Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.
Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.
Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.
Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.
Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.
Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.
Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.
Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?
Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.
Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti