torstai 30. elokuuta 2012

Hemmo puoluediktatuurin rattaissa



Toisin kuin väitetään, että Suomessa vallitsisi demokratia, meillä on vallalla puoluediktatuuri. Kourallinen yleensä vanhoja ukkoja ja akkoja päättää asiat ylhäältä alas asti.



Puoluediktatuuria pidetään yllä kansalaisilta kerätyllä pakkoverolla, jota puoluetueksi kutsutaan. Tämän lisäksi tulevat erilaiset kansalaisjärjestöt, kuten nuoriso-, potilas- ja muut niin kutsutut kolmannen sektorin yritelmät, joiden kautta kulkee piilopuoluetuki.



Systeemin ulkopuolella liikkuvaa nämä keskinäisen valvonnan ja kehun kerhot eivät tavoita. Yhteistä hyvää jaetaan periaatteella: mulle ja mun kaverille. Kansalaistoiminnasta ei voida enää puhua. Silti, jos lasketaan yhteen kaikkien näiden apparaattien yhteinen jäsenmäärä, Suomen väkiluvuksi saadaan 89 miljoonaa.



Tällä linnavuorella apparatsikit vahtivat kuin kerberokset, ketä nostetaan ja kenestä tehdään kokonaan persona non grata ja kaikkea tältä väliltä. Tärkeintä on että säilyy työrauhaksi kutsuttu hautausmaan hiljaisuus. Arvostelua ei sallita.



Linnavuorella eliitti elää läpinäkymättömässä kuplassa täysin tietämättömänä ihmisten asioista ja heidän todellisesta tilastaan niin kuin viimeksi nähtiin vanhuslainkäsittelyssä. Ei mitään logiikkaa perusteluissa ja sitten otetaan käyttöön vanha kunnon eufemismi: vapaaehtoinen pakko, joka kaiken lisäksi on vielä oxymoron eli sula mahdottomuus.



Kunnallisvaaleissa voi tietysti kuka tahansa perustaa valitsijayhdistyksen, mutta tuskinpa siitä paljon apua on, kun kaikki resurssit ohjataan olemassa olevien puolueiden pohjattomiin kassoihin.



maanantai 27. elokuuta 2012

Intiaanit ovat apinoita ja puoli-ihmisiä

Näin väittivät aikoinaan Goethe ja Hegel. Vähänpä tiesivät.



Vuonna 1994 tohtori Ruth Sady aloitti kaivaukset Supen laaksossa Limasta pohjoiseen ja löysi 5000 vuotta vanhan asutuksen, joka kertoo korkeasta kulttuurista. Kulttuuri on siis vanhempi kuin esimerkiksi Kiinan, Intian, Mesopotamian ja Egyptin.



Paikassa, jota nykyisin kutsutaan Caraliksi, on ollut noin 3000 asukasta. Yhteiskunta on ollut hyvin järjestäytynyt ja todennäköisesti naisvaltainen. Alueen kaivauksissa ole löytynyt lainkaan aseita, mikä todistaa kulttuurin rauhanomaisuudesta. Valta on perustunut hierarkialle ja uskonnolle. Ihmiset ovat todennäköisesti palvoneet auringonjumalaa.



Caralin kukoistus perustui sademetsien, rannikon ja vuoriston asukkaiden yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen.



Caralista on löydetty kuusi pyramidia, joista suurin on 160 metriä pitkä ja 18 metriä korkea.



Paljon myöhemmin eläneet inkat ovat ottaneet oppinsa Caralista. Inkat puhuivat myös samaa kieltä, ketšua, joka oli inkavaltakunnankin virallinen kieli.



Loppu onkin sitten historiaa, kun espanjalaiset Kolumbuksen johdolla tuhosivat inkojen kulttuurin ja ryöstivät heidän aarteensa. Pelkästään kultaa sulatettiin ja kuljetettiin Eurooppaan 180 000 tonnia.



Nykyisen Perun intiaanit kärsivät yhä tänä päivänä siirtomaavallan heille aiheuttamasta köyhyydestä.











Olin järjestämässä vuonna 1988 Karkkilassa Peru-tapahtumaa, jossa vieraana oli kaksi perulaista keraamikkoa. Ylemmän uvan maljakko on tehty erikoisella tekniikalla siten, että tekijän toisessa kädessä on pyöreä kivi, jolle hän asettaa saven ja muotoilee ruukun hakkaamalla savea puulastalla. Lintu ja pienempi maljakko on tehty muovailemalla. Esineet poltettiin purkutiilestä tehdyssä ulkouunissa, mutta hyvin ovat sekä pinta että värit säilyneet.



Ohjelma Perusta lähetettiin 3-satilta maanantaina 27.8.2012

lauantai 25. elokuuta 2012

En ole Pavlovin koira. Hullu mikä hullu II



Kirjassaan Putoaminen Albert Camus mainitsee muutoksen, joka ihmisissä on tapahtunut: Ennen sanottiin, minä ole tätä mieltä. Nyt kaikki julistavat totuutta.



On suuri ero siinä, mitä ihminen tuntee, mitä ja miten hän tunteistaan puhuu. Puhumattakaan siitä, ryhtyykö hän sanoista tekoihin. Ihminen ei ole, tai ainakaan minä en ole Pavlovin koira, joka kellon kilahduksesta rupeaa kuolaamaan.



Ihmisen tunteiden kirjo on laaja. Tunteita on paljon enemmän kuin sanoja kuvaamaan niitä. Ehkä tunteet pitäisikin vain tuntea ja olla puhumatta niistä. Mutta eikö jokaisella ihmisellä silloin olekaan oikeutta omiin tunteisiinsa. Juuri toisten tunteita, ajatuksia ja sananvapautta autoritaariset totalitaristit haluavat rajoittaa.



Samat henkilöt, jotka haukkuvat suvaitsevaisia ihmisiä ”kukkahattutädeiksi”, hyppäsivät takajaloilleen puolustamaan ihmisoikeuksia, kun minä kuvittelin mielessäni laittavani Norjan hullun piinakoppiin, missä hänen silmilleen voisi syljeskellä. Eikö tämä ole hirmuteon suoraa puolustelua kukkahattutätimäiseen tapaan?



Tuttavani oli puolestaan sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavalla ihmisillä pitäisi olla oikeus kieltäytyä vartioimasta ja vaikkapa laittamasta ruokaa Norjan hullulle. Onko tuttavallani oikeus tällaiseen mielipiteeseen.



Tähän loppuun haluan vielä esittää ihmetykseni sen johdosta, miksei Norjan tappaja kärsi rangaistustaan samoin kuin muut vaaralliset vangit. Miksi hänelle pitää antaa erityiskohtelu tietokoneineen ja kolmen sellin sviitti?



perjantai 24. elokuuta 2012

Hullu mikä hullu





Albert Camus kertoo kirjassaan Putoaminen rangaistuksesta, missä ihminen laitetaan piinakoppiin, jossa ei mahdu makaamaan eikä seisomaan suorana. Siinä kopissa on oltava aina vinossa.


Sellaisiakin piinakoppeja on ollut, joissa ihminen juuri ja juuri mahtuu seisomaan seinän ja oven välissä. Ja ovessa on luukku, jonka vartijat voivat halutessaan avata sylkeäkseen vangin naamalle, jonka ainoa keino suojautua on sulkea silmät.


Ilmeisesti ranskalaiset siirtomaaherrat olivat suuressa viisaudessaan suunnitelleet tällaiset laitokset.


Tällaiseen piinakoppiin minä haluaisin Norjan hullun, jonka nimeä en edes halua kirjoittaa tai ääneen lausua.


Erittäin kalliiksi tulleessa oikeudenkäynnissä on pohdittu pitkään myös sitä, oliko Norjan hullu mielisairas vai normaali. Minusta kaikki ihmiset, jotka kannattavat sotia ja tappamista ongelmien ratkaisemisen välineinä, ovat enemmän tai vähemmän mielenvikaisia. Tässä tapauksessa on kyse umpihullusta.


Terveen ihmisen ei tarvitse turvautua väkivaltaan.





Lähde: Putoaminen. (La chute, 1956.) Suomentanut Maijaliisa Auterinen. Otava, 1958.

http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/vapaamuurarit-rituaalit-ja-salat

tiistai 21. elokuuta 2012

Tässä on pihvi: Vanhusten omaisuus pörssiyhtiöille


Kuva: Kaija Olin-Arvola

”Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista. Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.” Näin kirjoittaa kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara (kok) Uuden Suomen blogissaan 20.8.

Jos tätä asiaa nyt katsotaan pitkässä juoksussa, niin mikäpä olisi sen parempi yksityisiä hoitopalveluja järjestäville pörssiyhtiöille. Kupataan ihminen loppuun asti, kun ollaan kerran hyvään alkuun päästy.

Sodan jälkeen miehet raatoivat rintamamiestalot sillä ajatuksella, että lapset pääsisivät heitä helpommalla.

Jokainen perheellinen veronmaksaja ajattelee samalla tavoin. Jokainen ymmärtää, että kuolemaan mennään tyhjin käsin, mutta lapsilleen haluaisi jotain mielellään jättää, että he pääsisivät edes vähän helpommalla. Ei veroja eliitin taskuun ole tarkoitettu. Niiden vastineeksi halutaan palveluja.

Nykyisille rahaeliitille ja asuntomarkkinoille sopii paremmin kuin hyvin, että jokainen uusi sukupolvi raataa pankin velkaorjana koko elämänsä, että perhe saisi asua jossakin. Ja sitten yksityiset hoitolaitokset korjaavat sadon. Näinkö se olikin ajateltu?

maanantai 20. elokuuta 2012

Voi ahdistus!


Kuva: Albrecht Dürer

Posteljoonia ahdistaa, kun kohta missään ei saa rauhassa sauhutella. Hengityskin on kuulemma niin täyteen lajitovereille vaarallisia kaasuja, ettei lähellekään muita saisi mennä ennen kuin 15 minuutin varoaika röökistä on kulunut.

Sunnuntai-ahdistustaan ihmiset purkavat ajelemalla päämäärättömästi hulluna pitkin maanteitä.

Iltapäiväahdistusta puretaan kiertämällä kaupoissa ja ostamalla kaikkea turhaa ja turmiollista, joka sekin ahdistaa.

Maanantait ne vasta ahdistavia onkin. Joka maanantai on mentävä peilin eteen ja toivottava, ettei ketään näkyisi, että voisi uskoa menneensä jo töihin ja voisi palata pehkuihin.

Juha Siltala on kirjoittanut kirjankin Suomalainen ahdistus. Siinä hän sanoo: ”Vaikka niin uskonnollisen kuin kansallisenkin herätyksen normistot ovat jääneet historiaan, seisoo instituutioiden antamista kiinteistä elämisenmalleista vapaa (post)moderni ihminen normatiivisessa miinakentässä ja on räjähdyksen pelossa hievahtamatta. Psyykkinen autonomia ja kulttuurinen liikkumatila eivät suinkaan ole kehittyneet tasatahtia modernin elämismaailman kanssa, vaan täydellinen hylkääminen uhkaa mitä odottamattomimmista syistä. Ne Toiset käyttelevät nyt samaa tuomiovaltaa kuin heränneiden Jumala, jonka tuomitsevat silmät olivat kuin tulenlieskat. Ne Toiset eivät kuitenkaan tarjoa selvittämättömien syntiensä vuoksi vapisevalle mitään sovitustietä niin kuin heränneiden Jumala sentään teki leppymättömästä maineestaan huolimatta.”

(Lähde: Juha Siltala, Suomalainen ahdistus, Otava 1992)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tuntematon potilas Raaseporista: Haloo! Onko siellä ketään?


Hän on monta vuotta uusinut lääkkeensä joko apteekissa tai terveyskeskuksen neuvonnassa. Tänä kesänä häntä odotti yllätys heinäkuussa. Apteekkari ilmoitti, ettei lääkäri uusi lääkettä, koska ei tiedä, miksi potilas lääkettä käyttää. Potilas vei reseptin terveyskeskuksen neuvontaan ja odotti kolme päivää. Meni hakemaan reseptiä, mutta hänelle ilmoitettiin, ettei toinenkaan lääkäri ole uusinut reseptiä, koska ei tiedä, miksi potilas lääkettä käyttää.

Potilas pyytää hoitajalta omia potilastietojaan. Hoitaja lupaa printata tiedot, mutta ne ovat vain ruotsiksi. Potilas haluaa tiedot suomeksi. Ei onnistu.

Potilas ryhtyy puhelimitse ottamaan selvää, miksei tietoja ei ole hänen omalla kielellään. Keskus siirtelee puhelua paikasta toiseen, mutta kukaan ei vastaa. Potilas tiedustelee keskukselta eikö johtajilla ole työaikoja. Ei ole. Mutta palkka ilmeisesti juoksee? Todennäköisesti, vastaa keskus ja jatkaa puhelujen siirtämistä. Lopulta vastaa perusturvajohtaja, joka antaa puhelinnumeron, josta ei hänen mukaansa voi enää voi siirtää kenellekään muulle.

Tässä numerossa on päällä puhelinvastaaja, joka puhuu vain ruotsiksi. Potilas jättää soittopyynnön. Soittoa ei kuulu.

Uuteen päivään potilas herää jatkamaan harjoituksia. Puhelut tulevat kovin kalliiksi minimieläkkeellä elävälle potilaalle. Kohta ei ole suurten puhelinlaskujen lisäksi varaa ostaa enää edes niitä lääkkeitä, jos tämä simputus pitkään jatkuu.

Potilas jatkaa asian selvittämistä yhä vielä tänäkin päivänä, jos ei ole kuollut.

lauantai 11. elokuuta 2012

Kataisen Jyrkin Ättestupa



Olen seurannut tv:stä, miten pääministeri Jyrki Katainen yrittää kieli solmussa perustella, minkä vuoksi hänelle ei sovi vanhustyönhoitomitoitus. Sanahirviö tarkoittanee jotakin sellaista, miten monta hoitajaa pitää laitoksissa olla yhtä vanhusta kohti. Oliko se nyt 0.8 vai 0.9, mikä jo se on täysin käsittämätöntä, koska ainakaan minä en ole koskaan tavannut mitään nollapistehoitajia. Kyllä ne ovat aina kokonaisia olleet.

Perustelu tälle mitoituksen vastustamiselle on tuntunut outoakin oudommalta eli että, jos mitoitus otetaan käyttöön, niin sitten ihmiset haluavat pois kotoaan laitoksiin. Ja se tulee paljon kalliimmaksi, koska kodeissaan sinnittelevät vanhukset maksavat kaiken itse. Pysykööt siis kotonaan. Jyrki-boy ei halua vanhuksia mihinkään laitoksiin, koska se maksaa.

Ennen muinoin vanhukset vietiin jyrkänteille, mistä he vapaaehtoisesti tai avituksella hyppäsivät rotkoon. Näitä paikkoja kutsuttiin Ättestuviksi.

Suomessa maisemoidaan parhaillaan isolla rahalla vanhoja kaatopaikkoja. Ne muotoillaan taidokkaasti ennen kuin ne peitetään muovilla, bentoniittimatolla, mullalla ja kiviaineksella. Ne ovat vaikuttavia mausoleumeja ja monumentteja kulutusyhteiskunnan loistosta. Ehkä niistä voisi rakentaa jokaisen kylään uuden ajan ättestupia. Jyrkänteeltä olisi helppo lähteä ja ruumiitkin voitaisiin kätevästi haudata bentoniittimaton liepeen alle.

”Käsitättehän, tärkeintä on, ettei tarvitse enää olla vapaa ja saa katumuksen vallassa totella toista, joka on suurempi lurjus kuin me itse. Sitten kun olemme kaikki syyllisiä, vallitsee demokratia. Sitä paitsi meidän on saatava hyvitystä siitä, että meidän täytyy kuolla yksin. Kuolema on yksinäistä, orjuus sen sijaan kaikille yhteistä. Toisetkin saavat siinä osansa ja yhtä aikaa meidän kanssamme, kas se juuri on tärkeätä. Kaikki vihdoinkin yhdessä, mutta polvillamme ja pää kumarassa.”

(Lähde Abert Camus, Putoaminen, Suom. Maijaliisa Auterinen, Otava 1962)

maanantai 6. elokuuta 2012

Mario Draghi pokkuroiva käkikello

Euroopan Keskuspankin johtajan sana riittää: Mario Braghi kumartaa, pokkuroi ja kukkuu: bondiostoksia, bondiostoksia, bondiostoksia… Ja katso kurssit pysyvät ylhäällä kuin entisellä miehellä ja markkinavoimat kiittävät.
Mutta keitä ovat nämä markkinavoimat? Sitä kysytään usein. Ainakin yhdet kasvot sillä on ja ne näkyvät tässä kuvassa:

Hän on Rotschildin dynastian nykyinen pää Evelyn Rothschild. Perheen sanotaan omistavan yli puolet maailman rikkauksista. Credit Suissen arvion mukaan heidän omaisuutensa on 231 triljoonaa dollaria, minkä lisäksi perhe on maailman suurin kullanomistaja.

Maailman silmäätekevät kerääntyvät mielellään Rotschildin kartanoon suunnittelemaan uusia operaatioita rikkauksiensa kasaamiseksi ja kasvattamiseksi.

Rotschildit käyttävät voimakasta vaikutusvaltaa maailman suurissa uutistoimistoissa. Rotschildien etujen mukaisesti valitaan uutiset, jotka kerrotaan tai jätetään kertomatta. Erilaisia kauhutarinoita levittämällä valta lisääntyy ja markkinat pomppivat.

Korruptoitujen poliitikkojen avulla Rotschildit ovat saavuttaneet vaikutusvaltansa pankkimaailmassa. Perheen hallinnassa on Englannin keskuspankki, Federal Reserve, Euroopan keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Bank of International Settlements.

Sattumalta Iran on yksi niistä kolmesta maailman maasta, jonka keskuspankki ei ole Rothschild hallinnassa. Ennen 9/11-tapahtumia niitä oli tiettävästi seitsemän: Afganistan, Irak, Sudan, Libya, Kuuba, Pohjois-Korea ja Iran. Vuoteen 2003 mennessä Rotschildin mustekala oli nielaissut Afganistanin ja Irakin. Vuonna 2011 sen vallassa oli Sudan ja Libya. Libyassa Rotschildin pankki perustettiin Benghasiin, kun maassa vielä käytiin täyttä sotaa.

911✡✈▌▌
Antakaa minun hallita valtion rahavarantoa, niin en välitä kuka säätää lait, sanoi M. A. Rotschild.


Jos rikkaille annettu raha ei toimi, niin me annamme heille lisää rahaa.

Lähde

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Veljeskansojen murtumaton liitto

Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Posteljooni on raivona. Joka paikassa on nyt virolaisia. Virolaiset tekevät Etelä-Suomessa kaikki ikkuna- ja kattoremontit. Virolaiset vievät suomalaisten työpaikat. Ovat vieneet jo vuosia. Ensin ne tulivat polkemaan hintoja palvelualoille. Nyt viedään rakennusalaa. Mitä seuraavaksi?

Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet paperinsa Viroon, koska siellä ei tarvitse maksaa veroja. Sosiaaliturva kun on olematon ja maassa vallitsee tasavero.

Ja kun ei tämäkään riitä: Virosta kannetaan kaikenlaista huumetta, viinaa ja douppinkia tuhoamaan Suomen nuorison parhaat voimat.

Maalaiskylän tumpeloin ukko pitää saunakammarissaan kahdeksaa virolaista huoraa ja rahastaa niillä. Bussilasteittaan niitä kuljetetaan syrjäisimpiinkin Suomen saloihin. Huoria siis.

Ihan on kuin kieltolain aikaan, jolloin virolaista pirtua laivattiin Suomeen kanisterikaupalla. Ja samalla tuotiin tuliaisina vaikka mitä tautia.

Posteljooni käyttää kesälomansa marjastukseen ja tekee sillä komian tilin; parituhatta litraa mustikkaa ja puolukkaa ja sienet päälle. Enemmänkin ehtisi, mutta kun virolaiset ovat nyt rantautuneet puhdistamaan Etelä-Suomen metsät kaikista sen antimista. Ja harvesterit hoitavat lopun.

Mutta tärkeintä on, että se pitää: Veljeskansojen murtumaton liitto riistäjien ja hyväksikäyttäjien puolesta työtätekeviä ja vähäosaisia ihmisiä vastaan.