Paavo Väyrynen vastaa! Hyvä Paavo!

Paavo Väyrynen todellakin vastaa myös tavalliselle mökinmuijalle. Siitä otsikon tuuletus. Tästä Paavolle kuuluu kaikki kiitos ja kunnia. Olen esittänyt monille poliitikoille monenlaisia kysymyksiä sekä julkisesti että yksityisesti ja mitä minä olen saanut vastaukseksi: Vaikenemista. Vaikenemista. Vaikenemista. Jotkut ovat yrittäneet myydä omia hengentuotteitaan huonolla menestyksellä ja jotkut toivottaneet Hyvää Joulua. Kaiken huippu oli Vasemmistoliiton kansanedustaja Kalliorinteen vastaus: ”Joten hyvästi vaan Toveri Kaija.” Mauri on tehtävänsä tehnyt ja Mauri saa mennä.

Aamulehdessä Mika Lako Pohtii seuraavaa: ”Keskustalla on taas mielenkiintoinen tapa käydä presidentinvaalikampanjaa.

1. Ehdokas on

2. Vaalipäällikköä ei ole

3. Vaalitoimistoa ei ole, tai sitten niitä on kaksi?

4. Vaalibudjettia ei ole

5. Johtoryhmänä on Keskustan työvaliokunta. Luterilainen messu päättyy lähettämiseen. Keskustan puoluekokous on eräänlainen messu. Olisi todella upeata, kun puoluekokous loppuisi Timo Kauniston värisevällä äänellä antamaan lähetyskäskyyn: ”Lähtekää rauhassa ja tehkää Paavo Väyrysestä presidentti iloiten!”.”

Koska kysymys on varsin selkeä ja myös mielenkiintoinen kysyin asiaa itseltään Paavojen Paavolta ja hän vastasi: ”Kampanja hoidetaan käytännönläheisesti ja tehokkaasti. Kokemusta on.” Näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Tällaista presidenttiä Suomi tarvitsee, ei sellaista, joka kieli solmussa haroo tukkaansa ja rykii.

Siihen samaan syssyyn sain sopimaan toisenkin kysymyksen koskien kuntauudistusta ja hänen ajatuksiaan siitä.

Ja vastaus on tässä: ” Kuntapolitiikasta kirjoitin blogin, joka on kotisivullani (www.vayrynen.com). Aluepolitiikassa ydin on, etten pitä viisaana sinipunan ja cityvihreiden pyrkimyksiä keskittää jopa yli 400 000 ihmistä pääkaupunkiseudulle seuraavien noin 20 vuoden aikana. ”

Parhain terveisin.

Tästä sopii muidenkin yrmeitten ja ylimielisten poliitikkojen ottaa oppia.

Siitä kuntauudistuksesta voi käydä katsomassa osoitteessa (www.vayrynen.com)

Osoitteesta löytyy paljon muutakin asiaa. Joten eipä tässä muuta kuin, että yhdyn edelliseen puhujaan: Lähtekää rauhassa ja tehkää Paavo Väyrysestä presidentti iloiten!

Paskapuhetta.com

Kriisijohtaja Kakkos-Nelonen: - Nyt tarvitaan palomuureja pitkin Eurooppaa, jotta kriisin eteneminen saadaan pysäytettyä. Palomuurit tehdään rahapaaleista, jotka on niin tiukkaan prässätty, etteivät ne pala. Yhteisen hyvän nimissä kaikki ihmiset pakotetaan luopumaan etuisuuksistaan. Niin tietysti tämä ei koske rikkaita. Eläkkeet pudotetaan 80 prosenttiin ja peruskoulustakin saa selvitä jokainen miten tahtoo. Kyllä kansalle riittää neljä vuotta kiertokoulua. On se ennenkin riittänyt.

Ruotulaishuutokaupat voidaan palauttaa hoitamaan sosiaaliturvaa. Monessa paikassa tarvitaan pieniä näppäriä käsiä, jos ei muuhun niin isännän haluja hoitamaan. Vanhus vanhukselle seuraksi niin saavat yhdessä valitella vaivojaan ja hoidon puutetta. Panta vaan jalkaan, jos lähtevät hakoteille, vaikka ei senkään niin väliä ole.

Korkeille kallioille voisi perustaa vanhan pohjoismaisen mallin mukaan ättestupia, joilta vanhukset voisivat joukolla hypätä yhteiskuntaa rasittamasta. Näin tekivät uhrautuvaiset vanhukset nälkävuosina myös Grönlannissa Ilulissatin kanjonissa; He hyppäsivät kuolemaan, että nuorille olisi riittänyt ruokaa.

Palkankorotuksista pitää nyt kaikkien luopua. Nyt tarvitaan taas tulopolitiikkaa. Verorahoilla olisi tietysti käyttöä niin kutsuttujen palvelujen järjestämisessä ja julkisen sektorin palkkauksen ajanmukaistamisessa, mutta mieluummin annetaan kaikille veronalennuksia, kun niitten palvelujen järjestäminen tulee niin kalliiksi eikä ole varaa, kun verojakaan ei enää kerätä. Pannaan verot valtion ja kuntien maksettavaksi.

Rahoitusjohtaja Oma-Hyötynen: - Nyt kyllä keskuspankkien pitäisi jatkaa rahanantoa ja pankkien pääomittamista, koska raha on pankkien raaka-ainetta ja pankit ovat nyt ihan tyhjiä. Tarvittaisiin myös tukkutalletuksia. Kai ne palomuurit voisi ottaa ja pelata niillä, kun ne ovat valmiiksi tukussa ihan niin kuin Irakissa amerikkalaiset sotilaat pelasivat jalkapalloa setelitukuilla, joilla olisi pitänyt rakentaa sairaaloita.

Pääministeri Katajainen: Eurobondien avulla voidaan vielä vähän vivuttaa. Pankithan ovat nykyisin rahanjakoautomaatteja köyhiltä rikkaille. Ei niiden mitään varainhoitoa tarvitse harjoittaa. Erilaisia rahastoja vo-voidaan - pitää tietysti myös perustaa ja korottaa: ERV ja EVVK ainakin.

Nyt on jo niin paha lama, että köyhiltä on otettava, jotta eivät tuhlaa. Sillä saadaan kilpailukykyä. Orjatyövoima oli aikoinaan erinomainen keksintö. Kansanedustajien palkkoja ei tietenkään voi alentaa, koska ne päätetään ihan eri paikassa. Ministerien palkanalennus oli erinomainen temppu, jolla luodaan henkeä kansaan.

Mökinmummo: - Mihin ne rahat nyt ovat kavonneet, kun avaruuteen ammuttu romukin palaa maapallolle. Eivät rahat taivaan tuuliin ole voineet hävitä. Köyhien takia ei ainakaan ole velkaannuttu, koska köyhiltä on viimeiset 20 vuotta vain leikattu. Ei kylläkään minun lonkaani. Voi taivaan tähen sentään!

Päätoimittaja Kiltti Appunen: - Kiitos tästä haastattelusta. Tuntuu herroilla olevan asiat hallussa. Ja nyt siirrymme katsomaan kuinka teerenmunista saa askarreltua oivallisia korvatulppia. Sen jälkeen luontaistohtori Erkki Virtanen-Killinkinen kertoo miten kuusenkerkillä ja paastolla parannetaan syöpä ja diabetes.

Hyvää päivän jatkoa!

Miksi Annika Lapintie ei vastaa? Miksi vasemmisto vaikenee?

Eduskunnan kyselytunnin jälkeen minä esitin kansanedustaja Annika Lapintielle (Vas)kysymyksen:

”Sekö on sinun johtopäätöksesi, että kun kapitalismiin on aina kuulunut pankkien ja rikkaiden tukeminen, niin täytyy tapahtua nytkin. Onko tämä sitä kuuluisaa ministerisosialismia? Eikö vasemmiston tehtävä pitäisi olla vaihtoehdon esittäminen?”

Ja Lapintie vastasi: ”Hyviä keinoja leikata rahamarkkinoiden valtaa ovat rahoitusmarkkinavero ja pankkien voittojen leikkaaminen velkajärjestelyjen yhteydessä.”

Keskustelu jatkui minun kommentillani: ”Miksi te sitten olette hallituksessa tukemassa varsin toisenlaista politiikkaa. Hallituksessa te ette esitä mitään todellista vaihtoehtoa. Te tyydytte siihen, mitä muut sanovat ja julkisuudessa puhutte vallan muuta. Minun johtopäätökseni on, että vasemmisto on hallituksessa turvaamassa hyvin pienen eliitin etuja. Eli omia.”

Lapintien vastaus: ”Mainitsemani asiat etenevät nyt osin juuri siksi että vasemmisto on hallituksessa niitä edistänyt. Kirjoitin asiasta myös blogissani”:

Luin blogin, joka piti sisällään vain hurskaita toiveita. Juuri sellaisia, joita kansanedustajilla on tapana totena esitellä.

Esitin lisäkysymyksen, johon odotan edelleen vastausta: ”Suomen hallituksen vaatimus liittyy vain ja ainoastaan vakuuksien hankkimiseen Kreikan jatkorahoituksessa. Vasemmisto ei ymmärtääkseni ole esittänyt hallituksessa mitään sellaista, joka puolueen mielestä hallituksen tulisi ottaa neuvottelujen esityslistalle. Sen sijaan hallitus ja hallituspuolueet ovat valmiita luomaan pysyvän "vakausrahaston", joka on EU-Euroopan historian suurin tulojensiirtoautomaatti, veronmaksajilta suurpankeille ja sijoittajille.

Tästä tosiasiasta vasemmistolla ei näytä olevan mitään käsitystä. Jos olisi, se esittäisi julkisuudessa kriittisen käsityksensä ja vaatisi muutosta hallituksen linjaan. Ei ole kuulunut eikä näkynyt. Eipä ole myöskään Euroopan keskuspankin toiminnan suhteen ollut mitään sanottavaa. Tämä osoittaa, että substanssi ei ole hallinnassa.

Kun taloudesta puhutaan, ei yleisillä lausumilla "oikeudenmukaisuudesta" ole mitään merkitystä. Pankkien toimintaperiaatteita ei muuteta toiveilla. Vasemmistolla pitää olla konkreettinen vaihtoehto sekä Kreikan velkasaneerauksen suhteen, että pankkijärjestelmän kestävyyden parantamiseksi.

En ole kuullut Vasemmistoliitolta ensimmäistäkään esitystä siitä, miten esimerkiksi Basel III-järjestelmää tulisi parantaa. Suomalaispankkien kestävyydestä puolueella ei myöskään ole ollut mitään sanottavaa. Hyvin menee mutta menköön, niinkö? ” Saa nähdä tuleeko vastaus ennen tiistaita.

Sen joka haluaa tietää asian nykytilasta, kannattaa lukea Arhi Kuittisen blogi.

Nälkä yltäkylläisyydessä on epäeettistä

Eipä mene päivääkään, kun joku jossain valittaa ylipainoa ja ylimääräisiä kiloja. Huomattavasti tätä runsaammin on vielä neuvoja ja ohjeita, miten läskistä päästään eroon.

Ylipainoon on monia syitä. Yleisin lienee liiallinen syöminen. Vääränlainen ravintokin lihottaa ja myös aineenvaihdunnalla on paksut sormensa pelissä.

Joitakin vuosia sitten etsittiin syytä liikakiloihin lihan kasvuhormonijäämistä. Tehtiin myös havainto, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto eli köyhien ruoka oli syynä ylipainoisuuteen.

Nälkä ei niinkään ihmisiä huoleta maissa, joissa kaikkea on yltäkylläisyyteen asti.

Kohta maapallon väkiluku ylittää seitsemän miljardin. Mutta riittäkö ruoka ja riittäkö vesi?

”Ettei totuus unohtuisi, ruokaa on nykyäänkin tarpeeksi kaikille maapallon kansalaisille. Miljardilla vain ei ole varaa ostaa sitä. Teollisuusmaat tukevat valtavilla summilla omaa maatalouttaan. Se ei helpota kehitysmaiden pyrkimyksiä kehittää omaa tuotantoaan ja tuoda peltojensa antimia maailmanmarkkinoille.” Näin kirjoittaa Mikko Puttonen Tiede-lehden numerossa 8/2011.

Samassa artikkelissa hän toteaa vedestä: ”Maatalous kuluttaa 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä, ja suurin osa siitä menee viljelysten kasteluun. Puolet kaikesta ruoasta tuotetaan keinokastelulla. Vesivarantojen liikakäyttö on ehdyttänyt pohjavesiä ja vähentänyt jokien virtaamia. Peltomaita uhkaa maaperän huononeminen, kuivuus ja eroosio.”

Ratkaisuna näihin ongelmiin esitetään aiempaa vihreämmästä vallankumouksesta, joka ottaisi huomioon sekä ympäristön että sosiaaliset ongelmat.

Tuotekehittelyn avulla pyritään koko ajan luomaan kasvilajikkeita, jotka tuottavat satoa pienemmällä vesimäärällä ja ovat paremmin taudinkestäviä kuin edeltäjänsä.

Lisää ruokaa lautasille saataisiin, jos sitä ei päästettäisi pilaantumaan siinä määrin kuin nykyisin, jolloin 15-50 prosenttia ruoasta tärveltyy ennen kuin se ehtii lähellekään ruokapöytää.

Ruoalla keinottelu lisää myös nälkää. Esimerkiksi Intiassa ihmiset kuolevat nälkään samaan aikaan kun vilja homehtuu siiloissa spekulanttien panttaamana.

Ruoan riittävyyteen vaikuttaa myös sen jalostusaste. Jokainen käsittää, että lihansyöjät vaativat huomattavasti enemmän peltoa ravintonsa tuottamiseen kuin kasvissyöjät.

Tätä taustaa vasten voidaan hyvin sanoa, että lihansyönti on epäeettistä. Se on sitä myös siksi, että se vaatii eläinten tappamista, kun ilmankin voi tulla toimeen.

Valtion velat ovat rikkaiden taskuissa

Yksi jos toinenkin tuomiopäivänprofeetta huutaa kurkku suorana, kuinka nyt pitää ryhtyä säästämään, kun on niin paljon velkaa. Olen samaa mieltä.

Mutta kuka sen velan on ottanut? Velkarahalla on ylläpidetty ahnetta eliittiä monessa kerroksessa: paikallistasolla, valtionhallinnossa ja EU:ssa. Rikkaille on myönnetty verohelpotuksia ja pankkeja pääomitettu. Ja nyt pitäisi köyhien ruveta säästämään näiden velkojen lyhennykset, korot ja korkojen korot.

Eiväthän vähävaraiset ole saaneet yhtään mitään. Päinvastoin palveluita on karsittu jo kaksikymmentä vuotta ja lisää maksuja ja veroja on pantu kansan maksettavaksi.

Eikö tämä ole ihan selvä juttu? Jos kansa olisi jotain saanut, niin kai vanhuksilla olisi hoito turvattu ja koululaisilla edelleen välipalat.

Tämä pitäisi jokaisen ymmärtää.

Velanottoa rikkaiden on turha parkua. Sillähän koronkiskurit ja pyramidihuijarit rikastuvat. Ja mistä muuten maksettaisiin korkoja niille, jotka makuuttavat rahojaan pankeissa ja vielä valtion takauksella.

Kotitalouksille pitäisi riittää se, että ne hoitavat omat velkansa. Siinäkin on ihan tarpeeksi tehtävää.

Eikä ole vaihtoehtoja näkyvissä. Vasemmisto on niin hyvin sisäistänyt tämän järjestelmän, että se porvareiden lailla puolustaa tätä systeemiä, niin ettei sitä saisi edes arvostella. Kaikkien pitäisi vain kuorossa kehua, kuinka hyvä hallitus meillä on ja kuinka loistava on sen laatima budjetti.

Myös vasemmistolta on unohtunut, että maailma ei ole tasa-arvoinen eikä oikeudenmukainen.

Ei voida puhua Suomen edusta, koska kaikkien etu Suomessa ei ole sama.

Vasemmiston tehtävä olisi etsiä vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia kansalaisia. Vain sitä kautta voi toteutua Suomen etu, että kaikkien kansalaisten elämä on turvattu. Ei se sillä toteudu, että annetaan lisää niille, joilla jo ennestään on enemmän kuin tarpeeksi.

Vasemmiston tehtävä on vaatia muutosta.

Ulkolinjassa esitettiin paljon puhuva dokumentti (Thatcherin paluu), mikä meitä odottaa, jos nykyisen suunnan annetaan jatkua.

Kikkelispektaakkeli

Urheilija oli palaamassa pitkäksi venyneeltä harjoitusmatkalta ja mieli oli maassa. Korpit raakkuivat kuusien oksilla ja kirkon tornia kierteli loputon naakkojen parvi. Kisat olivat tulossa ja kunto ei ollut ihan ollut kohillaan. Korkeanpaikan harjoituksissa oli jotain anapoolisia päässyt lirahtamaan pissan sekaan eikä kaikki muutenkaan ollut mennyt nappiin. Urheilija meni kotiin ja löi vaimonsa naaman mustaksi.

Näyttelijä oli jo pitkään laulanut tyhjille katsomoille. Painoa oli kertynyt eikä karismakaan enää ollut niin kuin parhaina nuoruusvuosina. Sokeritauti oli iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näyttelijä teki sopimuksen saatanan kanssa ja möi itsensä lääketeollisuudelle. Uskollisesti hän myi tuotetta välittämättä siitä, että lääkettä käsiteltiin jo käräjillä sen aiheuttamien vaarallisten sivuvaikutusten vuoksi. Monilla oli turvonnut nenä ja leuka pamahtanut perunaksi ja kikkeli alkanut muistuttaa joutsenta.

Kansanedustaja Makkarainen ajeli pitkin pimeää moottoritietä ja päätä valaisivat vastaantulevien autojen valot. Älynvalo oli kadonnut jo aikoja sitten. Salamavalojen räiske oli loppunut jo heti vaalikampanjan jälkeen eikä nyt ilmeisesti olisi apua enää edes siitä, että toistaisi sata kertaa palindromin: neekerisukukusirekeen. Makkarainen painoi kaasun pohjaan ennen seuraavaa valvontakameraa ja soitti Nelosen uutisiin, että oli saanut sakot ylinopeudesta. Harmittiko, kysyi toimittaja suorassa uutislähetyksessä. - Harmitti, vastasi Makkarainen, siksi minä teille soitinkin.

Kokonainen puolue kärsi rasismivammasta, joka syövän tavoin kalvoi sen julkisuuskuvaa. Kaikki puolueen jäsenet olivat kyllä hyvin maahanmuuttokriittisiä, mutta sehän oli täysin korrektia. Kesken mitättömältä tuntuvan korvankaivuun ja valtion budjetin käsittelyn kansanedustaja Erkki Mikäsenytolikaan päivitti Naamakirjansa statuksen: ”Sotilasjuntta Kreikkaan” ja hänen kannattajansa toistivat: -  Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan!  Jos heillä olisi ollut rynnäkkökiväärit, he olisivat ampuneet taivaalle.

Häly syntyi niin kuin oli tarkoituskin ja Erkki sanoi: ”VITSI.” Ja hänen kannattajansa hokivat: vitsi – vitsi – vitsi – vitsi – vitsi – vitsi. Ja laaksot ja vuoret toistivat kaikuna: vitsi – vitsi – vitsi!

Puolueen Suuri Johtaja päätti erottaa tämän vitsiniekan määräajaksi. Ensin Suuri Johtaja ajatteli kuukautta, mutta päätyi sitten kuitenkin vain kahteen vaivaiseen viikkoon. Se sai riittää solumyrkyksi syövälle, joka jatkoi iloisena kasvamistaan ja levitti huolettomasti etäispesäkkeitä kaikkialle.

Näin uskottiin myös puolueen kannatuksen kääntyvän nousuun. Tästä oli saatu hyviä kokemuksia jo aiemmin. Erottamalla eduskuntaryhmästä toisinajattelijat luodaan mielikuva, että puolue ei enää ole sitä sun tätä, vaan että se on nimenomaan sekä sitä että tätä.

Nato tappaa siviilejä

Vanha viisaus on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Läntiset mediat eivät kerro sodan nurjasta puolesta, vaikka varmasti on tiedossa, että myös NATO tappaa siviilejä.

”Entinen yhdysvaltalainen kongressiedustaja sanoo löytäneensä todisteita NATO:n sotarikoksista ja nähneensä, kuinka NATO:n joukot mestasivat libyalaisia pyrkiessään syrjäyttämään Libyan hallituksen. Hänen mukaansa sodan geopoliittisena tarkoituksena on muuttaa Libya jälleen lännen siirtomaaksi.

Walter Fauntroy edusti Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin hallintoaluetta District of Columbiaa kahdenkymmenen vuoden ajan (1971–1991) maan kongressissa. Hän matkusti Libyaan tutkimaan mahdollisuutta tilanteen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, mutta hän joutui piiloutumaan. Monet uskoivat hänen kuolleen.

Fauntroy kuitenkin ilmestyi julkisuuteen ja väitti löytäneensä todisteita NATO:n sotarikoksista. Hän näki ranskalaisten ja tanskalaisten joukkojen hyökkäävän pieniin kyliin myöhään illalla ja mestaavan, silpovan ja tappavan sekä kapinallisia että hallituksen tukijoita näyttääkseen, kuka määrää.”

Lisää aiheesta.

Paras Paavo ja Paras puolue

Kaikki me tiedämme Islannin talousvaikeudet, jotka alkoivat nekin pankkien edesvastuuttomasta rahanjaosta. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Kurjuus poiki Jón Gnarrin, joka on koomikko, näyttelijä ja poliitikko. Islantiin perustettiin ”Paras puolue” protestiksi Islannin poliitikkoja ja pankkeja vastaan, koska ne puolueen mukaan ovat tuhonneet maan talouden. Puolue voitti Reykjavikin paikallisvaalit toukokuussa 2010 ja sai Gnarrin johdolla 34,7 % annetuista äänistä, mikä on maan historiassa ennennäkemätöntä.

Nykyisin Gnarr on Reykjavikin pormestari. Suomessa hän tuli tutuksi FST:n esittämässä sarjassa Yövuoro.

Suomessa on presidenttiehdokkaana kolmekin Paavoa, joista yksikään ei mahdu näihin suuriin saappaisiin:

”Pantiin toinen verta petäjäistä,
Kahta suuremmat loi ojat Paavo,
Karjan myi ja siement' osti, kylvi.
Saapui kevät, nietos suli mailta,
Mutt' ei orahia vesi vienyt;
Suvi saapui, raekuuro kulki,
Mutt' ei kaatunutkaan kaunis olki;
saapui syksy, halla kultaviljan
Koskematta korjaajalle säästi.

Silloin Paavo polvistuen lausui:
"Koettaa, mut eipä hylkää Herran."
Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
"Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi;
Nytpä meillä alkaa ilon päivät,
Syrjähän nyt petäjäinen silkko,
rukihisen nyt ma leivän leivon."

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
"Vaimo vaimo, sit' ei kuri kaada,
Veljeään ken hädässä ei hylkää.
Pane leipään puolet petäjäistä,
Veihän naapurimme touon halla."

Paavo Lipponen on näyttänyt liian monesti, mitä hän kovaosaisista ajattelee. Paavo Arhinmäkeä pilkataan hänen omien sanojensa mukaan siitä, että hän on aina myöhässä ja v-tun hidas lähtemään ja tekemään mitään aamuisin. (Anna 22/2011) Paavo Väyrynen taas on niin nuuka, että hän ei raaski tuttavien mukaan tarjota kenellekään edes kupillista kahvia.

Mutta jos kolmesta Paavosta pitää valita, niin ilman muuta se olisi Paavo Väyrynen. Hän ei ole koskaan pyrkinyt mihinkään. Aina häntä on pyydetty. Ehkä Väyryseltä valuvat myös uskottavimmin narrin kyyneleet. Vai onko todellinen klovni vielä kehdossaan?

Uskomaton juttu

Jossain syvällä Afganistanin vuoristossa kokoontui joukko nuoria miehiä, jotka saivat mielestään loistavan idean: Hepä kaappaisivat lentokoneita ja lentäisivät päin New Yorkissa sijaitsevia WTC:n torneja.

Tuumasta toimeen. Jotkut kavereista opiskelivat lentämistä pienlentokoneilla.

Taskuveitset aseinaan he ottivat haltuunsa neljä lentokonetta ja panivat polvilleen koko USA:n ilmapuolustusjärjestelmän, joka samaan aikaan sattumalta harjoitteli samankaltaista terrori-iskua ja sen torjuntaa.

Suunnitelma onnistui loistavasti. Kaksi lentokonetta törmäsi WTC:n kaksoistorneihin ja ne sortuivat vapaan pudotuksen nopeudella perustuksilleen pölyksi muuttuen. Vain yhden kaapparin passi jäi ehjäksi tomun keskelle.

Yksi koneista putosi maahan, jättäen jälkeensä syvän kuopan ja yksi osui Pentagoniin tehden sen seinään pyöreän reiän.

Myöhemmin romahti myös kolmas torni, WTC-7, vaikka siihen ei osunut edes lentokonetta.

Sen pituinen se.

Postmodernista postmoraaliin

Joitakin vuosia sitten puhuttiin paljon postmodernista ajasta. Postmodernia oli liki kaikki, mitä siihen nyt vain osattiin suinkin liittää. Silloin vannottiin Francis Fukuyaman nimeen: Historia oli päättynyt sosialismin romahtamiseen, suurten kertomusten aika oli ohi, todellisuus oli hävinnyt, totuutta ei ollut eikä arvojakaan enää tarvittu.

Näinhän se meni. Kunnes todellisuus iski suurella nyrkillä päin näköä viimeistään silloin, kun maailmanlaajuinen pankkikriisi puhkesi ja kukkii edelleen.

Nyt taistellaan EU:sta (elämää suurempi kertomus) ja eurosta (ainoa arvo, mikä tunnustetaan, on raha).

Eilen Angela Merkel loihe lausumaan yhteisestä valuutasta nyrkkiä pöytään takoen: Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät kansat, joilla on yhteinen valuutta, ole käyneet keskenään sotaa. Siitäkö tässä nyt onkin kysymys: Uhkaako meitä eurooppalainen sota?

Antti Blåfeld vertaa (7.9.) Helsingin Sanomissa brittiläisen Sir Philip Gibbs (1877–1962) kuvausta vuoden 1934 Manner-Euroopasta tähän päivään.

”Mahdottomilta tuntuvia asioita tapahtuu, poliittiset voimasuhteet ja valta-asetelmat muuttuvat nopeasti. Kukaan ei tunnu hallitsevan kehitystä, usko politiikkaan ja poliitikkoihin (ja toimittajiin) on huvennut. Yhä useammin vaalien teemana on vain ihmisten halu saada nykyiset vallanpitäjät pois riippumatta siitä, mitä haastajat tarjoavat.

Kenelläkään ei tunnu olevan näköalaa. Tapahtumien vyöryssä mittasuhteet katoavat ja tavoitteet murenevat.

Tänäänkin tavalliset ihmiset kunnioittavat perinteisiä hyveitä: ahkeruutta, rehellisyyttä, kohtuutta ja kohteliaisuutta.”

Mutta pelastaako meidät yhteinen valuutta? Pelastiko se Jugoslavian, Neuvostoliiton tai Tšingis-kaanin?

Eikö vastausta pitäisi etsiä sodan todellisista syistä eli siitä, että sota on aina talouden ja politiikan jatkoa.

Sauli Niinistö kirjoitti 4.9. blogin, missä hän vyörytti syyt valtioiden velkaantumisesta niiden huolettomien niskoille, jotka eivät ole tajunneet, ettei velaksi voi elää. Niinistö puhui passiivissa ikään kuin päättäjillä ei olisi nimiä. (Olisin laittanut tähän suoran lainauksen, mutta kirjoitus on poistettu Uudesta Suomesta.)

Suomen talous oli ylijäämäinen ennen kuin hallitus rupesi lainarahalla pääomittamaan pankkeja ja myöntämään verohelpotuksia rikkaille.

Nyt maksajiksi halutaan Euroopan kansat, joiden kustannuksella tässä on rahaa jaettu eliitille. On täysin moraalitonta, että voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.

Johtopäätös: Suorana jatkumona postmodernille elämme nyt postmoraalin aikaa.

Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.

Olen muuttunut näkymättömäksi

Nuorena sai tuskailla kaikenlaisten ulkonäköpaineiden uuvuttamana. Ja saman helvetin tuntuvat jakavan nykynuoret. Koskaan ei ole tarpeeksi sopiva, vaikka äiti antaisikin laittaa huulikiiltoa ja ripsiväriä kouluun jo ensimmäisellä luokalla huonon itsetunnon vahvistamiseksi.

Nuorena ympäristön vaatimukset oli otettava todesta, vaikka kapinoidakin piti. Itselleni rohkeinta vastarintaa merkitsi meno Kremlin vallankumousjuhliin rikkinäisissä farkuissa, t-paidassa ja tanskalaisen poikaystävän viisi numeroa liian suurissa puukengissä ja samoissa tamineissa Bolshoi-teatterin tsaarinaitioon katsomaan Kuolevaa joutsenta. Ihme oli, että minut päästettiin, kun muut samoissa tilaisuuksissa säteilivät kimaltavissa lurekseissaan ja tärkätyissä paidoissaan. Neukkulainen portinvartija oli ilmeisesti suvaitsevaisempi kuin suomalainen portsari tuohon aikaan.

Nykyään tällaista ongelmaa ei enää ole. Vanha ihminen saa rauhassa mennä minkä näköisenä tahansa, koska häntä ei ole olemassakaan. Vanhan ihmisen saa kävellä vaikka nurin: hupsista vain ja oho. Itse olen vielä sen verran hyvässä kunnossa, että pärjään kyllä. Helpompaakin on nuoruuteen verrattuna, jolloin rumimpia sai kivitellä kannoiltaan.

Joskus muinoin vanhuksilla oli erikoisasema yhteisöissä. Nykyisin heihin suhtaudutaan kuin ongelmajätteeseen. Lopullinen ratkaisu olisi varmaankin jo löytynyt, jos ei niin monen käsi olisi vanhuksen taskulla.

Kaikenlaiset hoitolaitokset yrittävät saada paitsi vanhuksen käteisvarat, myös koko omaisuuden. Vanhuksia houkutellaan myymään omaisuutensa ja vaihtamaan se hoitolaitoksen pienoiseen koppiin perilliset nuolkoot näppejään.

Lääkärikeskukset ja apteekit yrittävät ottaa myös omansa. Viimeisin keksintö on pillereiden pakkaaminen, joka rokottaa vanhuksen tiliä lähes sadalla eurolla kuussa, kun hoitajat eivät sitä enää tee. Kunnissa säästetään monopolia pitävän apteekkarin hyväksi.

Vain muutama päivä sitten tv-tohtori valitteli sitä, että vanhusten tarpeita ei enää laisinkaan huomioida. Yleisesti on tiedossa, että vanhuksia ei auteta syömään, ei vaihdeta vaippoja eikä viedä viikkokausiin edes ulos. Kulttuurista ja muista riennoista on turha edes unelmoida.

Onko sitten ihme, että Suomessa joka kolmas päivä yksi yli kuusikymppinen ihminen tappaa itsensä?

Nykyhallituksen komennolla tämäkin tilasto vain entisestään pahenee. Suomessa ei enää muuta kansallisvarallisuutta ole kuin kuntien ja valtion omaisuus, jota nyt pohjavesiä myöden ollaan yksityistämässä.

Kun kaikki palvelutkin HennaVirkkusen (kok) johdolla on vihdoin uhrattu rahan alttarille, ei köyhälle jää muuta toivoa kuin odottaa armahtavaa niskalaukausta.

Käykää myymälässä - Ihmiskauppaa Kosovossa

Kestilän Osuuskauppa

Aikoinaan osuuskauppaliike perustettiin kuluttajien parhaaksi. Lapsena laskin Pulmusokeri-pakettiin talletettuja kauppakuitteja helmitaululla, jotta saatiin ostopalautukset, jotka olivat yhtä kuin paketti Katriinaa; sitä mitä täytyi panna vähemmän.

Nyt S-ryhmä on kasvanut jättiläiseksi. Se on valloittanut parhaat kauppapaikat ja kaavoittajat ovat olleet sille suosiollisia. Lohjanharjulla TB-huoltamo ei saanut jatkolupaa, koska se uhkaa pohjavesiä. Samalla harjulla sijaitseva ABC-asema ei näin tee.

Yksin on hyvä olla ja nostaa hintoja. Hankoniemellä ABC:n bensa maksaa 1.60 valtatien varressa, kun syrjemmällä sijaitseva Karjalohjan kuuluisa Unkka myy Nesteen bensalitran hintaan 1.57 ja TB hintaan 1.51 Lohjalla.

Tällä viikolla S-ryhmä on yltänyt jo parikin kertaa Ylen uutisiin. Toisella kerralla kerrottiin, että S-ryhmä ryhtyy tukemaan Ahtisaaren toimistoa. Toisella kerralla uutisoitiin, että S-ryhmän hallintoneuvoston jäsenet ja jopa heidän perheensä saavat erikoisalennuksia ostoksistaan vastoin kaikkia sääntöjä ja paragraafeja.

Pitkään on ollut tiedossa, että bonusjärjestelmän ylläpito tulee asiakasomistajalle kalliimmaksi kuin mitä bonuksina ulos maksetaan.

Toinen toistaan komeampaa pytinkiä nousee ympäri Suomenniemeä eikä hintakilpailusta ole puhettakaan: kartelli mikä kartelli. Perniössä englantilaisturisti aivan aiheesta ihmetteli, miten on mahdollista, että Suomessa ei ole kuin kahdenlaisia kauppoja ja niissäkin samat tavarat.

Suomessa ruoka on Euroopan kalleimpia, ellei kallein. Saattaisin ehkä palata S-ryhmän asiakkaaksi, jos se kykenisi kilpailemaan edullisemmilla hinnoilla. Nykyisessä tilanteessa asiakasuskollisuudesta ei ole mitään hyötyä ja sen osuustoiminnan laitakin näyttää olevan niin ja näin.

En myöskään näe mitään järkeä siinä, että osuuskauppa ryhtyy jakamaan rahaa joillekin toimistoille. Hinnoissa kuluttajat senkin maksavat.

Ahtisaaren toimiston touhut eivät kai ole mitään osuuskauppaa. Ahtisaaren saavutuksia on Kosovon valtio, joka Euroopan sydämessä on rikollisista rikollisin. Se on tutkimusten mukaan Euroopan huume- ja ihmiskaupan keskus.

”EU on nimennyt pääsyyttäjän tutkintaan siitä, oliko Kosovon nykyinen pääministeri Hashim Thaçi vuosien 1998–1999 sodan aikana osallisena sotarikoksiin, muun muassa serbivankien elinten kauppaamisen”, kertoo Kansan Uutiset.

Saksalainen rauhantutkimuslaitos tietää, että Kosovo on tiukasti järjestäytyneiden rikollisten käsissä.

Osuuskauppa-aatteeseen ei mielestäni mitenkään liity Suomen vieminen sotilasliitto Naton jäseneksi.

Tämän maailman kummallisuuksiin kuuluu ehdottomasti se, että sotaherroille myönnetään Nobelin rauhanpalkintoja. Kukahan lienee tänä vuonna vuorossa? Joko David Cameron tai Anders Fogh Rasmussen ovat saaneet?