Minulla on ollut ilo tuntea Italian nykyinen presidentti Giorgio Napolitano silloin, kun hän oli vielä Italian Kommunistipuolueen lehden l’Unitan kirjeenvaihtajana Moskovassa. Vierailin usein hänen luonaan. Hänen kutsuillaan oli aina paikalla myös paljon Neuvostoliiton kulttuuriväkeä ja toisinajattelijoita. Napolitanolla oli rohkeutta pitää yhteyttä näihin ihmisiin. Hän oli hyvin joviaali ihminen muutenkin.
Esimerkkinä voin kertoa anekdootin: Eräänä iltana vieraiden joukossa oli siihen aikaan kuuluisa eteläafrikkalainen vapaustaistelija, johon Napolitano suhtautui samalla ystävyydellä ja välittömyydellä kuin muihinkin. Joku hänelle keittiössä huomautti, että eikö hän noteeraa tätä miestä jotenkin erikseen. Napolitano vastasi: - Minulle on sama kuka hän on, kunhan hän ei varasta mitään.
Paavo Väyrystä pidän Napolitanon kaltaisena ihmisenä. Hänkin on joviaali, huumorintajuinen ja rohkea, toisinajattelijoita ja kansaa pelkäämätön. Hän uskaltaa keskustella sellaisenkin ihmisen kanssa, jota hän ei ennestään tunne. Hän kiertää ympäri Suomea ja ihmiset uskaltavat häntä lähestyä. Hänellä ei ole asema noussut päähän niin kuin monella muulla.
Paavo Väyrynen on sitkeä ja periaatteellinen mies. Hän uskaltaa myös itse ajatella toisin. Hän ei ole salakuljettamassa Suomea Naton täysjäsenyyteen. Hänen EU-kantansa ovat kaikkien tiedossa. Hänen näkemyksensä rahaliitosta ovat osoittautuneet oikeiksi.
Giorgio Napolitano on viime päivinä ollut kovassa paineessa. Uutisissa kerrottiin, että hänellä on takanaan kuitenkin laaja poliittinen kannatus.
Paavo Väyrynen ei ole populisti. Hänellä on pitkä kokemus, laaja tietämys ja molempia erityisesti ulkopolitiikan alueelta.
Myös Suomi tarvitsee laajaa poliittista kannatusta nauttivan presidentin. Se tarvitsee sellaisen presidentin, joka ei myllytä sisäpiiriä ja hyviä veljiä saunailloissa, vaan uskaltaa keskustella avoimesti erilaisten ihmisten kanssa. Hän ei varmasti alennu hokemaan, että Suomen pahin ongelma on ryssä, ryssä, ryssä.
Paavo Väyrynen tietää, missä Suomi sijaitsee ja mitä maa tarvitsee, kun edessä ovat selvästi vaikeammat ajat. Suomi tarvitsee presidentin, joka ei vain edusta, vaan kykenee myös osallistumaan päätöksentekoon kansan suomin valtuuksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti