Vasemmisto aikoo ratsastaa nyt uusiin vaalivoittoihin lasten kustannuksella. Kas kuinka onkin riiston astetta jälleen päästävä nostamaan lyhentämällä aikaa, jonka lapsi saa olla omien vanhempiensa hoidossa.
Kotihoidontuki on yhtäkkiä muuttunut köyhyysloukuksi. Kotihoidontuki lisää naisten työttömyyttä. Kotihoidontuki on itsestään perkeleestä.
Mitenkä mahtaisi olla tässä yhteydessä lapsen etu. Ei liene sattumaa, että naiset synnyttävät lapset ja imettävät heidät. Äidin etu on lapsen etu, lapsen etu äidin. Perheen etu on yhteinen.
Yhteiskunta, joka tähtää vain voittojen maksimointiin, ei ajattele sen enempää lasta kuin hänen vanhempiaan.
Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lapsen turvallisuudentunne kehittyy parhaiten omien vanhempien hoidossa. Ja sanoohan tämän järkikin. Lapsi tarvitsee ensimmäisten elinvuosiensa aikana tutun ja turvallisen ympäristön ja oman vanhemman rakastavan läsnäolon.
Korvatulehduskierteeseen ehtii myöhemminkin.
Jos poliitikot kerrankin ajattelisivat yhteistä etua, he antaisivat asioiden ratkaista.
Yhtäkkinen pakollinen rahantarve hoituu varmasti muutenkin: eliitin etuja leikkaamalla, sotalelujen hankinnat lopettamalla, byrokraattiarmeijaa pienentämällä ja säätämällä tulokatto. Pankkien tukemisenkin voisi lopettaa ja julkiset palvelut järjestää yhteiskunnan tuottamina ilman että rahat syydetään pörssiyhtiöille.
Vasemmisto voisi vaihteeksi pysähtyä pohtimaan kokonaisvaltaista vaihtoehtoa yhteisten asioiden hoitamiseksi. Vasemmisto voisi opportunismin asemesta vaihteeksi keskittyä pääasiaan, jota ennen kutsuttiin politiikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti