Jyrkkä ei piispan siunaukselle

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Tämä on tarina yli 80-vuotiaasta naisesta, joka yritti henkensä pitimiksi myydä kukkia Espoon kirkon omistamassa kioskissa hautausmaan portin pielessä. Kukat kioskiin hän toi usein läheisestä tukusta kävellen, sillä hän ei omistanut omaa autoa. Seurakunta antoi hänelle häädön, koska vuokrat olivat viivästyneet. Koskaan ne eivät olleet jääneet maksamatta.

Muualla maailmassa vanhukset saavat vapaasti istua kirkkomaan aidoilla myymässä kukkiaan.

Häädetyn vanhuksen kohtelusta suivaantuneena otin yhteyttä Espoon piispaan Mikko Heikkaan, mutta hän piiloutui kiinteistönhoitajan selän taakse, vaikka on itse lähes Jumalasta seuraava.

Kiinteistönhoitaja ei halunnut asiasta keskustella. Hänellä oli ilmeisesti suurempi huoli ja murhe lähistöllä toimivasta kukkakaupasta.

Minulle piispa toivotti vain Jumalan siunausta. Siihen minä vastasin, etten hänen Jumalaansa ja siunaustaan tarvitse. Minulla on suora yhteys omaan Luojaani.

Suomen Kuvalehdessä (7.4.2012) Mikko Heikka heittäytyy taloustieteilijäksi ja siteeraa ekonomisti Kenneth Arrowia: ”Voidaan hyvin uskottavasti väittää, että suuri osa maailman taloudellisesta takapajuisuudesta voidaan selittää molemminpuolisen luottamuksen puutteella.”

Talous perustuu tietysti talouden lakeihin. Kapitalismissa talous perustuu kapitalismin lakeihin. Niistä tärkein on työn ja rikkauksien maailmanlaajuinen kasaantuminen ja riisto, työn tulosten ottaminen tekijöiltä pääoman omistajille eli kapitalisteille. Arrown ja Heikan katsannosta riisto unohtuu kokonaan: Kas norsua en hoksannutkaan, kuten ystäväni totesi.

Omana ihanneyhteiskuntanaan Heikka esittelee luottamus- tai sopimusyhteiskuntaa. ”Vanhaan luottamuksen kulttuuriin ei kuitenkaan ole paluuta. Uudenlainen vahvan luottamuksen Suomi on rakennettava alkutekijöistä. Onko meistä siihen? Pahalta näyttää.”

Niin minustakin. Pienimmistäkään ei välitetä. Vahvaa luottamusta ei synny, jos ei ole lainkaan ihmisten keskinäistä armoa. Jumalan siunauksen jokainen syntinen saa kyllä itse pyytämällä.

Mikko Heikan artikkelin ”Rikkaat palkkasoturit: Suomen eliitti asuu kuplassa” voi lukea täältä.




Kuva: Kaija Olin-Arvola: Vaarin hauta

Paskasta ruokaa

Kymmenenvuotias tuli koulusta ja kertoi siellä kuulleensa, että tulevaisuudessa tehdään ulosteista ruokaa. Pappa todisti ja tottahan sen silloin täytyy olla. Kaikissa ulosteissa on jäljellä vielä paljon energiaa, joka voidaan ottaa uusiokäyttöön.

Tohtori Eeva Mäkelä ennakoi tulevaa Tiede-lehdessä n:o 8/2011: ”Kysynnän kasvu Intiassa ja Kiinassa, eläintautien nostattamat lihaskandaalit, ympäristötietoisuus ja halu kunnioittaa eläinten oikeuksia ovat romahduttaneet lihan tuotannon. Lisäksi eläinperäisten tuotteiden hintaan on lisätty haittavero, jolla pyritään hillitsemään niiden kulutusta. Karjahan on merkittävä kasvihuonekaasujen lähde, ja ilmastonmuutos rasittaa kovasti valtioiden taloutta.

Tartun pihvin sijaan makkaraan, jossa on kudosviljelmässä tuotettua keinolihaa. Makkara maistuu perheen miesväelle, vaikka vastaakin rasvakoostumukseltaan lähinnä avokadoa. Lihamassa kasvaa laboratoriossa eläinsolusta, ja siksi se voidaan räätälöidä ihan sellaiseksi kuin halutaan.”

Mutta miksi pysähtyä tähän? Jo nyt eläkeiän korotusvaatimukset puhuvat sen puolesta, että ihmisestä yritetään ottaa kaikki irti viimeiseen hiki- ja veripisaraan asti. Kun kerran työvoimatavaran tuottamiseen on paljon investoitu, niin pitäähän se kuluttaa loppuun saakka.

Eikä tähänkään vielä tarvitse pysähtyä. Ihminenhän voitaisiin kokonaisuudessaan ottaa uusiokäyttöön. Jo nyt kuoleman kohdattua on lupa ottaa varaosiksi kaikki käypänen, jos vainaja ei ole tätä varta vasten kieltänyt.

Ainakin Intiassa köyhistä köyhimmät keräävät kaduilta kaltaistensa ruumiit, mädättävät lihat ja myyvät luut. Näin kerrottiin tv-dokumentissa pari vuotta sitten. Tarina ei kertonut, mihin luut sen jälkeen päätyvät ja missä muodossa ne meille syötetään.

Tietysti ruumiiden hyödyntämisessä voitaisiin mennä vielä pidemmälle. Ihmisten hiuksista voitaisiin valmistaa kellonvitjoja, peruukkeja ja kutoa vaikka sotilaille sukkia. Saippuaa ihmisistä voitaisiin keittää ja tehdä lihoista lemmikinruokaa. Myös näille uusiokäyttöaloille voitaisiin kouluttaa työttömiä.

Kun ihminen olisi täydellisessä uusiokäytössä, niin myös ympäristö varjeltuisi eivätkä pohjavedet hautausmaiden lähistöllä saastuisi niin kuin nyt tapahtuu.