maanantai 30. tammikuuta 2012

Tahtoo burqan



Nuoruudestani muistan Jerry Lewiksen elokuvan, missä hän kertoi lapsena toivoneensa itselleen partaa, jotta saisi ruman naamansa piiloon. Minä toivoin tämän lisäksi vielä huonoa näköä, jotta olisin saanut silmälasit peittämään sen, mitä parrasta jäisi näkyviin.

Pari vuotta sitten matkustin Kusadasiin ja kiertelin basaareissa ostamassa burqaa. Vaikka minareetit kaupungissa lauloivat kaiken aikaa, oli kauppiailla näkyvästi esillä erilaisia napatanssivermeitä, mutta ei burqaa. Lopulta eräs kauppias totesi minulle: Ei tämä ole mikään Afganistan. Lopetin etsimisen siihen.

Luin juuri norjalaisen toimittajan Åsne Seierstadin romaanin Kabulin kirjakauppias, jonka hän on kirjoittanut asuttuaan afgaaniperheessä 2000-luvun alussa. Perhe ei paikallisen mittapuun mukaan ole köyhä eikä rikas. Perheen pää omistaa kirjakauppoja, joiden päätulot ovat Pakistanissa piraattituotteina valmistettavat postikortit, joita sotaa käyvät rauhanturvaajat ostavat.

Kirjassa kerrotaan burqan historia Afganistanissa, missä useimmat burqankäyttäjät eivät edes tiedä, että heidän esiäideilleen kyseinen vaatekappale oli täysin tuntematon. Burqan määräsi ensimmäisenä kuningas Habibullah kahdellesadalle haareminaiselleen hallintokaudellaan 1901-1919. Habibullahin burqat olivat silkkiä, kaiken peittäviä ja jopa kultalangoilla kirjailtuja. Viisikymmentäluvulla burqan käyttö oli levinnyt koko maahan, mutta edelleenkin sitä käytettiin lähinnä rikkaiden piirissä.

Ensimmäisenä yläluokka myös luopui burqasta, kun maan pääministeri, prinssi Daud aiheutti järkytyksen esiintymällä julkisuudessa burqattoman vaimonsa kanssa vuonna 1959. Alemmille luokille burqasta oli nyt tullut lähinnä statussymboli. He omivat itselleen näitä vaatekappaleita ylemmiltään.

Vuonna 1961 säädettiin laki, joka kielsi julkisissa tehtävissä olevilta naisilta burqan käytön. Neuvostoaikana lähes kaikki naiset käyttivät jo lyhyttä hametta ja puseroa. Kun sisällissota alkoi, kaikki naiskasvot katosivat Kabulin kaduilta.

Kaakkois-Afganistanissa on naiset suljettu kokonaan taloihin ja niiden takapihoille. Siellä he eivät saa tavata edes toisiaan. Tällä alueella homoseksuaalisuus on yleistä ja jopa hyväksyttyä. Siellä miehet keikistelevät miehille ja laittavat kukkia hiuksiinsa eikä ole tavatonta nähdä vanhan miehen kulkevan keskellä nuorten poikien seuruetta. Jopa useita ihmishenkiä vaatineita mustasukkaisuustaisteluja on käyty alueella.

Kabulissa hunnutetuilta naisilta on kielletty jopa kovapohjaisten kenkien käyttö, etteivät niiden äänet herättäisi miesten himoja. Silmikon sivuun on neulottu paksusta kankaasta palaset, jotka estävät vilkuilun. Jos haluaa nähdä, on käännettävä päätä ja tämä kääntö paljastaa kaiken. Basaareissa jotkut naiset ovat opetelleet flirttailemaan pikkusormellaan.

Kabulin busseissa pieni osa auton takapäätä on eristetty verholla, missä naisten on ainoastaan lupa ostoksineen olla, vaikka edessä olisi kuinka tyhjää. Kun naiset palaavat koteihinsa, he riisuvat burqansa ja ripustavat sen naulaan. Kotona he saavat takaisin kasvonsa, jotka burqa on heiltä varastanut.


Kirja on hyvin vaikuttava kuvaus Afganistanin kovuudesta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Kirjan lukenut voi varmasti vakuuttua siitä, että afganistanilaiset tarvitsevat itse oman maansa rikkaudet. Ja sota on vähintä, mitä ihmiset siellä kaipaavat.


(Lähde: Kabulin kirjakauppias, Åsne Seierstad, Suom.Veijo Kiuru, WSOY 2002)

torstai 26. tammikuuta 2012

Presidentit matokupilla. Minä valitsen Jarpin.



”Lohjalaisen Voipion perheen vanhemmat Heidi ja Jasu kutsu meirän kotiinsa koska halusivan ansaita rispektiä teini-ikäästen lastensa silmissä”, kertovat Duudsonit. Ensin hyökättiin johonkin Immulan K-kauppaan ajamaan enduroa niin että vessapaperirullat lensivät ja kumi paloi kaupan lattialla. Hauskaa, hauskaa.

Haavisto ja Niinistö tekivät tunnusteluja vaalitentin alkajaisiksi ja tulivat siihen tulokseen, että lokaa heittävät vain vastustajat eivät herrasmiesten omat kannattajat toisilleen. Veljekset kuin ilvekset.

Duudsonit siirtyivät testaamaan viiden lapsen isän ja äidin paineensietokykyä leipomalla äidin sokerimunkkiin toukkia. Ja äiti kiljui: Mitä helvettiä!

Lähdettiin Lohjan keskustaan kuntosalille ja isä kertoi ajaessaan, että hänellä on kaksi vasenta jalkaa ja molemmat väärinpäin perseessä kiinni. Salilla tehtiin muutamat rivot punnerrukset asennossa 69.

Niinistö oli päässyt puhumaan Jennistä: Ei, ei Jenni hänen paitojaan silitä kuin kiireessä. Saulille oli vain tehty jossain tentissä johdatteleva kysymys. Kyllä Suli on paljon parempi paitojen silittäjä kuin Jenni.

Duudsonit juoksuttivat Lohjalla pakkopaitaan puettuja lapsia pitkin katuja ja saivat houkuteltua sivullisetkin takaa-ajoon. Ja oli niin helvetin hauskaa. Mentihin viälä joukolla rullaportaita takaperin ja lohojalaaset tottelivat. Ovat muutoonkin yhtä jäyhiä kun pohojalaaset.

Haavisto tuntui olevan sitä mieltä, että Kiinaan ja Venäjälle voidaan ihan hyvin mennä neuvomaan, mitä siellä pitäisi tehdä kaupallisista eduista viis veisaten. Haavisto on Vietnamissakin kerran käynyt viisaamassa eikä kukaan suuttunut.

Duudsonit ovat siirtyneet lohjalaisperheen kanssa leikkimään Amerikan malliin ruokasotaa. Heitetään kakkuja naamaan ja kaadetaan kulhokaupalla keittoja rinnuksille.

Niinistö ja Haavisto tuntuvat edelleen kisaavan siitä, kumpi on rohkeampi röykyttämään ihmisoikeuksia polkevia diktaattoreita. EU:nkin voisi ottaa hätätilassa apuun. Iraniin pitäisi saada tarkastajia ja pakotteita, vaatii Niinistö. Sitä ei kukaan kerro, että media mustamaalaa jatkuvasti Irania ”pahan akseliin” kuuluvana valtiona, unohtaen täysin, että Iran ei ole hyökännyt minkään naapurivaltion kimppuun yli 200:n vuoteen. Vastaavasti erittäin sotaisa ydinasevaltio Israel hyökkäilee jatkuvasti naapurivaltioihinsa.

Duudsonit testaavat Voipion perheen todellista sturm und drangia. Isän ja äidin eteen on isketty matokulho. Vanhempien pitäisi nyt todistaa heittäytymiskykynsä; syödä viisi toukkaa minuutissa. Äiti voittaa ensin oman luontonsa ja popsii madot yökkäillen. Oksennus ei ole kaukana. Isä nielee madot purematta.

Tasapeli: Lapsille on nyt näytetty, että vanhemmilla on munaa.

Minä annan ääneni Jarpille. Näinhän niitä maailmanmestaruuksiakin jaetaan.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Tuli ja vesi eivät käy dialogia



Minua on jo useammaltakin taholta moitittu, kun olen ilmoittanut, etten aio osallistua presidentinvaalien toiselle kierrokselle. En aio lyödä vetoa kummankaan ehdokkaan puolesta. En aio tehdä työtä kummankaan valitsemiseksi. En myöskään äänestä kumpaakaan.

Syy tähän on yksinkertainen. Kumpikaan ehdokkaista ei ole minun ehdokkaani. He eivät kumpikaan edusta edes minkäänlaista vaihtoehtoa. Sillä ”niin on valkeata musta ja pikimusta vitivalkeaa”. Eikä heistä erota toistaankaan toinen.

Sauli Niinistö edustaa pääomaa sekä aatteiltaan että sijoituksiltaan. Niinistö kuuluu pörssien nopanheittäjiin, jotka ajattelevat ensisijaisesti oman omaisuutensa kartuttamista. Hänen kaltaisensa keikuttavat yhteistä venettä mahdollisimman suurien pikavoittojen toivossa. Pörsseissä pelattavan rahan ovat luoneet työläiset ja työ, jota Sauli Niinistö ei ole itse koskaan tehnyt.

Pekka Haavisto pitää yllä hiidioksidi-hypetystä, josta kärsivät maailman vähäosaiset. Haavisto kannattaa kuolemanrangaistusta ja tutkimatta teloittamista. Hänen mielestään Nato on saanut aikaan myös hyvää sotimalla ja tappamalla. Haavisto kannattaa terrorismia, kun asialla ovat tshetshenit. Oman ansioluettelon väärentäminen on pientä tämän muun rinnalla.

Mutta kaikkein tärkein syy, miksi en ryhdy kummankaan ehdokkaan kannattajaksi on siinä, että kumpikin yrittää häivyttää kapitalistisen yhteiskunnan perustavan ristiriidan, joka on työn ja pääoman välillä. Kumpikaan ei käsitä, että ilman työtä ei synny mitään jaettavaa. Kumpikaan ei käsitä, että työn tulosten riistäminen työntekijöiltä on rikos. Kumpikaan ei käsitä, että omistaminen on varkautta.

”Poliittinen taistelu oikeiston ja vasemmiston väillä kuvastaa suoranaisen luokkataistelun ohella myös taistelua uudistuksen ja taantumuksen välillä. Minä mielelläni uskon että se kuvastaa myös taistelua vapaan, vapautuneen ja itsenäisen ihmisen edustajien ja toisaalta pelkäävän, alistetun ja vieraantuneen ihmisen edustajien välillä.”

Tämä taistelu koskettaa jokaista meistä. Joka väittää olevansa tämän yläpuolella, haluaa pitää vallan tiukasti itsellään. Vain vallanpitäjillä on tarve hämätä tämän taistelun olemassaolo.


Lähde: Christer Kihlman, Ihminen joka järkkyi, Suom. Pentti Saaritsa, 1971, Tammi 1985

lauantai 21. tammikuuta 2012

Paavo Väyrynen toiselle kierrokselle


Uuden Suomen kyselyn mukaan Paavo Väyrynen on toisella kierroksella.

Mtv-3 leikkimielisen kyselyn mukaan sopivin Suomen presidentiksi olisi Paavo Väyrynen.

” Perjantai-iltapäivään mennessä Väyrynen oli saanut äänestyksessä 29 prosenttia äänistä. Toisena on Sauli Niinistö 24 prosentilla. Seuraavina perässä tulevat Pekka Haavisto ja Timo Soini, joista kummallakin on runsaan 14 prosentin kannatus.”

”Leikkimieliseen äänestykseen osallistuttiin yli 30 000 kertaa. Kysely innoitti ihmisiä ylistämään suosikkiehdokkaitaan jopa runollisin sananparsin äänestyksen Facebook-kommenteissa.”

Lisää perusteluja äänestää Paavo Väyrystä.
Lue myös tämä.

Ja ennen kaikkea: Käytä äänioikeuttasi!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole



”Ja kun sotilaan mieli oli kohmettunut, kun hänen voimansa, hänen itsekurinsa ja hänen tahtonsa oli käytetty loppuun, hän vaipui lumeen. Jos hänet huomattiin, hänet potkittiin ja läimäyteltiin heikosti tajuamaan, että hänen työnsä maailmassa ei ollut vielä päättynyt, ja hän hoiperteli jaloilleen ja hapuili eteenpäin. Mutta jos hän makasi liian kauan siinä, mihin oli lysähtänyt, jätettiin hänet unohdettuna tien viereen kuolemaan. Tuuli puhalsi hänen ylitseen, ja lumi tasoitti kaiken aivan kuin häntä ei olisi ollutkaan.”

Tämä Heinrich Haapen muistiinpano on yksi koskettavimmista sodan kuvauksista, joita olen koskaan lukenut.

Nykysodissa ammutaan kaukaa ja korkealta ja usein tuntemattomat siviilit saavat kokea sotilaiden kohtalon. Sotilaita uhkaa myös toisenlainen vaara.

Tällä viikolla eräs uutinen oli, että suomalaiset ovat kehittämässä lääkettä, jolla autetaan Irakista ja Afganistanista palaavia sotilaita kokaiiniriippuvuudesta.
- Huumetilanne esimerkiksi Vietnamin sotaan verrattuna on vieläkin pahempi. Potilasmäärät Yhdysvalloissa ja suurissa teollisuusmaissa hipovat pelkästään diagnosoitujen potilaiden osalta jo 2,5 miljoonaa, kertoo Ylelle Biotien toimitusjohtaja Timo Veromaa.

Ainakaan minä en ole tehnyt lastani tykinruuaksi enkä sodan uhriksi. En usko, että tällaista kohtaloa lapselleen haluaa kukaan muukaan.

Kun aseita viime aikoina on kalisteltu entistä kuuluvammin ja entistä useammin, on syytä muistaa, että Suomen presidentillä on edelleen sananvaltaa ulkopolitiikassa. Ja nimenomaan siinä on hänen tärkein toiminta-alueensa.

Kun presidentinvaalit lähenevät, Ylen mukaan vasemmisto on jo siirtynyt Pekka Haaviston taakse. Siitäkin huolimatta, että Paavo Arhinmäki aloitti kampanjansa kertomalla, että Nato on Haaviston salarakas. Tällä siirtymällä vasemmisto on lähtenyt kannattamaan kokoomusta. Ei voi kuin kysyä: Miksi?

Paavo Väyrysen Nato-kanta on selkeä: Hän ei kannata Suomen jäsenyyttä toisin kuin Sauli Niinistö, joka puoltaa EU:n sisällä tapahtuvaa liittoutumista siten, että Natosta tulee EU:n puolustuksen peruspilari.

Paavo Väyrynen on ilmoittanut kirkkaana kantanaan, että hän haluaa pitää Suomen puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

Paavo Väyrynen on ehdokkaista ainoana johdonmukaisesti puhunut aseistariisunnan tärkeydestä. Tämä ei suinkaan ole mikään toisen luokan kysymys. Ydinaseet ovat uhka koko maailmalle, olivatpa ne sitten kenen komennossa tahansa.


Lähteet:
Eyewitness History of World War II s. 161, Tammi 1962

USA:n puolustusministeri: 'Yhdysvallat täysin valmistautunut sotaan Irania vastaan'

"'Washington ilmoittaa olevansa valmis ryhtymään sotaan Hormuzin salmessa minä tahansa hetkenä. Yhdysvaltojen armeija ei tarvitse lisäkeskityksiä mahdollista Iran-konfliktia varten, sanoi Yhdysvaltojen puolustusministeri Leon Panetta.

"Emme tee parhaillaan mitään erityisiä toimenpiteitä valmistautuaksemme tilanteeseen. Miksi? Koska tosiasiassa me olemme täysin valmistautuneet kohtaamaan tämän tilanteen." Leon Panetta sanoi.

Yhdysvallat on sanonut, että se hyökkää Iraniin, jos se yrittää katkaista Hormuzin salmen strategisen öljyväylän ja Persianlahden suun. Teheran on puolestaan uhannut katkaista liikenteen vastauksena länsimaiden ajamille pakotteille, painostukselle ja uhkailulle. Yhdysvallat ja Israel ovat toistaneet, että sotilaallinen ratkaisu on mukana keinovalikoimassa heidän käsitellessä Iranin ydinohjelmaa.

Panettan sotaa uhkuva retoriikka vastaanotettiin kylmästi Pekingissä. Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Liu Weimin kommentoi torstaina että "pakotteet ja sotilaallinen uhkailu ei auta ratkaisemaan tilannetta, vaan ainoastaan pahentaa sitä." Venäjän kanta on samankaltainen.

Samaan aikaan Iranin ulkoministeri Ali Akbar Salehi on toistanut Teheranin neuvottelutahdon maan ydinohjelmista, joita länsimaat pitävät pääasiallisena syynään Iran-pakotteille. Salehi kuitenkin totesi, että se on vastapuolen tehtävä, erityisesti USA:n ja EU:n tehtävä aseettaa ajankohta ja paikka näille neuvotteluille.

"Haluamme rauhaa ja vakautta alueelle," Salehi sanoi Turkin vierailullaan. "Kutsun kaikkia maita alueella, minä pyydän, älkää antako vetää teitä vaaralliseen asemaan."

Samaan aikaan EU:n ulkopoliittinen päällikkö Catherine Ashton sanoi toimittajille, ettei neuvotteluja Iranin kanssa ole valmisteilla.
CIA:n entinen tiedustelu-upseeri, Philip Giraldi, joka toimii parhaillaan Council for the National Interest -järjestön johtajana, toteaa, että pahin mahdollinen "worst case skenaario" on nähtävissä oleva maailmansota.

"Ongelma on se, että Irania piirittää useat maat, jotka ovat hyvin vihamielisiä sitä vastaam ja joillain heistä on ydinaseita. Asetelma on täydellinen sellaiseen tilanteeseen, että suhteellisen pieni tapahtuma eskaloituu ja eskaloituu – ja eskaloituu, saa tuulta purjeisiin sytyttääkseen suursodan." Giraldi kertoi RT:n uutisille."
Lähde: RT

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Posteljooni susijahdissa

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Posteljooni soitti eilen. Oli kuullut, että nyt suunnitellaan jossain marjakorttia. Ilman sellaista ei kohta enää saa marjojakaan poimia. Posteljooni tekee joka kesä tuhansien eurojen tilin marjoja keräämällä. Viime kesänä oli metsissä jo tilanne sellainen Hankoniemellä, että mianmarilaiset ja paikalliset hätistelivät toisiaan parhailta marjapaikoilta.

Posteljoonia harmittaa, että jokamiehenoikeus on turhan kapeaksi rajattu. Hän kun tekee luonnonmateriaaleista joulukoristeita eikä käpyjäkään enää uskalla ottaa toisten metsistä ilman, että saa pelätä sakkoja.

Ja sitten ovat vielä sudet ja karhut. Posteljooni raivostuu niistä puhuessaan. Hänen mielestään ne voisi siirtää suurten kaupunkien keskustoihin. Sinne missä niiden suojelijatkin ovat. Ne jotka eivät tiedä luonnosta mitään. Ne jotka matkustavat valmiiksi paketoiduille seikkailumatkoille, tuottavat saasteita enemmän kuin muut ja vaativa muilta piereskelyn ja uloshengittämisen lopettamista.

Yritän varovasti puuttua posteljoonin vuodatukseen ja muistuttaa jokaisen ihmisen luonnollisesta luontosuhteesta. Mitään luontosuhdetta ei enää ole, kuuluu posteljoonin tuomio. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta, että kun nykylapsen vie metsään, se alkaa parkua eikä keksi mitään tekemistä.

Ja miten voisi mitään luontosuhdetta ollakaan, kun ihmiset on ajettu slummeihin lajittelemaan jätteitään. Se on niiden ainoa luontosuhde. Miettivät miten teepussikin pitäisi lajitella neljään osaan: paperi, metalli, lumppu ja biojäte.

Äärimmäinen yksityistäminen on vienyt maailman tilanteeseen, missä luonto on ihmisestä hyvin kaukana. Posteljooni on nähnyt tv:stä, miten Amerikassa ennen preerioilla sai vapaasti vaeltaa. Nyt nekin on aidattu ja hyvin harvoihin paikkoihin voi mennä vapaasti kuljeskelemaan. Posteljooni pelkää kehityksen johtavan samaan Suomessa.

Ja kun kohta ei enää saa autollakaan ajaa eikä julkisilla kulkuvälineillä pääse kuin kaupunkeihin ja niistä äkkiä pois, niin millä ihminen sinne luontoon menee. Asutuskeskuksien ympäristön luonto on paskavettä ja puupeltoa ja roskia ja ihmisiä joka paikassa. Puhdasta luontoa ihmisten lähellä ei enää ole. Puistoille posteljooni nostaa nokkaansa.

Kokoomuksen ja nykyhallituksen ajamassa kiireellisessä kuntauudistuksessa posteljooni näkee salaliiton. Sen seurauksena maanomistus entisestään vain keskittyy ja väki joutuu lähiöiden ahtaisiin keskitysleireihin, kun palvelut lopetetaan. Posteljoonin mielestä koko maa pitäisi sentään pitää asuttuna. Se olisi maanpuolustusta parhaimmillaan. Hän kävi jo äänestämässä Paavo Väyrystä.

Kun pahimmat paineet on purettu, posteljooni kertoo vielä päivän sattumuksen: Oli jossain talossa tullut mies kalsareissaan ottamaan vastaan pakettia ja pidellyt kiinni kalleuksistaan ja pyydellyt kovasti anteeksi. Kun ei ollut oikein meinannut onnistua paketin kuittaaminen, oli posteljooni sanonut sille: Ota nyt käteesi kynä ja paketti ja kuittaa. Minä voin pitää sun kalleuksistas.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Mille nauramme, kun nauramme Paavo Väyryselle




Søren Kierkegaard arvostelee Aristotelesta siitä, että tämä erehtyy pitämään kohdetta koomisena, vaikka ”koomisuus on itse asiassa suhde, ristiriidan aiheuttama epäsuhta, mutta kuitenkin tuskaton.”

Kierkegaard käyttää esimerkkinä Hamletin vannomaa valaa hiilihangon kautta. Ristiriitainen epäsuhta tässä on valan juhlallisuuden ja sen vakuuden välillä, joka mitätöi valan ihan riippumatta siitä, mikä on vannomisen kohteena. Koomisuutta syntyy ristiriidasta, kun isäntä sanoo kerjäläiselle: Minä en antanut eilisellekään kerjäläiselle, eihän kaikkea voi antaa. Huvittavana Kierkegaard pitää myös sitä, että ilotytön hakemus päästä ilotytöksi hylätään.

Huumori ja nauru perustuvat siis siihen, että jokin asettuu epätavalliseen suhteeseen. Meitä eivät naurata hassunkuriset kasvot sinänsä, vaan niiden ilmaantuminen johonkin juhlavaan tilanteeseen.

”Hillittömyys ja kevytmielisyys synnyttävät epämääräisyyden ja aistillisen kiihottuneisuuden kimeän naurun, joka mitä suurimmassa määrin poikkeaa naurusta, joka on koomisuuden hiljaisen läpinäkyvyyden seuralainen. Jos joku haluaa saada tähän hyvän koulutuksen, niin lakatkoon joksikin aikaa nauramasta sellaiselle, mikä herättää antipaattista himoa, ja minkä yhteydessä pimeyden voimat niin helposti tempaavat ihmisen mukaansa, ja harjaantukoon näkemään koomisuuden niissä ihmisissä tai asioissa, joita kohtaan hänellä on hellät tunteet, sekä siellä missä sympatia ja kiinnostus, niin, lukkarinrakkaus kehittää kehittävän vastarinnan ajattelemattomuutta kohtaan.” Näin sanoo Kierkegaard.

Tosikkona pidetty Paavo Väyrynen on yllättänyt meidät haudanvakavassa presidentinvaalissa huumorillaan. Me emme siis naura hänelle itselleen, vaan sille, että hän nauraa itselleen. Hänen tv-mainoksensa ovat osittain humoristisia ja siksi ne ovat tämän kisan onnistuneimmat. Paras esimerkki: ”Kyllä minäkin olen erehtyväinen, mutta onneksi erehdyn harvoin.”

Kun ajatellaan presidentin tehtäviä, ei ole suinkaan yhdentekevää suhtautuuko maan päämies itseensä haudanvakavasti vai kykeneekö hän myös nauramaan itselleen. Huumori voi pelastaa neuvottelijan kiperissä paikoissa.

”Kenellä todella on ironiaa, sillä on sitä aamusta iltaan, eikä hänen ironiansa ole sidoksissa mihinkään tiettyyn muotoon, koska se on hänessä asuva äärettömyys”, sanoo Kierkegaard.



(Lähde: Søren Kierkegaard, Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, suom. Torsti Lehtinen, WSOY 1998)


lauantai 14. tammikuuta 2012

Alaston apina



Aika usein ihminen unohtaa alkuperänsä; sen että hän on pitkän evoluution aikana kehittynyt apinasta ihmiseksi. Tämä on tärkeää muistaa aikana, kun kaikenlaiset rotuopit jälleen valloittavat ihmisten mieliä ja luomiskertomus kilpailee asemasta ihmisen alkuperän selittämisessä. Tästä seuraa, että jotain kansaa aletaan pitää muita parempana ja että Jumala on luonut ihmisen jopa ihan omaksi kuvakseen, jossa ei näillä näkyminen juuri paljon kiittämistä ole.



Apina ihmisessä oppii matkimalla ja apinoimalla: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lauman johtajasta katsotaan mallia. Lauman johtaja hyväksyy tai hylkää, hän kiittää tai rankaisee. Laumoissa vallitsee tiukka hierarkia. Johtopaikoista taistellaan.



Ihmisten sieluista käydään ennen näkemätöntä kamppailua. Ei ole sattuma, että uusi valta ensimmäisenä ottaa haltuunsa tv-tornit. Medialla on suuri valta ihmisten mielipiteiden muokkaamisessa, vaikka sen edustajat usein yrittävät tämän asian kieltää väittämällä olevansa puolueettomia ja objektiivisia. Saatana kuitenkin piilee sivulauseissa.



Ihmisiä voidaan taitavasti manipuloida ja ohjata mielikuvien avulla. Vaikuttaja, joka tätä ei tunnusta tai tunnista, on ilmeisesti sisäistänyt herruuden eikä itsekään tiedä, mitä tekee. Itsesensuuri on mahtava voima. Osa tietysti tietää pelin hengen ja on siinä täysillä mukana. Kättä, joka ruokkii, ei purra.



Mielikuvien voimasta parhaiten todistavat mainokset ja niiden teho. Mainosten ympärillä pyörii kokonainen teollisuus. Turhaan siihen ei upoteta miljoonaa toisensa jälkeen. Ja kauppa käy.



Yleinen mielipide ja ajanhenki ohjaavat ihmisen käyttäytymistä. On niin paljon helpompaa mennä virran mukana ja antaa muiden päättää omasta puolesta kuin panna itsensä alttiiksi ja ajatella itse.



Presidentinvaalissa 2012 media on tehnyt työtä Sauli Niinistön puolesta jo vuosikausia. Ehdokas itse on välttänyt julkisuuden karikot pysyttelemällä etäällä politiikan keskiöstä. Edes ehdokas itse ei ole antanut itsestään paljon aihetta puheisiin, mitä nyt sopivasti kaikenlaista pientä ja inhimillisesti kiinnostavaa.



Ihmisellä on kuitenkin järki, jotta hän sitä käyttäisi. Ihminen voi järkensä avulla tehdä omat johtopäätöksensä ja ajatella ihan itse. Tässä mielessä hän on vapaa, vaikka vapaus usein onkin niin raskasta ja vaikeaa.



Yhdessä lukemattomista vaalitenteissä myös Paavo Väyryseltä kysyttiin perimmäinen kysymys: Mikä on elämän tarkoitus? Ja hän vastasi jotensakin näin: Elämän tarkoitus on elämän levittäminen kaikkialle, elämän säilyttäminen ja suojelu. Elämän tarkoitus on myös kulttuurievoluutio: ihmiskunnan kulttuurin ja sivistyksen kehittäminen.



Tässä yksi syy, miksi minä kannatan Paavo Väyrystä ja aion tänään piirtää äänestyslippuuni numeron 4.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Mitä pitäisi nähdä? Mitä pitäisi muistaa?

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Marianne Alopaeus kirjoittaa romaanissaan Pimeyden Ydin  (1965) : ”Ja mitä on se, mitä minä en tällä hetkellä näe – mitä tulevaa me emme tässä hetkessä näe? Välistä tämä on ainoa asia minkä tahtoisin tietää: mitä tässä ajassa on, silmiemme edessä, semmoista joka kerran pistää selvästi meidän lastemme ja lastenlastemme ja lastenlastenlastemme silmiin, vaikka me emme käsittämätöntä kyllä ole sitä nähneet?”

Omasta nuoruudestaan hän mainitsee unohdettuina asioina kansalaissodan voittajien julmuudet, vaikka punaisten pahat teot muistettiin kyllä.

”Samaan tapaan ne jotka ovat vanhempia kuin minä – mutta nuorempia kuin isä – haluavat unohtaa 30-luvun Suomen: unohtaa suursuomalaiset valloitussuunnitelmat, jotka eivät kohdistuneet vain Kauko-Karjalaan ”Aunuksesta Vienanmereen”, vaan myös Pohjois-Ruotsiin, jossa ”sorretut” suomalaiset sukulaiset elivät (mutta tähänhän ei isällä ja hänen maailmallaan ollut osuutta sillä ken on sukupolvia uiskennellut päällimmäisenä pinnalla ei tarvinnut sen tapaisia kiihkoisia ylikorvauksia), samalla tavoin he haluavat unohtaa muukalaisvihan ja halveksunnan ja hyökkäyshalun ”degeneroitunutta” länttä kohtaan ja idän ”perivihollista” kohtaan, niin, kaikkialle muualle suuntautuvan paitsi Saksaan, jonka tehokkuutta ja militarismia ihailtiin ja joka henkisesti oli heille vähemmän vieras kuin tasapainoiset englantilaiset ja ”pinnalliset ja turmeltuneet” välimeren kansat, jos kohta Italialla oli vahva miehensä Mussolini joka sai karhunpennun ystävyyslahjana suomalaisilta ylioppilailta – ”

Mitä suurten ikäluokkien on käsketty unohtaa, ja mikä heiltä on pidetty salassa? Ainakin 90-luvun laman hoidossa tapahtui kansanmurhaan verrattavissa oleva teurastus. Väärän talous- ja rahapolitiikan seurauksena neljäsosa kansasta joutui ahdinkoon, joka hakee vertaistaan lähihistoriasta. Uhrit itse ja heidän lähipiirinsä eivät asiaa ole voineet unohtaa. Siitä ovat pitäneet huolen velkojat ja muu yhteiskunta. Monet uhreista päätyivät nahkurin orsille ja monet roikkuvat löysässä hirressä lopun elämänsä. Koiviston konklaavin asiakirjat ovat edelleen salaisia.

Entä tämä päivä? Mitä me emme näe? Emmekö näe sitä, miten yhteiskunta pala palalta rapautetaan leikkaamalla, yksityistämällä ja ulkoistamalla. Miten varallisuus virtaa muualle ja miten kaikki sosiaalisuus yhteiskunnasta vähitellen katoaa. On syntynyt psykopaattisten narsistien maailma, joka ei tunne solidaarisuutta eikä yhteisvastuuta. Raha on ainoa, joka puhuu ja jonka ääni kuuluu.

Kun katsomme tätä aikaa, mitä me näemme? Näemmekö kenties kolmannen maailmansodan? Ainakin kaikki merkit ovat samat kuin kahden aikaisemman kynnyksellä.

Tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Elävätkö he ennen näkemättömän vihan ja pelon ilmapiirissä? Ainakin he elävät suuren epävarmuuden keskellä.

(Lähde: Marianne Alopaeus, Pimeyden ydin, Gummerus, Jyväskylä 1966)

maanantai 9. tammikuuta 2012

Ennakoiva isku = hyökkäys

Eilen illalla mtv-3:n kymmenenuutiset tuuttasi monta minuuttia Iranin vastaista sotapropagandaa. Aamulla olivat jälleen vuorossa kännykät ja paikallisuutiset. Yle ei puhu mitään.


Kristillisten Sari Essayah ei mtv-3:n vaalitentissä suostunut sanomaan, mitä Suomen pitäisi suhtautua, jos Israel tekee ennakoivan iskun Iraniin. Essayah kiemurteli, vaikka olisi luullut kristillisen ihmisen käyttäneen tilaisuuden hyväkseen puhumalla rauhan puolesta.


Ennakoiva isku on tietysti vain kieroilmaisu sanalle hyökkäys.


Kovin huonosti saamme tietoa siitä, mitä maailmalla tapahtuu.


Presidentinvaaleissa ei maailmanpolitiikka tunnu olevan edes mikään teema, vaikka juuri siitä pitäisi olla kysymys.


Paavo Väyrynen kannattaa Suomen pitämistä puolueettomana ja sotilaallisesti sitoutumattomana maana. Hän on turvallinen valinta Suomen seuraavaksi presidentiksi.


4


Päivitä tietosi maailmaa uhkaavasta sodasta.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Tarkistakaa lähde



Kuva: Kaija Olin-Arvola, Tarkistakaa lähde


Jussi Lähde kirjoitta mtv3:n blogissaan: Olenko varma, että eteenpäin jakamani tieto pitää paikkansa? Jos en ole varma, miten voin varmistua asiasta? Jos asiaa ei voi varmistaa, mahtaisikohan se olla todiste asian paikkansapitämättömyydestä?



Näin kannattaa tietysti tehdä niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista; Tarkistaa lähteet.



Asiaa pohtii myös valokuvaaja Jore Puusa Uuden Suomen blogistaniassa.



"En tiedä mistä 100% oikeaa tietoa voi saada. Vastaus lienee, ettei mistään, eikä koskaan.
Niissä haastatteluissa joissa olen ollut mukana, suurin osa ihmisistä valehtelee.
Jotkut toimittajat eivät vaan enää jaksa tehdä ristiintarkistuksia ja osa valheista menee mediaan. Keskiverto toimittaja kirjoittaa kahdesta viiteen juttua päivässä. Kirjoittaminen on vain pieni osa työstä ja työtä he tekevät aivan valtavasti voidakseen välittää edes jonkinlaisen käsityksen maailmasta Teille. tarkistusprosessit ovat niin pitkiä ja hankalia ja vievät aikaa, että jos lehdistössä olisi pakko olla 110% totuus jutuissa, ei yksikään lehti ilmestyisi, valhetta valheen perään syöttävät virkamiehet, poliitikot ja tavalliset kansalaiset syövät keskiverto toimittajan 5 vuodessa täysin loppuun, ellei hän suojele itseään jotenkin.



Käsite -toimittaja- pitää sisällään aivan samanlaisen jakauman ihmisiä kuin käsite -ihmiset-.
On hyviä ja huonoja.
Olen huvittuneena lukenut, miten näillä palstoilla ollaan vihaisia milloin minkäkin median toimittajille siitä, että he vääristelevät totuutta. Mutta mistä sen syyttäjä tietää vääristellyksi, kun ei itsekään totuutta tiedä. Jostain hänkin on oman "totuutensa" lukenut tai kuullut. Toimittajilla on erittäin vähän valtaa siihen mitä heiltä julkaistaan ja toimituksen prosessit ovat erittäin hierarkkisia ja karsivat "yksityisyrittämisen" nopeasti. Media palvelee tällä hetkellä Suomessa vain yhtä totuutta: Se yrittää selvitä hengissä ja pitää toimittajistaan edes jotkut että voisi olla mukana bisneksessä.
Totuus on kansallisessa vallankäytössä vain yksi väline, jolle tämän blogin kommentaattorit eivät voi yhtään mitään.”



Mutta mikä on totuus? Totuus on subjektiivisen tajunnan ja objektiivisen todellisuuden välinen adekvaatti vastaavuus. Se on siis suhde eli vähintään kaksipaikkainen relaatio. Totuus ei ole siis sama asia kuin tieto. Totuus on tie.



Tässä perustelu sille, että lukijan on oltava entistäkin tarkempi. Lukijan on epäiltävä. Toimittajat kirjoittavat lukijan vastuulla, jos tällainen savolaismukaelma nyt tässä yhteydessä sallitaan.






lauantai 7. tammikuuta 2012

Koronkiskuriparonit rakentavat linnoja



Muutama ilta sitten, katsoin tv:stä dokumentin, jossa kerrottiin romanikerjäläisistä. Pitkin Eurooppaa kiertävät romanit kerjäävät rahaa käyttäen hyväkseen pieniä lapsia. Pienille lapsiparoille lantit heltiävät helpommin, koska he soittelevat koskettavammin syyllisyydentuntoisen rikkaan sielua. Lasten takana päivystävät yleensä matroonat, jotka laittavat rahat visusti talteen. Romaniassa on jo kokonaisia kyliä, joihin on näillä rahoilla rakennettu komeita taloja ja upeita linnoja.



Kuka on tämän näytelmän konna? Tietysti se rikas mies, joka rakentaa itselleen loistotalon. Ja suurimpia kärsijöitä ovat tietysti lapset, joiden kimppuun käydään. Heidät karkotetaan maasta toiseen vailla kenenkään suojaa.



Suomessa vastaavanlaisen kehän muodostat pikavippaajat. Pikavippien avulla harjoittamastaan koronkiskonnasta hyötyvät paronit, jotka rakennuttavat itselleen hulppeita taloja. He harjoittavat myös perintätointa, jonka menetelmät eivät kestä päivänvaloa.



Pikavipeistä on tullut puutteessa elävien vähävaristen ihmisten viimekäden sosiaaliturva. Se on viimeinen oljenkorsi, kun pitää hankkia lapsille ruokaa.



Tämä asia on ollut erittäin hyvin maamme päättäjien ja lainsäätäjien tiedossa, mutta asiaan ei ole puututtu. Lieneekö syynä se, että vallanpitäjien ja heidän lähipiirinsä keskuudessa on liiaksi näitä vippaajia ja muita edunsaajia.



Nyt Oikeusministeriö on tekopyhästi avannut keskustelusivut, missä ihmiset saavat kertoa mielipiteensä asiasta. Jälleen uusi hukkaputki blogistaniaan. Eivät nämä asiat keskustelemalla ole autettu.



Suomessa pankkitoiminta on lailla säädeltyä ja rahan vippaaminen on lainaamista. Luultavasti suomalaisesta pankkilainsäädännöstä löytyisi kyllä pykälä, jolla koronkiskonta voitaisiin kieltää. Jos ei näin ole, niin pikavippitoiminta pitäisi kiireesti kriminalisoida sellaisella lailla, jota on helppo valvoa.



Ja ennen muuta yhteiskunnan sosiaaliturva on palautettava sellaiseksi, että kenenkään ei enää tarvitse rikollisiin pikavippeihin turvautua.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Fasistit ovat aina parempia fasisteja kuin vasemmisto




Eilen illalla nelosen uutiset kertoivat Timo Soinin jytkyttäneen itselleen pitkään kaipaamaansa ideologiaa puhumalla siitä, että Suomessa kukkii suvaitsevaiston fasismi ja darvinismi. Ei mitään järkeä. Suvaitsevaisuus ja vahvemman oikeuksien puolustaminen ei ole koskaan ollut fasismin tunnusmerkki. Väite on oksymoron.



Niin & Näin -lehden viimeisimmässä numerossa on Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen mielenkiintoinen artikkeli Kuusi teesiä uudesta oikeistosta.



Ensimmäinen teesi käsittelee solidaarisuutta ja vihollisuutta, jotka asetetaan toistensa vastakohdiksi. Vasemmiston tunnusmerkkeihin on aina kuulunut työväenluokan solidaarisuus. Äärioikeisto näkee sorretussa pelikuvansa: ”hänen on helppo lietsoa vihaa kaltaistaan kohtaan, koska kaltaisestaan, oikeudettomassa maahanmuuttajassa hän näkee kuin peilistä oman tilanteensa sietämättömyyden ja oman kyvyttömyytensä.”



Kirjoituksen toinen teesi on otsikoitu: Johtajan kaipuusta kapitalismin analyysiin. Teesissä osoitetaan, miten vasemmistolta on nykyisin hukassa luokkatietoisuus. ”Sen taustalla on ajattelun ja teorian heikkous, siis kieltäytyminen kapitalistisen yhteiskunnan analyysista ja korvaaminen ylihistoriallisilla arvoilla ja päivänpolitiikkaan juuttuvalla näpertelyllä. Se on johtanut työväenluokan organisoitumiskyvyn heikkouteen, luokkataistelussa syntyvän luokkatietoisuuden ja sitä kautta solidaarisuuden puutteeseen.”



Uutta isää etsiessään Soini joutuu vetoamaan Urpo Leppäseen ja Veikko Vennamoon, koska todellinen aatteellinen isä pidetään ainakin vielä toistaiseksi piilossa. ”Vailla minkäänlaista ajatusta siitä, mitä tehdä ja kyvyttöminä luomaan kollektiivisia ajattelun tiloja, aletaan sitten haikailla valmiita malleja antavien johtajien perään. Ja niitähän fasistit ovat aina osanneet synnyttää. Kaikilla blogosfäärin sosiaalifoorumeilla kaikuu nykyisin epätoivoinen huuto: Mitä on tehtävä? Kuka sanoo, mitä me nyt teemme?”



Kolmas teesi käsittelee uusoikeiston materiaalista perustaa. ”Uusoikeistolaisen konservatismin tai rasismin ja patriarkaalisen antifeminismin yhteyttä on paljon korostettu ja analysoitu. Soinia, Halla-ahoa ja Breivikiä yhdistää epäilemättä vihamielisyys perinteiset sukupuoliroolit murentanutta kehitystä kohtaan; huoli ”eurooppalaisesta kulttuurista” sekä valkoisen rodun säilymisestä koetaan purkaa vaatimalla naisia omaksumaan alistettu – juuri kuten vihatussa ”islamissa” – asema perheen sisällä, jotta lapsiluvun lasku saataisiin taittumaan. Käytännössä siis tekemällä ydinperheestä valtakamppailun tila, mikä luultavasti vain kiihdyttää hajoamista. hunnutettua musliminaista vastaan taistellaan riutuneella Ryysyrannan Kaisa-Reetalla.”



Teesissä porvarillisen julkisuuden sisältö mustutetaan siitä, miten fasismi aikanaan kykeni ottamaan haltuunsa kommunistisen työväenliikkeen teemoja ja uusoikeisto nyt yrittää ottaa haltuunsa joitakin 1900-luvun loppupuoliskon radikaalien liikkeiden teemoja. Ja kun tähän ei ole oikein eväitäkään Timo Soini tekee hattutempun, jonka avulla väittää suvaitsevaisia ihmisiä fasisteiksi ja darvinisteiksi, koska nämä eivät avosylin ota vastaa perussuomalaisten rasismia ja fasismia. Typerä yritys eikä edes ovela.



Berlusconi ja isäntä Soini muodostavat epäilemättä kuvan, johon velkojensa kanssa kamppailevat espoolaiset yrittäjät haluaisivat kaltaistua ja jonka perustalta he luovat kuvan omasta ”itsellisyydestään”, yksilöllisestä identiteetistään.” Kuitenkin heidän kuvitteellinen itsenäisyytensä ilmenee vain halveksunnassa jota he kohdistavat veronmaksajien rahoilla eläviä maahanmuuttajia ja muita sosiaalipummeja kohtaan. Oman elämän ja oman tilan korvaavat kansakunta ja oma, oma nainen. Nykyisin kun orjien on jo omistettava itse kahleensa ja suojeltava niistä kuin pyhintään.



Teesissä ”paraateista käytäntöihin” kirjoittajat toteavat: ”Uusoikeiston menestyksen syynä ei siis ole liian hempeiden vastustajien kyvyttömyys löytää johtajia ja rakentaa mielekkäämpiä, teräksenlujia ja voimia lukitsevia organisaatioita. Pikemminkin työväenliikkeen luokkatietoisuuden ja voiman heikkous johtuu voimien sitomisesta johtaja-isin ja hänen suuren otsansa koskaan täyttymättömään kaipuuseen. Mikäli vasemmistolaisten ryhmien mikropolitiikka kiertyy edelleen fsististen napojen ympärille, ei liene ihme, että uusoikeisto onnistuu kaappaamaan työväestön edustuksen itselleen. Fasistit ovat kuitenkin aina parempia fasisteja kuin vasemmistolaiset.”



(Lähde: Eetu Viren ja Jussi Vähämäki, Kuusi teesiä uudesta oikeistosta, Niin&Näin, filosofinen aikakauslehti nro 71, talvi, 4/2011)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Uutisia ja rekuloitua toimintaa


Sähkökatkot kiusaavat kymmeniätuhansia talouksia.

Mitä sanoo Fortumin johtaja Tapio Teuvo Kuula?

”Isot ansiotulot ovat peräisin Fortumin paljon puhutuista optio-ohjelmista. Haastattelussa Helsingin Sanomissa Kuula kertoi, ettei hän ollut ohjelmia valmistelemassa, vaan sai optionsa ”kirjekuoressa”.

”Summat olivat minulle yllätys. Tilanne kehittyi erilaiseksi kuin mitä ohjelmia tehtäessä oli”, Kuula sanoi. Hän ilmeisesti viittasi muun muassa Neste Oilin irrottamiseen Fortumista, mikä edelleen nosti Fortumin kurssia, kun heikommin kannattava osa irrotettiin.”

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähkökatkot kestävät vielä päiviä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Kuopiossa sairaala kärvistelee kylmässä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähkökatkot saattavat kestää vielä viikkoja.

Kuka korvaa vahingot johtaja Tapio Kuula?

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Navetoissa kärvistellään ilman sähköä.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt puuttuvat vielä tuhansilta talouksilta.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Uusia sähkökatkoja on syntynyt.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Arabiliiton mukaan tappaminen Syyriassa jatkuu.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt saadaan kuntoon joskus.

Fortum ei ole halukas korvauksiin, koska tämä on rekuloitua toimintaa.

Sähköt eivät tule kaikille koskaan.

Tämä on rekuloitua toimintaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Suomessa ei ole vasemmistoa. Tyhjän saa pyytämättäkin.


Kuva: Kari Arvola

Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti viimeisen uudenvuodenpuheensa.

Hän sanoi: - Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa, Halonen sanoi.

Esimerkkinä hän käytti kansalaisten eliniänodotuksia ylimmän ja alimman tuloluokan välillä; Miesten kohdalla ero on 11 vuotta ja naisten seitsemän.

Auttaako tähän muutamaksi euroksi kutistunut korotus vähävaraisten tuloihin, kun inflaatio on sen jo kokonaan syönyt?

Auttaako tähän ylevero, joka pakottaa ihmiset maksamaan manipuloinnista?

Auttaako tähän miljoona euroa potkupalon tukemiseen?

Mitä tekee vasemmisto hallituksessa, joka ei parempaan kykene. Lyhyt vastaus:
Suomessa ei tätä nykyä vasemmistoa ole.

Ja vielä: Nämä asiat ovat olleet varsin hyvin vasemmiston tiedossa. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Eivätkö sosialidemokraatit ole istuneet hallituksessa viimeiset vuosikymmenet.

Ja mitä on saatu aikaan? Viime vuonna toimeentulovaikeuksissa olevien
perheiden määrä nousi 50 000:lla. Joten nyt Suomessa jo joka neljäs perhe elää
puutteessa.

50 000 nuorta on kokonaan teillä tietymättömillä.

Ei ole kokoomuksellakaan vastausta näihin ongelmiin. Myös kokoomus on ollut mukana johtamassa maan tähän surkeaan tilaan. Jos Sauli Niinistö tulee valituksi presidentiksi, köyhien asiasta ei varmasti kuulla edes juhlapuheissa.