Kuva: Kaija Olin-Arvola
Posteljooni soitti eilen. Oli kuullut, että nyt suunnitellaan jossain marjakorttia. Ilman sellaista ei kohta enää saa marjojakaan poimia. Posteljooni tekee joka kesä tuhansien eurojen tilin marjoja keräämällä. Viime kesänä oli metsissä jo tilanne sellainen Hankoniemellä, että mianmarilaiset ja paikalliset hätistelivät toisiaan parhailta marjapaikoilta.
Posteljoonia harmittaa, että jokamiehenoikeus on turhan kapeaksi rajattu. Hän kun tekee luonnonmateriaaleista joulukoristeita eikä käpyjäkään enää uskalla ottaa toisten metsistä ilman, että saa pelätä sakkoja.
Ja sitten ovat vielä sudet ja karhut. Posteljooni raivostuu niistä puhuessaan. Hänen mielestään ne voisi siirtää suurten kaupunkien keskustoihin. Sinne missä niiden suojelijatkin ovat. Ne jotka eivät tiedä luonnosta mitään. Ne jotka matkustavat valmiiksi paketoiduille seikkailumatkoille, tuottavat saasteita enemmän kuin muut ja vaativa muilta piereskelyn ja uloshengittämisen lopettamista.
Yritän varovasti puuttua posteljoonin vuodatukseen ja muistuttaa jokaisen ihmisen luonnollisesta luontosuhteesta. Mitään luontosuhdetta ei enää ole, kuuluu posteljoonin tuomio. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta, että kun nykylapsen vie metsään, se alkaa parkua eikä keksi mitään tekemistä.
Ja miten voisi mitään luontosuhdetta ollakaan, kun ihmiset on ajettu slummeihin lajittelemaan jätteitään. Se on niiden ainoa luontosuhde. Miettivät miten teepussikin pitäisi lajitella neljään osaan: paperi, metalli, lumppu ja biojäte.
Äärimmäinen yksityistäminen on vienyt maailman tilanteeseen, missä luonto on ihmisestä hyvin kaukana. Posteljooni on nähnyt tv:stä, miten Amerikassa ennen preerioilla sai vapaasti vaeltaa. Nyt nekin on aidattu ja hyvin harvoihin paikkoihin voi mennä vapaasti kuljeskelemaan. Posteljooni pelkää kehityksen johtavan samaan Suomessa.
Ja kun kohta ei enää saa autollakaan ajaa eikä julkisilla kulkuvälineillä pääse kuin kaupunkeihin ja niistä äkkiä pois, niin millä ihminen sinne luontoon menee. Asutuskeskuksien ympäristön luonto on paskavettä ja puupeltoa ja roskia ja ihmisiä joka paikassa. Puhdasta luontoa ihmisten lähellä ei enää ole. Puistoille posteljooni nostaa nokkaansa.
Kokoomuksen ja nykyhallituksen ajamassa kiireellisessä kuntauudistuksessa posteljooni näkee salaliiton. Sen seurauksena maanomistus entisestään vain keskittyy ja väki joutuu lähiöiden ahtaisiin keskitysleireihin, kun palvelut lopetetaan. Posteljoonin mielestä koko maa pitäisi sentään pitää asuttuna. Se olisi maanpuolustusta parhaimmillaan. Hän kävi jo äänestämässä
Paavo Väyrystä.
Kun pahimmat paineet on purettu, posteljooni kertoo vielä päivän sattumuksen: Oli jossain talossa tullut mies kalsareissaan ottamaan vastaan pakettia ja pidellyt kiinni kalleuksistaan ja pyydellyt kovasti anteeksi. Kun ei ollut oikein meinannut onnistua paketin kuittaaminen, oli posteljooni sanonut sille: Ota nyt käteesi kynä ja paketti ja kuittaa. Minä voin pitää sun kalleuksistas.
