Runous on kuollut. Sota tulee.

Kansainvälinen retoriikka on muuttunut entistä karskimmaksi. Rouva Clinton vaatii milloin kenenkin päätä vadille ja armeija pommittaa. Etsintäkuulutettuja synnytetään kuvamanipulaatiolla ja tiedotusylivalta tappaa totuuden.

Kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta ihmisiä teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä.

Lupa on myös hyökätä milloin minnekin sotaa julistamatta. Siviilejä sanotaan puolustettavan, mutta todellisuudessa siviilejä kuolee nykysodissa enemmän kuin koskaan ennen. Tämä on mahdollista, sillä hyökkääjän ei tarvitse pelätä vastaiskuja, koska tappaminen hoituu miehittämättömillä lennokeilla.

EU:n kasassa pitämistä on puolusteltu sillä, että EU:n ansiosta ei Euroopassa ole sotia. Paitsi että EU on nytkin sodassa Libyaa vastaan öljyn turvaamiseksi. Jugoslavian sota sattui jo EU-aikaan. Kaduilla lentävät polttopullot ja kyynelkaasu kirvelee silmiä, pamput heiluvat ja ruumiitakin tulee.

EU on näyttänyt väkivaltaisuutensa pääoman etujen puolustajana. Mitään muuta merkitystä sillä ei ole. Rahvaalla tosin on vielä kokonaan uusi eliitti niskoillaan, joten yhteiskunnallisia palveluja verojen vastineeksi ei kohta enää ollenkaan ole.

Sotaa käytetään pelotteena, jotta ihmiset nurkumatta suostuisivat alamaisuuteen. Jos ette tottele, tulee sota. Tämä on perimmäinen viesti.

Kovennetun retoriikan rinnalla päättäjät ovat ryhtyneet viljelemään runoutta. Toinen toistaan koreampaa metaforaa, allegoriaa ja eufemismiä tarjoillaan karun todellisuuden peittelemiseksi. Kaunokieli alkaa olla jo niin pitkälle vietyä, että sen voi sanoa tappaneen runouden.

Runous on kuollut. Sota tulee.