Voihan fittu, mikä kymysys!

Ollaan keskusteltu Naamakirjassaa Anna Kontulan seinällä Vasemmistoliiton hallitukseen osallistumisesta. Esille on varsin hyvin tullut se seikka, että puolue käänsi takkinsa heti, kun vaalit oli käyty. Pankkien rahoittamisen vastustajasta tuli hetkessä rikkaiden tukemisen kannattaja. Ja syykin on selvä.

Köyhille heitettiin täkynä 100 euron korotus, josta käteen jäi 20 euroa. Ja nyt senkin on jo inflaatio syönyt useampaan kertaan.

Keskustelussa Jii Karelius kirjoittaa: ”Yksi selkeä ilmiö VL:n hallitukseen osallistumisen myötä on ollut virheellinen /valheellinen tiedottaminen, asioiden todellisuuksien salailu, savuverhon laskeminen. Edes vasemmistoliiton omalle väelle ei ole tiedotettu, että perusturvan korotus oli täysi susi. Toisella kädellä antamisen ja toisella ottamisen susi. Edelleen näkee Vasemmistoliiton hallitukseen osallistumisen perusteluna tämä perusturvankorotusfeikki, mm. tässä vasemmistoliittoa kiusaannuttavassa keskusteluketjussa. Köyhät jäivät nuolemaan näppejään, kun eri turvaverkon alueet imevät köyhien korotuksen, (tulon lisänä) olemattomiin. On raukkamaista vielä röyhistää rintaa tehdyllä köyhimpiin kohdistuneella oharilla. Samantyyppinen taikatemppuilu toistuu myös muiden aiheiden ympärillä.”

Vasemmisto on mukana päättämässä tukipaketista, jolla kiristetään entisestään eurooppalaisten köyhien ja vähävaraisten asemaa. Missä on kansainvälinen solidaarisuus, joka ennen oli vasemmiston toiminnan kulmakiviä. Nyt Suomen vasemmisto viittaa kintaalla Kreikan köyhille; yrittäjille, joilta on viety yrittämisen mahdollisuus, asunnottomille, työttömille ja niille, joilla ei enää ole varaa kouluttaa lapsiaan.

Samalla näytetään keskisormea koko muun Euroopan vaikeuksissa oleville ihmisille ja ollaan mukana mättämässä rahaa miljardi tolkulla Euroopan suurille pankeille suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Suomessakin varsinaiset leikkaukset ovat vielä edessäpäin. Silti jo nyt kansanedustaja Anna Kontula kehtaa sanoa köyhien toimeentulosta huolestuneille: "Vai onko niin, että joillekin on niin jäänyt levy päälle, ettei mikään kelpaa?"

!!!!!!!



Aiheesta lisää Ylen sivulla.

Posteljooni susijahdissa

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Posteljooni soitti eilen. Oli kuullut, että nyt suunnitellaan jossain marjakorttia. Ilman sellaista ei kohta enää saa marjojakaan poimia. Posteljooni tekee joka kesä tuhansien eurojen tilin marjoja keräämällä. Viime kesänä oli metsissä jo tilanne sellainen Hankoniemellä, että mianmarilaiset ja paikalliset hätistelivät toisiaan parhailta marjapaikoilta.

Posteljoonia harmittaa, että jokamiehenoikeus on turhan kapeaksi rajattu. Hän kun tekee luonnonmateriaaleista joulukoristeita eikä käpyjäkään enää uskalla ottaa toisten metsistä ilman, että saa pelätä sakkoja.

Ja sitten ovat vielä sudet ja karhut. Posteljooni raivostuu niistä puhuessaan. Hänen mielestään ne voisi siirtää suurten kaupunkien keskustoihin. Sinne missä niiden suojelijatkin ovat. Ne jotka eivät tiedä luonnosta mitään. Ne jotka matkustavat valmiiksi paketoiduille seikkailumatkoille, tuottavat saasteita enemmän kuin muut ja vaativa muilta piereskelyn ja uloshengittämisen lopettamista.

Yritän varovasti puuttua posteljoonin vuodatukseen ja muistuttaa jokaisen ihmisen luonnollisesta luontosuhteesta. Mitään luontosuhdetta ei enää ole, kuuluu posteljoonin tuomio. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta, että kun nykylapsen vie metsään, se alkaa parkua eikä keksi mitään tekemistä.

Ja miten voisi mitään luontosuhdetta ollakaan, kun ihmiset on ajettu slummeihin lajittelemaan jätteitään. Se on niiden ainoa luontosuhde. Miettivät miten teepussikin pitäisi lajitella neljään osaan: paperi, metalli, lumppu ja biojäte.

Äärimmäinen yksityistäminen on vienyt maailman tilanteeseen, missä luonto on ihmisestä hyvin kaukana. Posteljooni on nähnyt tv:stä, miten Amerikassa ennen preerioilla sai vapaasti vaeltaa. Nyt nekin on aidattu ja hyvin harvoihin paikkoihin voi mennä vapaasti kuljeskelemaan. Posteljooni pelkää kehityksen johtavan samaan Suomessa.

Ja kun kohta ei enää saa autollakaan ajaa eikä julkisilla kulkuvälineillä pääse kuin kaupunkeihin ja niistä äkkiä pois, niin millä ihminen sinne luontoon menee. Asutuskeskuksien ympäristön luonto on paskavettä ja puupeltoa ja roskia ja ihmisiä joka paikassa. Puhdasta luontoa ihmisten lähellä ei enää ole. Puistoille posteljooni nostaa nokkaansa.

Kokoomuksen ja nykyhallituksen ajamassa kiireellisessä kuntauudistuksessa posteljooni näkee salaliiton. Sen seurauksena maanomistus entisestään vain keskittyy ja väki joutuu lähiöiden ahtaisiin keskitysleireihin, kun palvelut lopetetaan. Posteljoonin mielestä koko maa pitäisi sentään pitää asuttuna. Se olisi maanpuolustusta parhaimmillaan. Hän kävi jo äänestämässä Paavo Väyrystä.

Kun pahimmat paineet on purettu, posteljooni kertoo vielä päivän sattumuksen: Oli jossain talossa tullut mies kalsareissaan ottamaan vastaan pakettia ja pidellyt kiinni kalleuksistaan ja pyydellyt kovasti anteeksi. Kun ei ollut oikein meinannut onnistua paketin kuittaaminen, oli posteljooni sanonut sille: Ota nyt käteesi kynä ja paketti ja kuittaa. Minä voin pitää sun kalleuksistas.

Helvetti ovat Toiset

Helvetti ovat Toiset, sanoo Jean-Paul Sartre (Suljetut ovet).

”Siirtolaiset ovat muukalaisia, jotka eivät oikein viihdy yksinään, Juksu sanoi. Siksi he kerääntyvät yhteen kuin muurahaiset ja riitelevät keskenään.” (Muumipapan urotyöt).

”Täälläolo on itsessään olemuksellisesti kanssaolemista.” (Martin Heidegger: Oleminen ja aika)

Nämä ajatukset löytyvät Jukka Laajarinteen kirjasta Muumit ja olemisen arvoitus luvun ”Toisinaan hankalat perheet” alusta.

Ihminen sosiaalistuu ihmiseksi yhteydessä toisiin ihmisiin. Susien kasvattamista lapsista tulee susia, vaikka he olisivat syntyjään hemuleita.

Ihmisen yhdessäolo on aina huolehtimista. Se on toisiin ihmisiin reagoimista ja toisista välittämistä. Aivan kuten ihmisistä voi huolehtia ja heidän puolestaan voi huolehtia, voi myös esineistä tai niiden puolesta voi huolehtia.

Joskus huolehtimista voi olla myös silleen jättäminen. Silti yksinäisyyteenkään ei voi vetäytyä ilman Toista.

Yhdessäolon moninaiset muodot voivatkin löytyä siitä, että ihminen oppii kuuntelemaan muita ja että hän oppii kuuntelemaan itseään.

Kun maailmassa globalisaation myötä erilaiset ihmiset entistä useammin joutuvat kohtaamaan tuntemattomia, olisi kohtuullista, että jokainen pitäisi itsensä avoimena myös yksinäisyydessä.

”Ideologiset aitaukset ovat vaarallisia, kuten myös eräs kummitustalo-teatterin alkuperäisistä asukkaista voi kertoa. Teatterirotta Emma on joskus ollut naimissa näyttämömestari Vilijannen kanssa, mutta nyt tätä ei näy missään.

- Missä Emman mies nyt on? Muumipeikon äiti kysyi.

- Hän on kuollut, Emma vastasi arvokkaasti. Hän sai rautaesiripun päähänsä ja molemmat menivät nuuskaksi.”

(Jukka Laajarinne, Muumit ja olemisen arvoitus, Atena Kustannus Oy 2011)