keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Maailma huutaa: RAHAA!


Kettu meni Karhun tykö ja pyysi lainaksi rahaa.

- Mitäs minä saan vakuudeksi, kysyi karhu.

- Minä laitan pihlajanmarjoja maakuoppaan, joista sinä sitten saat viidesosan kolmenkymmenen vuoden kuluttua, jos minä en pysty velkaani maksamaan. Rahat saat antaa nyt heti.

- Mutta voinhan minä itse antaa ne vakuudetkin, sanoi karhu.

- Kettu suostui ilomielin ja kaikki ketut nauroivat.

Kuka muistaa vielä sitä aikaa, kun Suomen pankeille annettiin tukea miljarditolkulla? Kuka muistaa onko tuki maksettu takaisin veronmaksajille, joilta tuki kerättiin? Kuka muistaa juustohöylää ja niitä palveluja, jotka piti palauttaa?

Tukea tuli myös siitä valtavasta omaisuuden uusjaosta, joka samaan aikaan suoritettiin. Velallisilta vietiin talot ja tavarat, jotka ohjattiin suoraan pankkien johtajille tai pankkien hallitusten jäsenille. Kodit muuttuivat roskiksi, joita talletettiin roskapankkeihin odottamaan realisointia.

Nämä toimet eivät siedä vieläkään päivänvaloa. Koiviston konklaavin paperit ja sopimukset on julistettu salaisiksi ja salaisina ne tuntuvat pysyvän.

Kolmanteen kertaan samat velat maksettiin, kun ihmisille jätettyjä velkoja maksettiin ja maksetaan yhä.

Neljännen kerran samat velat myytiin ulkomaille. Ja näkyykö rahaa? Ei näy. Lisää pitää rikkaitten saada.

”Ei nyt tehdä tästä numeroa - tai ainakaan Suomen Pankki ei tee.

Tänään keskiviikkona Suomen Pankki julkisti tyypillisen vähäeleiseen tyyliinsä tiedot syyskuun taseestaan. Luvuista paljastuu, että taseeseen humpsahti syyskuussa lähes miljardi euroa riskiä Euroopan velkamaista.”, kirjoittaa Taloussanomat tänään.

Kirjoittajalta jää huomaamatta, että samaan aikaan suomalaisten velkamaille antama tuontituki on kasvanut 20 miljardista 43 miljardiin target-saldojen muodossa tämän vuoden aikana. Vielä vuonna 2009 tuo Suomen saatava Euroopan keskuspankilta oli Suomen Pankin taseessa vain 4,4 miljardia. Mitä tapahtuu todella?

Samaan aikaan, kun pääministeri vakuuttelee, että muille annetut lainat eivät ole poissa päivähoidosta, riskit vain kaikessa hiljaisuudessa kasvavat.

Kuka enää uskoo?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti