Hieronymus Bosch: Helvetti.
Presidenttifoorumissa puhunut kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen on puhunut rumia presidentti Tarja Halosen koolle kutsumassa presidenttifoorumissa: ”Me emme ole ansainneet tätä elintasoa, joka meillä tällä hetkellä on. Me rahoitamme tämän keinotekoisesti lainarahalla”, kertoo Uusi Suomi hänen sanoneen.
Voi kuinka juuri nyt onkin niin analyyttista puhua monikossa me: Me sitä ja me tätä. Kummallista, että omaa palkkaa nauttiessa, voittoja ja optioita kuitattaessa kultainen me unohtuu. Jäljelle jää vain minä, minä, minä. Ja kaiku vastaa: Minä, minä, minä.
Suomen hallitus on lainarahalla myöntänyt verohelpotuksia rikkaille ja pääomalle. Pankkeja on pääomitettu ja mitä kaikkea vielä. Sitä ei kehdata edes kansalaisille kertoa. Nyt ovat sitten alijäämäterroristit kimpussa ja huutavat: Me emme ole ansainneet!
Ja Energiayhtiö Fortumin kestävän kehityksen johtaja Anne Brunila komppaa: ”Aasian taloudellinen nousu voi edellyttää elintason laskua länsimaissa.” No voi tokkiinsa! Onkohan Anne päättänyt pienentää omia tulojaan ihan itee. Tai Mikael Liliuksen veroparatiisehin piilottamia tuloja ihan itee.
Anni Sinnemäkikin kantaa kortensa kekoon: Hän toivoo, että Suomi ja Eurooppa pystyisivät toiminnallaan olemaan kestävän kehityksen esimerkkinä muulle maailmalle. ”Ne jotka eivät elä taloudellisesti yli varojensa, usein elävät luonnonvarojen suhteen yli varojensa.” No just! Anni varmaan nyt lopettaa kansanedustajana nostamasta apurahoja, joilla pääsee Afrikkaan kirjoittamaan runoja.
Aina kun puutetta jaetaan minä taipuu monikkoon. Ei koskaan muulloin.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta suhdannekatsauksesta käy kuitenkin ilmi, että vaikka Elektroniikkateollisuuden Euroopan vienti takkuilee, muualle on edelleen kohtalaista vetoa. Mahdollisuuksia viennin kasvattamiseen löytyy monilta aloilta, mutta kehittämispanostuksia tarvitaan. Työehtosopimuskierroksella on jälleen kerran osoitettu todeksi se, että palkankorotusvaraa on olemassa ja edelleen kannattaa työllistää ja maksaa palkkaa.
Ei voi kuin ihmetellä, miten tietämättömiä ja tunnottomia nämä ideologisen jargonmyllyn pyörittäjät ovat. He näkevät kyllä rikan toisten silmissä, mutta eivät omaa Päijänteen kokoista hiilijalanjälkeään.
He ovat turvanneet itselleen viimeisen päälle sellaisen elintason, ettei mitään tarvitse koskaan säästää. Heidän ei tarvitse ajatella, mistä tulee huomisen eilinen makaroonilaatikko tai onko ensiviikolla edes kattoa pään päällä.
Lisäksi suoraan poliitikoille sellainen huomautus, että eikö valtiontaloudessa ole kautta vuosien ollut niin, että juuri poliitikot lupaavat äänestäjilleen milloin mitäkin uudistuksia, palvelutason paranemista, parempaa infraa, tietoyhteiskunnan dataverkkoja, monimutkaisia elektroniikkatuotteita ja vallankin viime vuodet, yhä kalliimpaa energiansäästö- ja ilmastoteknologiaa? Kuka ei ole mitä ansainnut? Kuka vastaa yhä voimakkaammin lainarahalle perustetusta kasvupolitiikasta? Minä vai täällä mökissä?
Vallankäyttäjät eivät muka tätä tajua? Mikä siin sit on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti