Takinkääntäjiä liikkeellä ja liikkeessä

Vappua, että paukahti. Teekkarien vappu alkoi tänään, sillä sehän on tunnetusti huhtikuun 28 päivän ja toukokuun viidennen päivän välinen yö.

Täällä he kaikki luuraavat – siis takinkääntäjät.

Äiti on parasta lapsille

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Vasemmisto aikoo ratsastaa nyt uusiin vaalivoittoihin lasten kustannuksella. Kas kuinka onkin riiston astetta jälleen päästävä nostamaan lyhentämällä aikaa, jonka lapsi saa olla omien vanhempiensa hoidossa.

Kotihoidontuki on yhtäkkiä muuttunut köyhyysloukuksi. Kotihoidontuki lisää naisten työttömyyttä. Kotihoidontuki on itsestään perkeleestä.

Mitenkä mahtaisi olla tässä yhteydessä lapsen etu. Ei liene sattumaa, että naiset synnyttävät lapset ja imettävät heidät. Äidin etu on lapsen etu, lapsen etu äidin. Perheen etu on yhteinen.

Yhteiskunta, joka tähtää vain voittojen maksimointiin, ei ajattele sen enempää lasta kuin hänen vanhempiaan.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lapsen turvallisuudentunne kehittyy parhaiten omien vanhempien hoidossa. Ja sanoohan tämän järkikin. Lapsi tarvitsee ensimmäisten elinvuosiensa aikana tutun ja turvallisen ympäristön ja oman vanhemman rakastavan läsnäolon.

Korvatulehduskierteeseen ehtii myöhemminkin.

Jos poliitikot kerrankin ajattelisivat yhteistä etua, he antaisivat asioiden ratkaista.

Yhtäkkinen pakollinen rahantarve hoituu varmasti muutenkin: eliitin etuja leikkaamalla, sotalelujen hankinnat lopettamalla, byrokraattiarmeijaa pienentämällä ja säätämällä tulokatto. Pankkien tukemisenkin voisi lopettaa ja julkiset palvelut järjestää yhteiskunnan tuottamina ilman että rahat syydetään pörssiyhtiöille.

Vasemmisto voisi vaihteeksi pysähtyä pohtimaan kokonaisvaltaista vaihtoehtoa yhteisten asioiden hoitamiseksi. Vasemmisto voisi opportunismin asemesta vaihteeksi keskittyä pääasiaan, jota ennen kutsuttiin politiikaksi.

Giorgio Napolitano ja Paavo Väyrynen

Giorgio Napolitano

Paavo Väyrynen

 

Minulla on ollut ilo tuntea Italian nykyinen presidentti Giorgio Napolitano silloin, kun hän oli vielä Italian Kommunistipuolueen lehden l’Unitan kirjeenvaihtajana Moskovassa. Vierailin usein hänen luonaan. Hänen kutsuillaan oli aina paikalla myös paljon Neuvostoliiton kulttuuriväkeä ja toisinajattelijoita. Napolitanolla oli rohkeutta pitää yhteyttä näihin ihmisiin. Hän oli hyvin joviaali ihminen muutenkin.

Esimerkkinä voin kertoa anekdootin: Eräänä iltana vieraiden joukossa oli siihen aikaan kuuluisa eteläafrikkalainen vapaustaistelija, johon Napolitano suhtautui samalla ystävyydellä ja välittömyydellä kuin muihinkin. Joku hänelle keittiössä huomautti, että eikö hän noteeraa tätä miestä jotenkin erikseen. Napolitano vastasi: - Minulle on sama kuka hän on, kunhan hän ei varasta mitään.

Paavo Väyrystä pidän Napolitanon kaltaisena ihmisenä. Hänkin on joviaali, huumorintajuinen ja rohkea, toisinajattelijoita ja kansaa pelkäämätön. Hän uskaltaa keskustella sellaisenkin ihmisen kanssa, jota hän ei ennestään tunne. Hän kiertää ympäri Suomea ja ihmiset uskaltavat häntä lähestyä. Hänellä ei ole asema noussut päähän niin kuin monella muulla.

Paavo Väyrynen on sitkeä ja periaatteellinen mies. Hän uskaltaa myös itse ajatella toisin. Hän ei ole salakuljettamassa Suomea Naton täysjäsenyyteen. Hänen EU-kantansa ovat kaikkien tiedossa. Hänen näkemyksensä rahaliitosta ovat osoittautuneet oikeiksi.

Giorgio Napolitano on viime päivinä ollut kovassa paineessa. Uutisissa kerrottiin, että hänellä on takanaan kuitenkin laaja poliittinen kannatus.

Paavo Väyrynen ei ole populisti. Hänellä on pitkä kokemus, laaja tietämys ja molempia erityisesti ulkopolitiikan alueelta.

Myös Suomi tarvitsee laajaa poliittista kannatusta nauttivan presidentin. Se tarvitsee sellaisen presidentin, joka ei myllytä sisäpiiriä ja hyviä veljiä saunailloissa, vaan uskaltaa keskustella avoimesti erilaisten ihmisten kanssa. Hän ei varmasti alennu hokemaan, että Suomen pahin ongelma on ryssä, ryssä, ryssä.

Paavo Väyrynen tietää, missä Suomi sijaitsee ja mitä maa tarvitsee, kun edessä ovat selvästi vaikeammat ajat. Suomi tarvitsee presidentin, joka ei vain edusta, vaan kykenee myös osallistumaan päätöksentekoon kansan suomin valtuuksin.