloutumaan. Monet uskoivat hänen kuolleen.

Fauntroy kuitenkin ilmestyi julkisuuteen ja väitti löytäneensä todisteita NATO:n sotarikoksista. Hän näki ranskalaisten ja tanskalaisten joukkojen hyökkäävän pieniin kyliin myöhään illalla ja mestaavan, silpovan ja tappavan sekä kapinallisia että hallituksen tukijoita näyttääkseen, kuka määrää.”

Lisää aiheesta.

Me olemme tappajia kaikki

Jokainen meistä osaa tuomita, kun naapuri hakkaa lapsiaan, mutta moniko todella puuttuu asiaan. Lapsen lyöminen on rikos, yksi suurimmista, vaikka rangaistuksista niin ei voikaan päätellä.

Me tuomitsemme julkisuuden Harri Paskarit, jotka pahoinpitelevät vaimojaan. Ja me tuomitsemme siinä sivussa kaikki puolisoittensa hakkaajat ja raiskaajat.

Kun joku mielipuoli hyökkää viattomien kimppuun niin kuin Norjassa tapahtui, koko maailma paheksuu. Poliitikot tuomitsevat ja koko julkisuus tuomitsee.

Mutta maailmassa tapetaan kaiken aikaa joukoittain ihmisiä eikä kukaan sano mitään, jos asialla ovat meidän miehemme. Jos tappaminen on meidän etujemme puolustamista, se on täysin laillista. Tottahan meidän pitää saada turvata omat öljymme, vetemme ja kaikki muut rikkautemme.

Sodat saavat ihmisiltä hiljaisen siunauksen: Maailman ongelma eivät ole pahat ihmiset, vaan hyvät jotka vaikenevat.

Libyan sodan raunioille ja uusille apajille halajaa jo Suomikin. Vaikka sotaa ei vielä ole edes käyty loppuun eikä syyllisiä tuomittu, niin ulkoministeri Erkki Tuomioja on jo myymässä suomalaista osaamista rauhanrakentajana. Tästä osaamisesta Kosovo on hyvä esimerkki.

Ja tappaminen sen kuin jatkuu. Parhaillaan maailmassa tapetaan ihmisiä suurin joukoin nälkään ja tauteihin, mutta hyvinvoivat länsimaalaiset vain levittävät lisää rasvaa leivän päälle.

Kummallista on, että kaikkein suurimmat rikokset saavat tapahtua ihan niin kuin kaikki ihmiset olisivat kuuroja ja sokeita – täyttä omaatuntoa vailla.

”Seitsemän kertaa olen halveksinut sieluani:

Ensimmäisen kerran, kun se oli nöyrä

saavuttaakseen arvostusta.

Toisen kerran, kun näin sen ontuvan

raajarikkoisen edessä.

Kolmannen kerran, kun se sai valita vaikean ja

helpon välillä ja se valitsi helpon.

Neljännen kerran, kun se teki väärin ja

lohduttautui sillä, että myös muut tekevät väärin.

Viidennen kerran, kun se voitti heikkoudet ja

ja piti kärsivällisyyttään voimakkuutensa ansiona.

Kuudennen kerran, kun se halveksi kasvojen

rumuutta eikä tiennyt, että se oli yksi sen omista

naamioista.

Ja seitsemännen kerran, kun se lauloi ylistyslaulun

ja piti sitä hyveenä.”

(Lainaus: Kahlil Gibran, Mestarin sanoja, Merta ja hiekkaa, Karisto, Hämeenlinna 1993)