Itsemurha on ammattitauti

Runoilijan työ on yksinäistä. Moni ei kestä.

Attilan Josef laittoi päänsä kiskoille tavarajunan alle.
Harry Martinson selvitti sotkunsa saksilla.
Arto Kytöhonka hulmahti liekkinä ilmaan.
Sylvia Plath hengitti kaasua.
Virginia Woolf täytti taskunsa kivillä ja käveli jokeen.
Seppo Heikinheimo teki sen, mitä postuumisti lupasi Mätämunan muistelmissa.
Hai Zi valitsi junan, Harri Sirola metron.

Ikkunat ovat talon silmät.

Puiden takaa
joku katsoo polulla kulkijaa,

kivet lentävät,
ruudut pysyvät ehjinä,
auringonsäde läpäisee
likaisenharmaan lasin
musiikiksi muuttuen.

Mikä kuolema!
Mikä kohtalo!
Mikä ilo!

Kaija Olin-Arvola

Kuvat: Kaija Olin-Arvola