Petri Sarvamaa julistaa

Toimittaja Teemu J. Kammonen (?) on kirjoittanut Uuteen Suomeen (13.12.2011) jutun toimittaja Petri Sarvamaan (kok.) siirtymisestä todennäköisesti europarlamentaarikoksi, koska ensimmäisenä varalla ollut Keskuskauppakamarin Risto E. J. Penttilä (kok.) on jo syksyllä ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut tehtävästä parlamentissa. Kas, kun sentään ryhtyi ehdokkaaksi? Selvähän tämä: Tietysti mahdollisimman monella nimekkäällä ehdokkaalla saadaan miehitettyä mahdollisimman monta tärkeää paikkaa.

Petri Sarvamaa on tuohtunut Eurooppa-politiikkaa vaivaavasta ”mörköjen huutelusta”. Onko mörköjä siis olemassa ja ihanko ne huutelevat pitkin Eurooppaa?

Sarvamaa itse on luvannut ryhtyä ”järjen ääneksi”. Mutta eivätkö ne kaikki niin itsestään sano? Sarvamaa on jo pestannut avustajansakin valmiiksi. Kovin hän tuntuu olevan varma siirtymisestään europarlamenttiin. Ja miksei olisi?

Ja lehti jatkaa: ”Meppiruletista - pahimmillaan "rumaksi" luonnehditusta sellaisesta - huolimatta Sarvamaa näkee työn Euroopan parlamentissa erittäin tärkeänä. Erityisesti käynnissä oleva keskustelu Euroopan unionin luonteesta ja tulevaisuudesta tekee lähivuosista
kiinnostavia.

- Suomessa keskustelussa on mopo lähtenyt pahasti käsistä. Puhutaan paluusta markkaan, Sarvamaa päivittelee.

- Velvollisuuteni on pitää järjen ääntä yllä siitä, mikä on EU ja missä Suomen paikka siinä on.

Tulevan kokoomusmepin mukaan Suomella on velkakriisin myllerryksessä vain yksi vaihtoehto: pysyä EU:ssa ja sen keskeisten sopimusten takana.”

Jos on vain yksi vaihtoehto, niin eihän se ole vaihtoehto laisinkaan. Sehän on sanelupolitiikkaa, jota esimerkiksi Neuvostoliitossa harrastettiin ja DDR:ssä ja Albaniassa.

Sarvamaan mukaan "Komission japarlamentin valtaa tulisi lisätä. Se on Suomen edun mukaista."

- Suomen pitää olla mukana uudessa talousliitossa ja EMV:ssä (Euroopan pysyvä vakausrahasto), Sarvamaa linjaa.

- Tässä on monta kuukautta aikaa neuvotella EVM:stä. Uskon, että tänä aikana sopimuksesta sorvataan sellainen, ettei Suomelle ole ongelma osallistua.” Eikä näitäkään väitteitä sitten tarvitse lainkaan järjellä perustella. Riittää kun keisari kertoo ja ilmoittaa. Vai? Tämäkin on maan tapa. Ja missä on se neljäs valtiomahti?

Timo Soinin politiikan Sarvamaa leimaa ”mörköjen huuteluksi”. Leimakirves onkin järkevän miehen tehokas apuväline poliittisessa keskustelussa ja omien kantojensa julistamisessa tyhmälle kansalle. Ja kyllähän se tietysti meitä naurattaa, kun Soini vielä nostetaan kamelin selkään. Antaa mennä vaan.

” Petri Sarvamaa on korvin kuullen tuohtunut Soinin politiikasta, jota hän kuvailee "mörköjen huuteluksi", kertoo Uusi Suomi ja jatkaa: - Nykyisten sopimusten jälkeen EU:sta ei tule liittovaltio. Epäilen, että myös Timo Soini sen tietää, mutta ratsastaa silti sillä kamelilla, Sarvamaa tykittää.” Tässäkin siis riittää Sarvamaan ilmoitus, ettei tule liittovaltiota. Jokos nyt on pakko uskoa, kun kerran näin sanotaan peräti kahden toimittajan suulla.

Silti Sarvamaa toisaalta tuntuu hyväksyvän liittovaltiokehityksen: ”- Meillä on asiat järjestyksessä. Komission ja parlamentin valtaa tulisi lisätä. Se on Suomen edun mukaista, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa kertoo, että hän aikoo jatkaa europarlamentissa Ville Itälän tehtäviä maatalous- ja liikennevaliokuntien jäsenenä. Meppi kuvailee molempia Suomen kannalta tärkeiksi valiokunniksi.

- Velvollisuuteni on hoitaa ne valiokunnat hyvin, Sarvamaa kertoo.”

Vai vielä. Että hyvin. Mitä muuta hän voisi sanoa? Että huonosti vai. Ei kai.

Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.

Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.