Tässä on pihvi: Vanhusten omaisuus pörssiyhtiöille

Kuva: Kaija Olin-Arvola

”Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista. Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.” Näin kirjoittaa kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara (kok) Uuden Suomen blogissaan 20.8.

Jos tätä asiaa nyt katsotaan pitkässä juoksussa, niin mikäpä olisi sen parempi yksityisiä hoitopalveluja järjestäville pörssiyhtiöille. Kupataan ihminen loppuun asti, kun ollaan kerran hyvään alkuun päästy.

Sodan jälkeen miehet raatoivat rintamamiestalot sillä ajatuksella, että lapset pääsisivät heitä helpommalla.

Jokainen perheellinen veronmaksaja ajattelee samalla tavoin. Jokainen ymmärtää, että kuolemaan mennään tyhjin käsin, mutta lapsilleen haluaisi jotain mielellään jättää, että he pääsisivät edes vähän helpommalla. Ei veroja eliitin taskuun ole tarkoitettu. Niiden vastineeksi halutaan palveluja.

Nykyisille rahaeliitille ja asuntomarkkinoille sopii paremmin kuin hyvin, että jokainen uusi sukupolvi raataa pankin velkaorjana koko elämänsä, että perhe saisi asua jossakin. Ja sitten yksityiset hoitolaitokset korjaavat sadon. Näinkö se olikin ajateltu?

Ahneus tappaa

Viime päivinä on keskusteltu paljon psyykenlääkkeistä, niiden hyvistä ja etenkin huonoista puolista. Kuitenkin lääkkeiden avulla kyetään turvaamaan ihmisten avohoito ja suhteellisen normaali elämä. Jos tässä maailmassa nyt mikään on normaalia. En minä ainakaan.

Hillitön kilpailu ja järjetön voitontavoittelu ovat ajaneet ihmiset niin ahtaalle, että heikoimmat eivät enää kestä. Ei kai tämä voi olla elämän tarkoitus.

Elämä on vaarallista. Syntymästä kuolemaan meidän on elettävä kaikenlaisten uhkien keskellä. Tupakanpoltosta ja huumeista meitä varoitetaan, mutta eikö autojenkin kylkiin pitäisi tarrata varoitus: Autot tappavat.

Mikä pahinta sodat tappavat ja sitä pidetään jopa ihan luonnollisena asiana. Jotkut jopa kannattavat konfliktien ratkaisemista asein. Varustelu jatkuu. Ei mitään järkeä.

Miten paljon onnellisempaa meidän elämämme olisikaan, jos opettelisimme elämään ihmisiksi, pitäytyisimme kohtuudessa kaikki.

Yksikään ihminen ei tarvitse sata- ja tuhatkertaisesti enemmän kuin toiset. Työllä meitä ei tarvitsisi tappaa, jos jokaisen pitäisi tehdä vain se, mitä itsensä ja oman perheensä elättämiseen tarvitsee.

Ahneuden maailma vieraannuttaa ihmiset niin luonnosta, yhteiskunnasta kuin toisistaankin. Yhteisrintamassa olisimme vahvoja voittamaan.

Rauhallista ja Iloista Vappua!



Me muistamme toveri Viljasta.

Paskaa lapsille

Tuskin ovat vaalilupausten kaiut lakannut poukkoilemasta kaiuttimesta kaiuttimeen, kun taas jo ollaan niitä rikkomassa. Kaveri on jätetty kuin nalli kalliolle.



Eilisen uutinen oli lääkekorvausten pienentäminen ja tämä tietysti kautta linjan. Suomalainen, sinipunainen porvarihallitus ei kykene ajattelemaan tuloperusteisesti muulloin kuin etuoikeutettujen optioita ja muita etuuksia nostellessaan. Niihin ei universaaliperiaate yllä.



Jo nyt kaikkein köyhimmät jättävät lääkkeensä ottamatta, kun rahat niihin eivät riitä. Harvalla vanhuksella on voimaa lähteä sosiaaliluukulle.



Paula Riskon lausahdus: jonkunhan on maksettava, kuulostaa pilkalta ja ilkkumiselta. Tässä yhteydessä olisi varmasti myös syytä pohtia, mitä tehdään yksityisten lääkäripalveluiden käyttäjien kelakorvauksille. Sieltä löytyisivät todelliset säästöt.



Varmaan hänkin tietää varsin hyvin, että joka toinen päivä Suomessa yli 60-vuotias vanhus tappaa itsensä. Mutta mitäs se herroja kiinnostaa.



Ja mikä on se velka, jota tässä nyt yhteisvastuullisesti pannaan kaikkein köyhimmätkin maksamaan. Se velka on seurausta vuoden 2008 rahoituskriisistä, kun veronmaksajien rahoja pantiin 4600 miljardia pankkien tappioiden katteeksi.



Velka on syntynyt, paitsi pankkien pääomittamisesta, myös rikkaille annetuista verohelpotuksista ja eliitin optioiden ja muiden etuuksien kasvattamisesta. Ja taas huudetaan köyhiä apuun.



Ylen aamu-tv:ssä vieraillut professori Heikki Patomäki on ainoa taloustieteilijä, joka näkee asiat kokonaisuutena ja laajemminkin kuin vain kahden vuoden tai kvartaalin periodeina. Hänen katseensa ja ajattelukykynsä ulottuu muuallekin kuin omaan salkkuun ja pankkitiliin sekä niistä huolehtimiseen.



Heikki Patomäki ei tyydy katastrofien ennustamiseen, johon kykenee kuka tahansa supliikkimies. Hän kykenee tilanteen läpi näkemään myös vaihtoehtoja.



Vasemmistolaisena tutkijana Patomäki ymmärtää, että meidän tehtävämme ei ole vain maailman selittäminen, vaan sen muuttaminen.



Heikki Patomäeltä on juuri ilmestynyt kirja Eurokriisin anatomia – mitä globalisaation jälkeen. Kannattaa varmasti hankkia ja lukea huolella.



Heikki Patomäki on kansainvälisen politiikan professori.