Onko se rauhanturvaamista, jos ollaan paikalla varmistamassa imperialistisen sodan saaliinjakoa? Onko se rauhanturvaamista, jos ollaan paikalla varmistamassa jälleenrakennusurakoita? Onko se rauhanturvaamista, kun käydään täyttä sotaa?
Esimerkiksi Afganistanissa oleville sotilaille tarvitaan jo veteraanikuntoutusta, koska tappaminen aiheuttaa traumoja - vallankin naisten ja lasten tappaminen.
Kysyä sopii myös, voiko rauhaa ja demokratiaa viedä, jos ihmiset itse jossain haluavat käydä sotaa. Tästä hyviä esimerkki on Afganistan. Afganistanin sota on jo hävitty eikä sitä asiantuntijoiden mukaan tulla koskaan aseilla voittamaankaan.
Niin kauan kuin maailmassa hyväksytään tappaminen ongelmien ratkaisemisen välineenä, rauhaa tuskin on näköpiirissä. Jos sodat olisivat sotimalla loppuneet, niitä ei ilmeisesti olisi ollut enää vuosituhansiin.
Kun sivistys on kuitenkin lisääntynyt, ei voi kuin ihmetellä, miten barbaarisiin toimenpiteisiin maailman johtajat edelleen turvautuvat.
Eikö olisi jo korkea aika takoa miekat auroiksi. Sotilaat voisivat mennä koteihinsa, sillä siellä on varmasti paljon tehtävää.
Myös rahalle, joka sotiin upotetaan, olisi paljon muuta, elämän jatkumisen kannalta tärkeämpää käyttöä.
Sota ei ole rauhan turvaamista. Se ei ole sitä koskaan eikä missään.
Parasta rauhan turvaamista olisi ihmisestä, luonnosta ja ympäristöstä huolehtiminen.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti