Kuva: Albrecht Dürer
Posteljoonia ahdistaa, kun kohta missään ei saa rauhassa sauhutella. Hengityskin on kuulemma niin täyteen lajitovereille vaarallisia kaasuja, ettei lähellekään muita saisi mennä ennen kuin 15 minuutin varoaika röökistä on kulunut.
Sunnuntai-ahdistustaan ihmiset purkavat ajelemalla päämäärättömästi hulluna pitkin maanteitä.
Iltapäiväahdistusta puretaan kiertämällä kaupoissa ja ostamalla kaikkea turhaa ja turmiollista, joka sekin ahdistaa.
Maanantait ne vasta ahdistavia onkin. Joka maanantai on mentävä peilin eteen ja toivottava, ettei ketään näkyisi, että voisi uskoa menneensä jo töihin ja voisi palata pehkuihin.
Juha Siltala on kirjoittanut kirjankin Suomalainen ahdistus. Siinä hän sanoo: ”Vaikka niin uskonnollisen kuin kansallisenkin herätyksen normistot ovat jääneet historiaan, seisoo instituutioiden antamista kiinteistä elämisenmalleista vapaa (post)moderni ihminen normatiivisessa miinakentässä ja on räjähdyksen pelossa hievahtamatta. Psyykkinen autonomia ja kulttuurinen liikkumatila eivät suinkaan ole kehittyneet tasatahtia modernin elämismaailman kanssa, vaan täydellinen hylkääminen uhkaa mitä odottamattomimmista syistä. Ne Toiset käyttelevät nyt samaa tuomiovaltaa kuin heränneiden Jumala, jonka tuomitsevat silmät olivat kuin tulenlieskat. Ne Toiset eivät kuitenkaan tarjoa selvittämättömien syntiensä vuoksi vapisevalle mitään sovitustietä niin kuin heränneiden Jumala sentään teki leppymättömästä maineestaan huolimatta.”
(Lähde: Juha Siltala, Suomalainen ahdistus, Otava 1992)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti