Viime päivinä on keskusteltu paljon psyykenlääkkeistä, niiden hyvistä ja etenkin huonoista puolista. Kuitenkin lääkkeiden avulla kyetään turvaamaan ihmisten avohoito ja suhteellisen normaali elämä. Jos tässä maailmassa nyt mikään on normaalia. En minä ainakaan.
Hillitön kilpailu ja järjetön voitontavoittelu ovat ajaneet ihmiset niin ahtaalle, että heikoimmat eivät enää kestä. Ei kai tämä voi olla elämän tarkoitus.
Elämä on vaarallista. Syntymästä kuolemaan meidän on elettävä kaikenlaisten uhkien keskellä. Tupakanpoltosta ja huumeista meitä varoitetaan, mutta eikö autojenkin kylkiin pitäisi tarrata varoitus: Autot tappavat.
Mikä pahinta sodat tappavat ja sitä pidetään jopa ihan luonnollisena asiana. Jotkut jopa kannattavat konfliktien ratkaisemista asein. Varustelu jatkuu. Ei mitään järkeä.
Miten paljon onnellisempaa meidän elämämme olisikaan, jos opettelisimme elämään ihmisiksi, pitäytyisimme kohtuudessa kaikki.
Yksikään ihminen ei tarvitse sata- ja tuhatkertaisesti enemmän kuin toiset. Työllä meitä ei tarvitsisi tappaa, jos jokaisen pitäisi tehdä vain se, mitä itsensä ja oman perheensä elättämiseen tarvitsee.
Ahneuden maailma vieraannuttaa ihmiset niin luonnosta, yhteiskunnasta kuin toisistaankin. Yhteisrintamassa olisimme vahvoja voittamaan.
Rauhallista ja Iloista Vappua!
Me muistamme toveri Viljasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti