Alaston apina

Aika usein ihminen unohtaa alkuperänsä; sen että hän on pitkän evoluution aikana kehittynyt apinasta ihmiseksi. Tämä on tärkeää muistaa aikana, kun kaikenlaiset rotuopit jälleen valloittavat ihmisten mieliä ja luomiskertomus kilpailee asemasta ihmisen alkuperän selittämisessä. Tästä seuraa, että jotain kansaa aletaan pitää muita parempana ja että Jumala on luonut ihmisen jopa ihan omaksi kuvakseen, jossa ei näillä näkyminen juuri paljon kiittämistä ole.



Apina ihmisessä oppii matkimalla ja apinoimalla: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lauman johtajasta katsotaan mallia. Lauman johtaja hyväksyy tai hylkää, hän kiittää tai rankaisee. Laumoissa vallitsee tiukka hierarkia. Johtopaikoista taistellaan.



Ihmisten sieluista käydään ennen näkemätöntä kamppailua. Ei ole sattuma, että uusi valta ensimmäisenä ottaa haltuunsa tv-tornit. Medialla on suuri valta ihmisten mielipiteiden muokkaamisessa, vaikka sen edustajat usein yrittävät tämän asian kieltää väittämällä olevansa puolueettomia ja objektiivisia. Saatana kuitenkin piilee sivulauseissa.



Ihmisiä voidaan taitavasti manipuloida ja ohjata mielikuvien avulla. Vaikuttaja, joka tätä ei tunnusta tai tunnista, on ilmeisesti sisäistänyt herruuden eikä itsekään tiedä, mitä tekee. Itsesensuuri on mahtava voima. Osa tietysti tietää pelin hengen ja on siinä täysillä mukana. Kättä, joka ruokkii, ei purra.



Mielikuvien voimasta parhaiten todistavat mainokset ja niiden teho. Mainosten ympärillä pyörii kokonainen teollisuus. Turhaan siihen ei upoteta miljoonaa toisensa jälkeen. Ja kauppa käy.



Yleinen mielipide ja ajanhenki ohjaavat ihmisen käyttäytymistä. On niin paljon helpompaa mennä virran mukana ja antaa muiden päättää omasta puolesta kuin panna itsensä alttiiksi ja ajatella itse.



Presidentinvaalissa 2012 media on tehnyt työtä Sauli Niinistön puolesta jo vuosikausia. Ehdokas itse on välttänyt julkisuuden karikot pysyttelemällä etäällä politiikan keskiöstä. Edes ehdokas itse ei ole antanut itsestään paljon aihetta puheisiin, mitä nyt sopivasti kaikenlaista pientä ja inhimillisesti kiinnostavaa.



Ihmisellä on kuitenkin järki, jotta hän sitä käyttäisi. Ihminen voi järkensä avulla tehdä omat johtopäätöksensä ja ajatella ihan itse. Tässä mielessä hän on vapaa, vaikka vapaus usein onkin niin raskasta ja vaikeaa.



Yhdessä lukemattomista vaalitenteissä myös Paavo Väyryseltä kysyttiin perimmäinen kysymys: Mikä on elämän tarkoitus? Ja hän vastasi jotensakin näin: Elämän tarkoitus on elämän levittäminen kaikkialle, elämän säilyttäminen ja suojelu. Elämän tarkoitus on myös kulttuurievoluutio: ihmiskunnan kulttuurin ja sivistyksen kehittäminen.



Tässä yksi syy, miksi minä kannatan Paavo Väyrystä ja aion tänään piirtää äänestyslippuuni numeron 4.

Maanpuolustustahtoa!

 

Kirjailija Paavo Rintala kirjoittaa romaanissaan Kekkosen aika vuonna 1970 tärkeistä kommunikaatiovälineistä, jotka ovat puhelin, tori, kadut, kaikki taksiautot ja lasit joissa on juotavaa sekä baarit ja rappukäytävät.


”Minun kommunikaatiovälineitäni eivät ole: - radio, ei telkkari, ei päivälehdet, ei julkilausumat, ei eduskunnat; tämä pönäkkä yhteiskunta vartioi niitä kaikkia poliiseilla ja järjestyksellä eikä se päästä meitä käyttämään niistä. Meidän on saatava puhua muihin koneisiin kuin näihin, joita vartioidaan. Meidän on saatava kokea tästä ympäristöstä erkaneminen toisenlaisen tekniikan välityksellä.”

Ja hän jatkaa: ”Tällä vuosikymmenellä metsästyskivääreiden käyttö kommunikaatiovälineinä on lisääntynyt, samoin Molotovin coctailit. Jos on varaa niin kuin Amerikalla, voi käyttää kalliitakin välineitä.”

”Meidän skandinaavien ja muiden eurooppalaisten on tyydyttävä toistaiseksi elämään vielä kidnappauksen asteella. Sehän on vanha suomalainen keksintö. Ei suinkaan el-fatahilaiset tai Etelä-Amerikan ylioppilaat ole sitä meille opettaneet, päinvastoin: muilutus. Suomi on muilutuksen alkuperäinen kotimaa.

Itse teko on helppo suorittaa.”

Tästä kaikesta voisi sanoa, että Paavo Rintala oli kauaskatseinen mies. Hän näki tarkkaan, mitä tapahtuu ja mitä oli tulossa. Nyt ollaankin sitten jo näin pitkällä.

Ylen presidentinvaalikeskustelussa Timo Soini mainitsi tavoittelemisen arvoisen asiana maanpuolustustahdon säilyttämisen ja synnyttämisen. Eikä hän tarkoittanut maanpuolustushengellä suinkaan rauhanomaista isänmaan rakentamista. Sitä on nyt ilmassa. Maailmassa haisee sota.

Tätäkö varten me tarvitsemme tiedotusvälineitä. Paavo Rintala sanoo myös: ”Jääkiekkoa! Se alkaa olla jalkapallon ohella lähes ainoa keino, jolla yhteiskunnan todelliset johtajat voivat pitää massat turruksissa ja saada heidät tyytymään elämäänsä päivästä toiseen, vuokrakasarmeihin, omakotitaloihin ja työehtosopimuksiin. Sodan puhjetessa on toista. Silloin ei tarvita jääkiekkoa eikä jalkapalloa. Ja massat saavat todellisen kiihokkeen. Mutta näin
väliaikoina: jääkiekkoa ja potkupalloa! Televisio on tässä auttanut parhaansa mukaan.”

Vallanpitäjillä on siis monenlaisia keinoja pitää yllä maanpuolustustahtoa. Sekopäisistä katsomoista saadaan valmiiksi kiihtynyt joukko tositoimiin. Mitä muuta on se kiihkomielinen lippujen ja leijonien kanssa riehuminen kuin hengennostattamista. Tätähän Timo Soini tarkoitti: Pitää olla valmis!

”Me räiskytimme itsemme sellaiseen uhoon, että meni Petsamo ja Karjala. Tuli yhdeksänkymmentätuhatta kaatunutta, tuli invalidit ja kylmät tilat, joissa sota tuntuu vielä nytkin”, sanoo Rintala.

Ja koska tämä asia, jos mikä, liittyy tulossa oleviin presidentinvaaleihin, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä maa tarvitsee rauhantahtoisen presidentin, jolla on laaja kokemus ulkopolitiikasta. Siksi Paavo Väyrynen: 4.