Paavo Väyrynen toiselle kierrokselle

Uuden Suomen kyselyn mukaan Paavo Väyrynen on toisella kierroksella.

Mtv-3 leikkimielisen kyselyn mukaan sopivin Suomen presidentiksi olisi Paavo Väyrynen.

” Perjantai-iltapäivään mennessä Väyrynen oli saanut äänestyksessä 29 prosenttia äänistä. Toisena on Sauli Niinistö 24 prosentilla. Seuraavina perässä tulevat Pekka Haavisto ja Timo Soini, joista kummallakin on runsaan 14 prosentin kannatus.”

”Leikkimieliseen äänestykseen osallistuttiin yli 30 000 kertaa. Kysely innoitti ihmisiä ylistämään suosikkiehdokkaitaan jopa runollisin sananparsin äänestyksen Facebook-kommenteissa.”

Lisää perusteluja äänestää Paavo Väyrystä.
Lue myös tämä.

Ja ennen kaikkea: Käytä äänioikeuttasi!

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole

”Ja kun sotilaan mieli oli kohmettunut, kun hänen voimansa, hänen itsekurinsa ja hänen tahtonsa oli käytetty loppuun, hän vaipui lumeen. Jos hänet huomattiin, hänet potkittiin ja läimäyteltiin heikosti tajuamaan, että hänen työnsä maailmassa ei ollut vielä päättynyt, ja hän hoiperteli jaloilleen ja hapuili eteenpäin. Mutta jos hän makasi liian kauan siinä, mihin oli lysähtänyt, jätettiin hänet unohdettuna tien viereen kuolemaan. Tuuli puhalsi hänen ylitseen, ja lumi tasoitti kaiken aivan kuin häntä ei olisi ollutkaan.”

Tämä Heinrich Haapen muistiinpano on yksi koskettavimmista sodan kuvauksista, joita olen koskaan lukenut.

Nykysodissa ammutaan kaukaa ja korkealta ja usein tuntemattomat siviilit saavat kokea sotilaiden kohtalon. Sotilaita uhkaa myös toisenlainen vaara.

Tällä viikolla eräs uutinen oli, että suomalaiset ovat kehittämässä lääkettä, jolla autetaan Irakista ja Afganistanista palaavia sotilaita kokaiiniriippuvuudesta.

- Huumetilanne esimerkiksi Vietnamin sotaan verrattuna on vieläkin pahempi. Potilasmäärät Yhdysvalloissa ja suurissa teollisuusmaissa hipovat pelkästään diagnosoitujen potilaiden osalta jo 2,5 miljoonaa, kertoo Ylelle Biotien toimitusjohtaja Timo Veromaa.

Ainakaan minä en ole tehnyt lastani tykinruuaksi enkä sodan uhriksi. En usko, että tällaista kohtaloa lapselleen haluaa kukaan muukaan.

Kun aseita viime aikoina on kalisteltu entistä kuuluvammin ja entistä useammin, on syytä muistaa, että Suomen presidentillä on edelleen sananvaltaa ulkopolitiikassa. Ja nimenomaan siinä on hänen tärkein toiminta-alueensa.

Kun presidentinvaalit lähenevät, Ylen mukaan vasemmisto on jo siirtynyt Pekka Haaviston taakse. Siitäkin huolimatta, että Paavo Arhinmäki aloitti kampanjansa kertomalla, että Nato on Haaviston salarakas. Tällä siirtymällä vasemmisto on lähtenyt kannattamaan kokoomusta. Ei voi kuin kysyä: Miksi?

Paavo Väyrysen Nato-kanta on selkeä: Hän ei kannata Suomen jäsenyyttä toisin kuin Sauli Niinistö, joka puoltaa EU:n sisällä tapahtuvaa liittoutumista siten, että Natosta tulee EU:n puolustuksen peruspilari.

Paavo Väyrynen on ilmoittanut kirkkaana kantanaan, että hän haluaa pitää Suomen puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

Paavo Väyrynen on ehdokkaista ainoana johdonmukaisesti puhunut aseistariisunnan tärkeydestä. Tämä ei suinkaan ole mikään toisen luokan kysymys. Ydinaseet ovat uhka koko maailmalle, olivatpa ne sitten kenen komennossa tahansa.

Lähteet:

Eyewitness History of World War II s. 161, Tammi 1962

Ylen uutiset

Uusi Suomi

Mille nauramme, kun nauramme Paavo Väyryselle

Søren Kierkegaard arvostelee Aristotelesta siitä, että tämä erehtyy pitämään kohdetta koomisena, vaikka ”koomisuus on itse asiassa suhde, ristiriidan aiheuttama epäsuhta, mutta kuitenkin tuskaton.”

Kierkegaard käyttää esimerkkinä Hamletin vannomaa valaa hiilihangon kautta. Ristiriitainen epäsuhta tässä on valan juhlallisuuden ja sen vakuuden välillä, joka mitätöi valan ihan riippumatta siitä, mikä on vannomisen kohteena. Koomisuutta syntyy ristiriidasta, kun isäntä sanoo kerjäläiselle: Minä en antanut eilisellekään kerjäläiselle, eihän kaikkea voi antaa. Huvittavana Kierkegaard pitää myös sitä, että ilotytön hakemus päästä ilotytöksi hylätään.

Huumori ja nauru perustuvat siis siihen, että jokin asettuu epätavalliseen suhteeseen. Meitä eivät naurata hassunkuriset kasvot sinänsä, vaan niiden ilmaantuminen johonkin juhlavaan tilanteeseen.

”Hillittömyys ja kevytmielisyys synnyttävät epämääräisyyden ja aistillisen kiihottuneisuuden kimeän naurun, joka mitä suurimmassa määrin poikkeaa naurusta, joka on koomisuuden hiljaisen läpinäkyvyyden seuralainen. Jos joku haluaa saada tähän hyvän koulutuksen, niin lakatkoon joksikin aikaa nauramasta sellaiselle, mikä herättää antipaattista himoa, ja minkä yhteydessä pimeyden voimat niin helposti tempaavat ihmisen mukaansa, ja harjaantukoon näkemään koomisuuden niissä ihmisissä tai asioissa, joita kohtaan hänellä on hellät tunteet, sekä siellä missä sympatia ja kiinnostus, niin, lukkarinrakkaus kehittää kehittävän vastarinnan ajattelemattomuutta kohtaan.” Näin sanoo Kierkegaard.

Tosikkona pidetty Paavo Väyrynen on yllättänyt meidät haudanvakavassa presidentinvaalissa huumorillaan. Me emme siis naura hänelle itselleen, vaan sille, että hän nauraa itselleen. Hänen tv-mainoksensa ovat osittain humoristisia ja siksi ne ovat tämän kisan onnistuneimmat. Paras esimerkki: ”Kyllä minäkin olen erehtyväinen, mutta onneksi erehdyn harvoin.”

Kun ajatellaan presidentin tehtäviä, ei ole suinkaan yhdentekevää suhtautuuko maan päämies itseensä haudanvakavasti vai kykeneekö hän myös nauramaan itselleen. Huumori voi pelastaa neuvottelijan kiperissä paikoissa.

”Kenellä todella on ironiaa, sillä on sitä aamusta iltaan, eikä hänen ironiansa ole sidoksissa mihinkään tiettyyn muotoon, koska se on hänessä asuva äärettömyys”, sanoo Kierkegaard.



(Lähde: Søren Kierkegaard, Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, suom. Torsti Lehtinen, WSOY 1998)

Tarkistakaa lähde

Kuva: Kaija Olin-Arvola, Tarkistakaa lähde


Jussi Lähde kirjoitta mtv3:n blogissaan: Olenko varma, että eteenpäin jakamani tieto pitää paikkansa? Jos en ole varma, miten voin varmistua asiasta? Jos asiaa ei voi varmistaa, mahtaisikohan se olla todiste asian paikkansapitämättömyydestä?



Näin kannattaa tietysti tehdä niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista; Tarkistaa lähteet.



Asiaa pohtii myös valokuvaaja Jore Puusa Uuden Suomen blogistaniassa.



"En tiedä mistä 100% oikeaa tietoa voi saada. Vastaus lienee, ettei mistään, eikä koskaan.
Niissä haastatteluissa joissa olen ollut mukana, suurin osa ihmisistä valehtelee.
Jotkut toimittajat eivät vaan enää jaksa tehdä ristiintarkistuksia ja osa valheista menee mediaan. Keskiverto toimittaja kirjoittaa kahdesta viiteen juttua päivässä. Kirjoittaminen on vain pieni osa työstä ja työtä he tekevät aivan valtavasti voidakseen välittää edes jonkinlaisen käsityksen maailmasta Teille. tarkistusprosessit ovat niin pitkiä ja hankalia ja vievät aikaa, että jos lehdistössä olisi pakko olla 110% totuus jutuissa, ei yksikään lehti ilmestyisi, valhetta valheen perään syöttävät virkamiehet, poliitikot ja tavalliset kansalaiset syövät keskiverto toimittajan 5 vuodessa täysin loppuun, ellei hän suojele itseään jotenkin.



Käsite -toimittaja- pitää sisällään aivan samanlaisen jakauman ihmisiä kuin käsite -ihmiset-.
On hyviä ja huonoja.
Olen huvittuneena lukenut, miten näillä palstoilla ollaan vihaisia milloin minkäkin median toimittajille siitä, että he vääristelevät totuutta. Mutta mistä sen syyttäjä tietää vääristellyksi, kun ei itsekään totuutta tiedä. Jostain hänkin on oman "totuutensa" lukenut tai kuullut. Toimittajilla on erittäin vähän valtaa siihen mitä heiltä julkaistaan ja toimituksen prosessit ovat erittäin hierarkkisia ja karsivat "yksityisyrittämisen" nopeasti. Media palvelee tällä hetkellä Suomessa vain yhtä totuutta: Se yrittää selvitä hengissä ja pitää toimittajistaan edes jotkut että voisi olla mukana bisneksessä.
Totuus on kansallisessa vallankäytössä vain yksi väline, jolle tämän blogin kommentaattorit eivät voi yhtään mitään.”



Mutta mikä on totuus? Totuus on subjektiivisen tajunnan ja objektiivisen todellisuuden välinen adekvaatti vastaavuus. Se on siis suhde eli vähintään kaksipaikkainen relaatio. Totuus ei ole siis sama asia kuin tieto. Totuus on tie.



Tässä perustelu sille, että lukijan on oltava entistäkin tarkempi. Lukijan on epäiltävä. Toimittajat kirjoittavat lukijan vastuulla, jos tällainen savolaismukaelma nyt tässä yhteydessä sallitaan.

Suomessa ei ole vasemmistoa. Tyhjän saa pyytämättäkin.

Kuva: Kari Arvola

Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti viimeisen uudenvuodenpuheensa.

Hän sanoi: - Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa, Halonen sanoi.

Esimerkkinä hän käytti kansalaisten eliniänodotuksia ylimmän ja alimman tuloluokan välillä; Miesten kohdalla ero on 11 vuotta ja naisten seitsemän.

Auttaako tähän muutamaksi euroksi kutistunut korotus vähävaraisten tuloihin, kun inflaatio on sen jo kokonaan syönyt?

Auttaako tähän ylevero, joka pakottaa ihmiset maksamaan manipuloinnista?

Auttaako tähän miljoona euroa potkupalon tukemiseen?

Mitä tekee vasemmisto hallituksessa, joka ei parempaan kykene. Lyhyt vastaus:
Suomessa ei tätä nykyä vasemmistoa ole.

Ja vielä: Nämä asiat ovat olleet varsin hyvin vasemmiston tiedossa. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Eivätkö sosialidemokraatit ole istuneet hallituksessa viimeiset vuosikymmenet.

Ja mitä on saatu aikaan? Viime vuonna toimeentulovaikeuksissa olevien
perheiden määrä nousi 50 000:lla. Joten nyt Suomessa jo joka neljäs perhe elää
puutteessa.

50 000 nuorta on kokonaan teillä tietymättömillä.

Ei ole kokoomuksellakaan vastausta näihin ongelmiin. Myös kokoomus on ollut mukana johtamassa maan tähän surkeaan tilaan. Jos Sauli Niinistö tulee valituksi presidentiksi, köyhien asiasta ei varmasti kuulla edes juhlapuheissa.