On kulunut kohta jo vuosi siitä, kun minäkin yhdessä 498 muun kansalaisen kanssa allekirjoitin kantelun Euroopan parlamentille koskien Suomen eduskunnan vahvistamaa maamme kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia loukkaavaa lakimuutosta.
Kantelua perustellaan näin: ”Suomi on hyväksynyt Euroopan ihmisoikeuksien perussopimuksen, joka perustuu vuonna 1948 annettuun yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Sopimuksen neljännessä artiklassa sanotaan: "Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä." Toiseksi Suomen perustuslaissa määritellään kansalaisille oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Tästäkin huolimatta Suomen eduskunta on ottanut pakkotyön työvoimapoliittiseksi aseekseen nuorison keskuudessa. Eduskunta on laatinut lain, jonka mukaan toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa silloin, kun alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen.? Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta astui voimaan 1. päivänä tammikuuta 2011.”
Edelleen siinä sanotaan: ”Suomen koulujärjestelmä ei perustu pakkoon. Opetusvelvollisuuskin koskee lasten vanhempia, eikä lapsia. Nyt käyttöön otettu pakkokoulutus on vastoin Suomen kansan tasa-arvoisia ihanteita. Se kohdistuu kaiken lisäksi tulevaisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpaan, mutta laiminlyötyyn väestöryhmään, nuoriin.
Vetoamme Euroopan parlamenttiin, että se vaatii Suomen eduskuntaa kumoamaan ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia loukkaavan pakkokoulutuslain. Nuorten asemaan on osoitettava myönteistä, rakentavaa ja tulevaisuuden näköaloja avaavia toimenpiteitä tasa-arvoistamalla perus- ja ammattikoulutusta sekä rakentamalla työmarkkinoita, joilta nuoret voivat yhtäläisin oikeuksin ja oman kiinnostuksensa mukaisesti löytää oman elämäntehtävänsä.”
Kantelun allekirjoittivat Helsingissä tammikuun 1. päivänä 2011 Heikki Typpö ja Matti Laitinen
Asiaa ja sen etenemistä on tiedusteltu elokuussa 2011 Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajalta Heidi Hautalalta, jolle kantelu oli osoitettu. Vastausta ei ole kuulunut.
Väistämättä nousee mieleen kysymys: Ovatko tällaiset kantelut vain tuuleen huutamista vai onko niillä myös asioihin todellisuudessa vaikuttava merkitys? Ohjaako päättäjiä mahdollisesti vanha ajatus: Pannaan juttu mappi-öhön ja annetaan ajan hoitaa.
Tämäkö on sitä subsidiariteetti-periaatteen noudattamista!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti