Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.

Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.

Annetaan mummo hyvään kotiin

Posteljooni soitti aamulla ja kertoi nähneensä lehdessä ilmoituksen, missä vaaleanpunaisella pohjalla luki teksti: Annetaan mummo hyvään kotiin.

Vaikka tämä olisi vitsi, se kertoo jotain tästä meidän ajastamme.

Ei mene päivääkään, ettei jokin tiedotusväline kerro vanhusten huonosta kohtelusta maassamme, jota jotkut pitävät edelleen sivistysvaltiona. Ja näin on ollut jo vuosia. Asia on ollut kaikkien tiedossa, mutta mitään ei tapahdu.

Uusia yksityisiä, toinen toistaan hintavampia hoitolaitoksia ollaan kyllä perustamassa ja niiden avulla aiotaan kyniä jokainen vanhus putipuhtaaksi ennen hänen kuolemaansa. Joissakin laitoksissa vanhuksille ei jää enää edes taskurahaa tupakin ostoon, raivoaa posteljooni. Hän polttaa itsekin ja on päättänyt polttaa loppuun saakka ja näin tehdä yhteiskunnalle palveluksen poistumalla nopeasti muonavahvuudesta.

Perintöjä odottaa jokainen. Niitä kärkkyvät kaikki. Ja sitä nopeamminhan se tulee, mitä nopeammin vanhus älyää lähteä. Jää vielä vähän enemmän rintaperillisille, jos mumma tai pappa ehtii kupsahtaa ennen kuin yhteiskunta tulee jaolle.

Varhaista kuolemaa odotetaan tietysti myös sen takia, että vainajalta jää enemmän parempikuntoista silmää, haimaa ja sydäntä siirrettäväksi nousevan polven käyttöön. Hiljattainhan lakia muutettiin niin, että enää ei tarvitse tehdä elintestamentteja, vaan kaiken kelpaavan saa ottaa, jos ei vainaja sitä erikseen kiellä.

Joitakin vuosia sitten Ilta-Sanomien toimittaja Vesa-Pekka Koljonen kirjoitti ärhäkän pakinan otsikolla Lopullinen ratkaisu. Siinä hän ennusti eutanasialain läpimenovuodeksi 2015. Saa nähdä ehtivätkö päättäjät tuohon mennessä. Olisihan se tietysti oiva keino päästä livahtamaan.

Mitään uuttahan ei tuossa mummon antamisessa sinänsä ole, sehän vain palauttaisi yhteiskunnan siihen tilaan, mistä se työllä ja vaivalla viime vuosituhannen puolella nostettiin. Ruotu-ukkoja ja orpojahan myytiin ennen vanhaan huutokaupalla siihen taloon ilmaiseksi työvoimaksi, mikä halvimmalla lupasi ottaa.

Täällä olisi yksi vaivainen. Mitä tarjotaan?