Kaikkien maiden isät liittykää yhteen!

Koverharin terästehdas

 

Terveisiä helvetistä; Koverharin terästehtaalta, missä riittää katkua, savua, melua, kuumuutta ja 1600-asteista rautaa. Sieltä poikani, kolmen murrosikäisen isä, hankkii elantoa perheelleen. Tehtaan korkealaatuisesta teräksestä valmistetaan eri puolilla maailmaa monenlaisia tuotteita: aina Peugeotin jousista rintaliivien kaaritukiin ja hevosenkenkänauloihin. Tänään tehtaalla oli avoimien ovien päivä ja meidän kanssamme kiersivät myös pojanpojat; kaksi mahdollisesti tulevaa isää.

Isä, jonka kanssa olen viettänyt lähes koko elämäni, oli myös mukana. Huolimatta 68 ikävuodestaan hän on juuri viettänyt kaksi päivää luurit korvilla tietokoneen vieressä ja käynyt verkkokurssia 3d-suunnittelusta. Pieni eläke pitää jalat ketterinä juoksemaan pitkin metsiä leivän perässä.

Omaan elämääni tietyllä tavalla eniten vaikuttanut isä oli ehkä vaarini, joka teloitettiin vuonna 1918. Häneltä jäi kolme pientä tytärtä, joista äitini oli vain kaksivuotias.

Oma isäni kuului sodankäyneeseen jälleenrakentajasukupolveen. Työteliäs ihminen oli hänkin. Hänen elämäntarinansa olen laittanut isänpäiväksi nettiin.

Parhaillaan maailmassa haisee sota. Sodan aloittamisen kynnys on tullut hyvin matalaksi. Uusia kriisipesäkkeitä syntyy kaikkialle. Taloussota kiihtyy kaiken aikaa.

Uudet entistäkin hirvittävämmät aseet maalaavat pelottavia uhkakuvia taivaanrantaan. Enää ei hyökkääjän tarvitse mennä lähietäisyydelle, sillä tappaa voi vaikka Huitsinnevadasta miehittämättömillä lennokeilla.

Nanotekniikan avulla voidaan tehdä hyttysenkokoinen tappaja, joka löytää maalinsa tuhansien kilometrien takaa.

Miten helppoa onkaan tappaa ja tuhota. Miten raskasta ja vaikeaa rakentaa ja pitää pystyssä.

Minä en usko, että yksikään isä lastaan tähän maailmaan tykinruuaksi laittaa. Siksi vetoankin kaikkiin isiin: Kaikkien maiden isät liittykää yhteen rauhan puolesta!