Tällä viikolla tuli Ulkolinjassa järkyttävä dokumentti, missä kerrottiin palkkasoturien avulla suunnitellusta vallankaappauksesta öljystä ökyrikkaaseen Päiväntasaajan Guineaan. (Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä kuusi päivää).
Taustalla hääri entinen isäntämaa Espanja ja öljyä kaikkialta rosvoava USA. Mukana oli Thatcherin poika, joka Etelä-Afrikassa rypee rahassa ja yltäkylläisyydessä. Hanke meni käsille ja palkkasoturien johtaja tuotiin kahleissa oikeuteen ja jotain vastuuta vaadittiin myös Ison Äidin Isolta Pojalta, mutta molemmat vapautettiin.
En tiedä oliko se tämä keissi, mutta muistan joitakin vuosia sitten Margaretin vedonneen maailman miljonääreihin, että he auttaisivat hänen poikaansa siitä hyvästä, hän oli Rautarouvana ollessaan järjestänyt rahaa ja omaisuutta rikkaille.
Guineassa ihmiset näkevät nälkää. Ja tämä kaikki tapahtui tämän vuosituhannen vaihteessa..
Siitä on jo ainakin parikymmentä vuotta, kun Thatcherin aikaan pantiin köyhille veitsi kurkulle. Hesarin kuukausiliite teki niihin aikoihin jutun asunnottomista nuorista, jotka on ajettu bunkkaamaan kadulle. Seuraavassa numerossa oli ilmeisesti tullut toimittajalle oikein pyllypiiskaa, kun tehtiin uusi juttu, missä sanottiin, että nuoret olivat itse valinneet tällaisen elämäntavan.
Nyt sitten korjataan satoa. Nyt yritetään syyt vierittää nuorten niskoille. Tänään Jälkiviisaissa puolusteltiin pääministeri Cameronia sillä, että hän ei ole ollut kuin vuoden vallassa. Voi herranjestas sentään! Tämä rikollinen, uusliberalistinen politiikka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Ei Cameron ole kuin tappi siinä samassa lillingissä, joka valuu jokaiseen, kaikkein syrjäisimpäänkin maailmankolkkaan asti.
Nyt Lontoon mellakoista siis syytetään syrjäytyneitä nuoria, vaikka tosiasiassa he ovat SYRJÄYTETTYJÄ!
Minusta tämä syrjäytyminen on yksi ällöttävimmistä eufemismeista, jonka manipulaatioautomaatti on tuottanut. Katsokaa vaikka lapsia! Kuka niistä silkohapsista päättää, että minäpä tästä syrjäydyn ja missaan koko elämäni? Ei kukaan. Ei yksikään. Ei koskaan.
Sen sijaan kyllä perhe syrjäyttää, koulu syrjäyttää, lähimmäiset syrjäyttävät, yhteiskunta syrjäyttää. Siinä sinä sitten olet yksin kaiken ulkopuolella eikä kukaan auta, jos yhteiskunnan kaikki turvaverkostot romutetaan. Ja mistä nuori silloin hakee turvaa? Tietysti kaltaisistaan.
Juuri nämä nuoret, jotka nyt ovat liikkeellä, eivät halua syrjäytyä. Heidät on jo SYRJÄYTETTY. He haluavat takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti