Näytetään tekstit, joissa on tunniste "Euroopan Ihmisoikeuksien Perussopimus". Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste "Euroopan Ihmisoikeuksien Perussopimus". Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Rehn uskoo EU:n huippukokoukseen

Tämä on heidän uusi uskontunnustuksensa: Minä uskon EU:n huippukokoukseen, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja suureen rahaan, maailman ainoaan poikaan, meidän herraamme, joka sikisi setelitukosta, syntyi pankkiautomaatista, keräsi omaisuutensa maailman kansojen selkänahasta, sosialisoi tappionsa ja pani ne veronmaksajien niskoille, tätä poikaa ei ristiinnaulittu, hän kuoli ja haudattiin, rahansa ja kaiken omaisuutensa hän joutui jättämään maan päälle, hän ei saa syntejään anteeksi, ei nouse ylös taivaisiin, vaan pysyy kuolleena iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

- Kuten voi päätellä siitä, että olen täällä [Linnan juhlat] enkä puhelimen kammessa, asiat ovat etenemässä oikeastaan aika hyvään suuntaan. Oletan, että torstain ja perjantain kuluessa kyetään tekemään sellaisia päätöksiä, joilla euroalueen talouden vakaus kyetään varmistamaan, näin kertoi Uusi Suomi Olli Rehnin lausuneen.

Näin puhuu ihminen, jolla megalomaaninen käsitys itsestään ja omasta tärkeydestään. Ja kuitenkaan hänenkään kahvikuppiinsa ei jää kuoppaa, kun hän sinne peukalonsa pistää.

Ihmettelen vain sitä kovasti, että Rehnillä on yhä kampipuhelin.

Tänään on torstai, joko nyt saamme nähdä münchhausenit.

Me olemme jo aikuisia ihmisiä, joten älkäämme antako pelotella itseämme jollain kasvottomilla markkinavoimilla. Ne ovat kuin perskärpäsiä, jotka tulevat aina tyrkyttämään rahaa sinne, missä työtä tehdään. Siitähän ne voittonsa keräävät: ihmisten työstä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Haloo, kuuluuko!? Onko hukkaputken päässä ketään?


On kulunut kohta jo vuosi siitä, kun minäkin yhdessä 498 muun kansalaisen kanssa allekirjoitin kantelun Euroopan parlamentille koskien Suomen eduskunnan vahvistamaa maamme kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia loukkaavaa lakimuutosta.

Kantelua perustellaan näin: ”Suomi on hyväksynyt Euroopan ihmisoikeuksien perussopimuksen, joka perustuu vuonna 1948 annettuun yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Sopimuksen neljännessä artiklassa sanotaan: "Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä." Toiseksi Suomen perustuslaissa määritellään kansalaisille oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Tästäkin huolimatta Suomen eduskunta on ottanut pakkotyön työvoimapoliittiseksi aseekseen nuorison keskuudessa. Eduskunta on laatinut lain, jonka mukaan toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa silloin, kun alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen.? Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta astui voimaan 1. päivänä tammikuuta 2011.”

Edelleen siinä sanotaan: ”Suomen koulujärjestelmä ei perustu pakkoon. Opetusvelvollisuuskin koskee lasten vanhempia, eikä lapsia. Nyt käyttöön otettu pakkokoulutus on vastoin Suomen kansan tasa-arvoisia ihanteita. Se kohdistuu kaiken lisäksi tulevaisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpaan, mutta laiminlyötyyn väestöryhmään, nuoriin.

Vetoamme Euroopan parlamenttiin, että se vaatii Suomen eduskuntaa kumoamaan ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia loukkaavan pakkokoulutuslain. Nuorten asemaan on osoitettava myönteistä, rakentavaa ja tulevaisuuden näköaloja avaavia toimenpiteitä tasa-arvoistamalla perus- ja ammattikoulutusta sekä rakentamalla työmarkkinoita, joilta nuoret voivat yhtäläisin oikeuksin ja oman kiinnostuksensa mukaisesti löytää oman elämäntehtävänsä.”

Kantelun allekirjoittivat Helsingissä tammikuun 1. päivänä 2011 Heikki Typpö ja Matti Laitinen

Asiaa ja sen etenemistä on tiedusteltu elokuussa 2011 Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajalta Heidi Hautalalta, jolle kantelu oli osoitettu. Vastausta ei ole kuulunut.

Väistämättä nousee mieleen kysymys: Ovatko tällaiset kantelut vain tuuleen huutamista vai onko niillä myös asioihin todellisuudessa vaikuttava merkitys? Ohjaako päättäjiä mahdollisesti vanha ajatus: Pannaan juttu mappi-öhön ja annetaan ajan hoitaa.

Tämäkö on sitä subsidiariteetti-periaatteen noudattamista!?