Keskustelua on pidetty poliittisen toiminnan eräänä kulmakivenä. Väittely on ollut osa tiedon, tiedostamisen ja ajattelun kehittymistä Sokraten ajoista ruveten.
Keskustelu on vaikea laji. Siinä joutuu laittamaan itsensä alttiiksi. Siinä paljastuvat keskustelijan heikkous ja vahvuus; tietojen määrä ja tietämättömyyden koko kauheus.
Nykyiseen politiikan tekemisen tapaan ei keskustelu kuulu. Tiedottaminen on ylhäältä alaspäin suuntautuvaa kuin isä aurinkoisen aikaan konsanaan. Ja mihinkäs kulttuuri siitä olisi muuttunut, kun asioita ei ole perin pohjin käsitelty koskaan. Apparatsikit käyttävät valtaa ja panevat toisinajattelijat hiljaisiksi. Panevat ihan sananmukaisestikin.
Yhä edelleen on tapana tarjoilla valmiita totuuksia ja kerätä niiden perään hännystelijöiden laahus, joka palvoo, kiittää ja ylistää. Se joka uskaltaa arvostella tai kyseenalaistaa laitetaan kiroukseen. Nykypäivänä tämä tarkoittaa ensimmäiseksi sulkemista pois Naamakirjasta. Sitten tulevat kaikki muut syrjivät toimenpiteet ja kaiken lopuksi ihmisestä tehdään persona non grata.
Päätökset valmistellaan ja juntataan salassa. Keskusteluja käydään salasanojen taakse perustetuissa ryhmissä. Jopa Kansan Uutisten keskustelu on etukäteen moderoitua. Siihen sentään resurssit tuntuvat riittävän, vaikka muutoin tuntuu olevan pulaa kaikesta.
Poliittiset puolueet on perustettu yhteisten asioiden hoitamista varten ja niiden toimintaa tuetaan veronmaksajien rahoista. Tästä huolimatta puolueen apparatsikit ja kansanedustajat katsovat, että heidän ei tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta äänestäjilleen ja potentiaalisille kannattajille. Nenästä saa kyllä vetää ja vedetäänkin.
Kaiken huippuna vasemmistoliiton kansanedustaja saattaa toimia kuten Risto Kalliorinne. Hänen viestinsä koko ikänsä vasemmistoa kannattaneelle punikinkakaralle, jonka vaari teloitettiin kuulumisesta työväenyhdistykseen, kuuluu näin:
” Voimme päättää sähköpostiviestintämme ikiajoiksi, jos henkilökohtaiset sähköpostiviestini päätyvät toimestasi jonnekin julkisille foorumeille. Luulen, että se ei ole edes laillista?
Joten hyvästi vaan Toveri Kaija.
rkoo,”
Kun kirjoitan tämän Naamakirjassa kansanedustaja Anna Kontulan seinälle, hän poistaa sen ja väittää, että julkaiseminen on laitonta. Näinhän asia ei tietenkään ole. Ja lakikin on vielä niin kuin se luetaan.
Minusta laitonta on enemmänkin se, että kansan kustantamat edustajat kieltäytyvät keskustelemasta politiikasta, jota he harjoittavat. He kieltäytyvät perustelemasta päätöksiä, jotka johtavat köyhän kansan kurjuuteen. Laitonta on se, että köyhiltä viedään hampaiden lisäksi myös leipä.
Ja sitten vielä se viimeinen kysymys: Eikö kirjesalaisuus kiellä yksityisen meilin julkistamista? Ja vastaus: ”Ei. Ilmeisesti sana "kirjesalaisuus" johtaa ihmisiä harhaan. Sen tulkitaan tarkoittavan jonkinlaista yleistä salaisuutta eikä sitä, mistä asiassa oikeudellisesti on kyse.
Kirjesalaisuus suojaa suljetun kirjeen lähettäjän ja vastaanottajan välistä viestintää kolmansilta osapuolilta. Kirjesalaisuus kieltää muita kuin vastaanottajaa avaamasta kirjettä ilman vastaanottajan lupaa.”
Tässä uskossa.
Keskustelussa kaikkineen Anna Kontulan fb:ssä oli tämän blogin aihepiiri.
Keskustelussa Risto Kalliorinteen kanssa puhuttiin tästä.
Nämä siis ovat teemoja, joista ei ole luvallista puhua. Ihmisten pitäisi tyytyä vain siihen, mitä ylhäältä annetaan. Todellisuudessa tässä on vähävaraisilla kysymys jo toimeentulosta ja sitä kautta elämästä ja kuolemasta. Kysymys ei siis ole vain jostain Kaija Olin-Arvolasta tai hänen pahasta olostaan.
