Ennen tiesi kevään tulevaksi siitä, että alettiin julkisuudessa keskustella koiranpaskoista. Nykyisin ykkössijan ovat saaneet kerjäläiset. Tällä kertaa keskustelun avasi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka olisi valmis turvautumaan jopa muilutukseen kerjäläisten häätämiseksi.
Niille jotka eivät tiedä mitä muiluttaminen tarkoittaa, lainaus wikistä: ”Muilutus tarkoittaa yhdistettyä sieppausta ja pahoinpitelyä. Nykysuomen sanakirjan mukaa sillä tarkoitetaan henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse. Sana yhdistetään Suomessa kommunisminvastaisen Lapuan liikkeeseen, joka käytti muilutuksia kommunisteja ja vasemmistoa vastaan suunnattuna painostus- ja pelottelukeinona kesällä 1930. Muilutuksiin liittyi usein kyyditys eli siepatun henkilön kuljettaminen ja jättäminen toiselle paikkakunnalle, tyypillisesti Suomen itärajalle. Joskus muilutettavat pakotettiin vannomaan luopuvansa politiikasta tai olemaan palaamatta takaisin.
Käsite muilutus sai nimensä ahkeran kyydittäjän, lapualaisen körttitalonpojan Jussi Muilun mukaan. Jussi ja Jaakko eli Muilun veljekset olivat aikansa ahkerimpia ja tunnetuimpia kyydittäjiä.”
Ennen sotia vielä Suomessakin oli kulkumiehiä, jotka kerjäsivät elantonsa ja kävivät satunnaisissa töissä. Minun mummuni antoi kulkumiesten aina majoittua navetan ylisillä ja talvisaikaan tuvan sivustavedettävässä sängyssä. Silloin oli myös tapana laittaa kulkumiehiä varten kuistin pöydälle leipää tai puurokuppi.
Ruotsissa irtolaislain nojalla kulkureita vainottiin ja heidän kiinnisaamisekseen järjestettiin ratsioita. Kolme kertaa kiinnijäänyt kulkuri pantiin Vuoreen, mikä tarkoitti pakkotyötä kivilouhoksella.
Olen juuri lukenut Harry Martinsonin erinomaisen kirjan Kulkijan pilvilinnat, joka kertoo tästä ajasta ja kulttuurista.
Kirjassa Harry Martinson, kulkurina vuosia elänyt itsekin, sanoo: ”Kun maailmasta on tullut organisoitu kaaos täynnä toisiaan vastaan työskenteleviä koneita, muuttuu laiskuus ja haluttomuus vertauksen vuoksi merkittäväksi asiaksi. Siitä tulee rikka veljen silmässä. Sellainen maailma on helvetti. Se ei ansaitse muuta kuin että siitä paetaan, että sitä ei totella, että yksilö pidättäytyy käyttämästä voimia sen hyväksi.
Poistakaa sota, työttömyys ja vapauttakaa työ siitä kiusaamiskultista, jota harjoitetaan työn nimessä. Ja ellette sitä voi, ette voi mitään. Silloin voitte rauhassa puhua roskaa, pyörittää tekniikan jättiläisnassakkaa, nokkelaa piikkitynnyriä, ja tehdä hienostuneita analyysejä sen nokkeluudesta, ja sitten ei muuta mitään kuin että voitte elää niin kauan kuin se on mahdollista.
Niin on aina tehty. Mitään uutta tämä ei ole. Aina on eletty niin kauan kuin siihen on ollut mahdollisuutta.”
(Lähde: Harry Martinson, Kulkijan pilvilinnat, 1948, Suom. Annamari Sarajas, WSOY 1964)
