Tämän tästä se pompahtaa julkisuuteen kuin pallo veden pinnalle ja kelluu sitten pois: Uusi maailma. Uusi maailmanhallitus.
FST:n Mitta on täysi – talous -ohjelmassa puhuttiin maailmanhallituksesta, joka tarvittaisiin, jotta markkinavoimat saataisiin ojennukseen. Maailmanhallituksen yhtenä peruspilarina olisi CO2. Ja päämääränä on kaikkien resurssien jako tietysti.
Kuten on nähty, jo EU:n päätöksenteko on tuskallista ja vaikeaa. Miten totaalista olisi maailmanhallituksen toiminta?
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja - Euroopan unioni -tutkimusohjelman Juha Jokela vastasi minulle eurooppalaisen päätöksenteon osalta näin:
”Viime kädessä talouspolitiikan suunnasta ja myös hätärahoituksen vastaanotosta (ainakin Euroopassa) päättävät kyseisten maiden hallitukset ja parlamentit, kunkin maan lainsäädännön puitteissa. Ulkopuolisen rahoituksen ehtymistä ja/tai hätärahoituksesta kieltäytymistä on tähän asti kuitenkin pidetty hyvin vaikeana tienä kansantalouden ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Tästä ollaan oltu myös eri mieltä esim. Kreikan kohdalla.
Riippumatta Kreikan ratkaisuista, sekä kriittisesti että myötämielisesti globalisaatioon suhtautuvat tutkijat, ovat pitkälti yhtä mieltä siitä, että valtioiden talouspoliittinen liikkumatila on viime vuosikymmenien aika kaventunut. Osa näkee tämän osana pidempää prosessia, toiset taas erityisesti kylmän sodan jälkeen kiihtynyttä taloudellista globalisoitumista (mm. kaupan ja rahoitusmarkkinoiden vapauttamista). Kriittisesti asiaan suhtautuvien parissa tämä havainto on hyvin keskeinen, koska sitä kautta voidaan avata keskustelua siitä onko vallalla ollut kehityssuunta toivottava esim. kansanvallan näkökulmasta.”
Hän sanoi myös: ” Myös yksityisten sijoittajien toimilla, esim. korkovaatimuksilla, on epäsuorasti vaikutusta erityisesti rahoituskriisin kynnyksellä olevien maiden talouspolitiikkaan. Esim. Italia on pyrkinyt palauttamaan uskottavuuttaan sijoittajien silmissä mm. rakenteellisin uudistuksin ja säästötoimin. Vahvoissa talouksissa puolestaan pyritään pitämään kiinni huippuluottoluokituksista. Tämänkin voidaan katsoa ohjaavan niiden talouspolitiikkaa.”
Eilisessä mtv3:n presidenttienvaalihaastattelussa talouselämän edustajat esittivät kysymyksiä ehdokkaille. Myös tässä yhteydessä Sauli Niinistö viittasi uuteen maailmaan ja yritti tehdä naurunalaiseksi niitä, jotka puolustavat kansallista itsenäisyyttä.
Se uusi maailma, jota Niinistö ajaa on pääoman ja eliitin projekti juuri niin kuin on EU:kin. Kansalaisten ääni ei kanna Brysseliin asti, kun se ei tahdo kuulua edes Helsinkiin.
Nyt on korkea aika ryhtyä ottamaan selvää, mitä tällä julkisuudessa usein toistuvalla ja poliitikkojen puheissa vilahtelevalla uudella maailmalla ja maailmanhallituksella oikein tarkoitetaan. Pian nimittäin saattaa tulla kiire, kun aletaan hopottaa, että juna lähtee justiinsa.
Paavo Väyryseltä sain asiaan 12.11.2011 selkeän vastauksen:
”Maailmanhallitusta ei tarvita, eikä sellaista pidä yrittää luoda. Tarvitaan kansakuntien yhteistyötä, jolla globaalia kehitystä voidaan suunnata luonnontaloudellisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävään suuntaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti