Tässä on pihvi: Vanhusten omaisuus pörssiyhtiöille

Kuva: Kaija Olin-Arvola

”Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista. Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.” Näin kirjoittaa kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara (kok) Uuden Suomen blogissaan 20.8.

Jos tätä asiaa nyt katsotaan pitkässä juoksussa, niin mikäpä olisi sen parempi yksityisiä hoitopalveluja järjestäville pörssiyhtiöille. Kupataan ihminen loppuun asti, kun ollaan kerran hyvään alkuun päästy.

Sodan jälkeen miehet raatoivat rintamamiestalot sillä ajatuksella, että lapset pääsisivät heitä helpommalla.

Jokainen perheellinen veronmaksaja ajattelee samalla tavoin. Jokainen ymmärtää, että kuolemaan mennään tyhjin käsin, mutta lapsilleen haluaisi jotain mielellään jättää, että he pääsisivät edes vähän helpommalla. Ei veroja eliitin taskuun ole tarkoitettu. Niiden vastineeksi halutaan palveluja.

Nykyisille rahaeliitille ja asuntomarkkinoille sopii paremmin kuin hyvin, että jokainen uusi sukupolvi raataa pankin velkaorjana koko elämänsä, että perhe saisi asua jossakin. Ja sitten yksityiset hoitolaitokset korjaavat sadon. Näinkö se olikin ajateltu?

Nälkä yltäkylläisyydessä on epäeettistä

Eipä mene päivääkään, kun joku jossain valittaa ylipainoa ja ylimääräisiä kiloja. Huomattavasti tätä runsaammin on vielä neuvoja ja ohjeita, miten läskistä päästään eroon.

Ylipainoon on monia syitä. Yleisin lienee liiallinen syöminen. Vääränlainen ravintokin lihottaa ja myös aineenvaihdunnalla on paksut sormensa pelissä.

Joitakin vuosia sitten etsittiin syytä liikakiloihin lihan kasvuhormonijäämistä. Tehtiin myös havainto, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto eli köyhien ruoka oli syynä ylipainoisuuteen.

Nälkä ei niinkään ihmisiä huoleta maissa, joissa kaikkea on yltäkylläisyyteen asti.

Kohta maapallon väkiluku ylittää seitsemän miljardin. Mutta riittäkö ruoka ja riittäkö vesi?

”Ettei totuus unohtuisi, ruokaa on nykyäänkin tarpeeksi kaikille maapallon kansalaisille. Miljardilla vain ei ole varaa ostaa sitä. Teollisuusmaat tukevat valtavilla summilla omaa maatalouttaan. Se ei helpota kehitysmaiden pyrkimyksiä kehittää omaa tuotantoaan ja tuoda peltojensa antimia maailmanmarkkinoille.” Näin kirjoittaa Mikko Puttonen Tiede-lehden numerossa 8/2011.

Samassa artikkelissa hän toteaa vedestä: ”Maatalous kuluttaa 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä, ja suurin osa siitä menee viljelysten kasteluun. Puolet kaikesta ruoasta tuotetaan keinokastelulla. Vesivarantojen liikakäyttö on ehdyttänyt pohjavesiä ja vähentänyt jokien virtaamia. Peltomaita uhkaa maaperän huononeminen, kuivuus ja eroosio.”

Ratkaisuna näihin ongelmiin esitetään aiempaa vihreämmästä vallankumouksesta, joka ottaisi huomioon sekä ympäristön että sosiaaliset ongelmat.

Tuotekehittelyn avulla pyritään koko ajan luomaan kasvilajikkeita, jotka tuottavat satoa pienemmällä vesimäärällä ja ovat paremmin taudinkestäviä kuin edeltäjänsä.

Lisää ruokaa lautasille saataisiin, jos sitä ei päästettäisi pilaantumaan siinä määrin kuin nykyisin, jolloin 15-50 prosenttia ruoasta tärveltyy ennen kuin se ehtii lähellekään ruokapöytää.

Ruoalla keinottelu lisää myös nälkää. Esimerkiksi Intiassa ihmiset kuolevat nälkään samaan aikaan kun vilja homehtuu siiloissa spekulanttien panttaamana.

Ruoan riittävyyteen vaikuttaa myös sen jalostusaste. Jokainen käsittää, että lihansyöjät vaativat huomattavasti enemmän peltoa ravintonsa tuottamiseen kuin kasvissyöjät.

Tätä taustaa vasten voidaan hyvin sanoa, että lihansyönti on epäeettistä. Se on sitä myös siksi, että se vaatii eläinten tappamista, kun ilmankin voi tulla toimeen.