Kikkelispektaakkeli

Urheilija oli palaamassa pitkäksi venyneeltä harjoitusmatkalta ja mieli oli maassa. Korpit raakkuivat kuusien oksilla ja kirkon tornia kierteli loputon naakkojen parvi. Kisat olivat tulossa ja kunto ei ollut ihan ollut kohillaan. Korkeanpaikan harjoituksissa oli jotain anapoolisia päässyt lirahtamaan pissan sekaan eikä kaikki muutenkaan ollut mennyt nappiin. Urheilija meni kotiin ja löi vaimonsa naaman mustaksi.

Näyttelijä oli jo pitkään laulanut tyhjille katsomoille. Painoa oli kertynyt eikä karismakaan enää ollut niin kuin parhaina nuoruusvuosina. Sokeritauti oli iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näyttelijä teki sopimuksen saatanan kanssa ja möi itsensä lääketeollisuudelle. Uskollisesti hän myi tuotetta välittämättä siitä, että lääkettä käsiteltiin jo käräjillä sen aiheuttamien vaarallisten sivuvaikutusten vuoksi. Monilla oli turvonnut nenä ja leuka pamahtanut perunaksi ja kikkeli alkanut muistuttaa joutsenta.

Kansanedustaja Makkarainen ajeli pitkin pimeää moottoritietä ja päätä valaisivat vastaantulevien autojen valot. Älynvalo oli kadonnut jo aikoja sitten. Salamavalojen räiske oli loppunut jo heti vaalikampanjan jälkeen eikä nyt ilmeisesti olisi apua enää edes siitä, että toistaisi sata kertaa palindromin: neekerisukukusirekeen. Makkarainen painoi kaasun pohjaan ennen seuraavaa valvontakameraa ja soitti Nelosen uutisiin, että oli saanut sakot ylinopeudesta. Harmittiko, kysyi toimittaja suorassa uutislähetyksessä. - Harmitti, vastasi Makkarainen, siksi minä teille soitinkin.

Kokonainen puolue kärsi rasismivammasta, joka syövän tavoin kalvoi sen julkisuuskuvaa. Kaikki puolueen jäsenet olivat kyllä hyvin maahanmuuttokriittisiä, mutta sehän oli täysin korrektia. Kesken mitättömältä tuntuvan korvankaivuun ja valtion budjetin käsittelyn kansanedustaja Erkki Mikäsenytolikaan päivitti Naamakirjansa statuksen: ”Sotilasjuntta Kreikkaan” ja hänen kannattajansa toistivat: -  Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan: - Sotilasjuntta Kreikkaan!  Jos heillä olisi ollut rynnäkkökiväärit, he olisivat ampuneet taivaalle.

Häly syntyi niin kuin oli tarkoituskin ja Erkki sanoi: ”VITSI.” Ja hänen kannattajansa hokivat: vitsi – vitsi – vitsi – vitsi – vitsi – vitsi. Ja laaksot ja vuoret toistivat kaikuna: vitsi – vitsi – vitsi!

Puolueen Suuri Johtaja päätti erottaa tämän vitsiniekan määräajaksi. Ensin Suuri Johtaja ajatteli kuukautta, mutta päätyi sitten kuitenkin vain kahteen vaivaiseen viikkoon. Se sai riittää solumyrkyksi syövälle, joka jatkoi iloisena kasvamistaan ja levitti huolettomasti etäispesäkkeitä kaikkialle.

Näin uskottiin myös puolueen kannatuksen kääntyvän nousuun. Tästä oli saatu hyviä kokemuksia jo aiemmin. Erottamalla eduskuntaryhmästä toisinajattelijat luodaan mielikuva, että puolue ei enää ole sitä sun tätä, vaan että se on nimenomaan sekä sitä että tätä.

Se on pienestä kiinni

Olen monta kertaa törmännyt siihen, että Helsingin Itäkeskuksesta on kerrottu toinen toistaan hurjempaa juttua: Kuinka siellä kerjäläiset makaavat pitkin nurkkia. Kuinka ulkomaalaiset tulevat kimppuun ja lyövät puukon selkään. Kuinka hampaatkin varastetaan suusta juuri kun olet haukkaamassa rehellisellä työllä ansaitsemaasi sämpylää. Ja tietysti koko tämä rupusakki on verovaroilla loisivaa saastaa. Neekereitä. Sanalla sanoen.

Siitä itse katsomaan, kun sattui päivänä muutamana asiaa sille suunnalle. Oikein minä kuljettajani kanssa laskin, että olisiko hyöriväisten joukossa ollut kymmenen muualta muuttanutta koko joukossa. Paikka itsessään oli Euroopan mitassa keskikokoinen kauppakeskus, jollaisia on nykyisin kaikkialla. Samat liikkeet ja putiikit löytyvät nykyisin Pietaria myöden. Niin on maailma muuttunut globaaliksi. Samoja ovat kaupat ja samoja niiden tavarat. Keskus itsessään oli tyly, siisti ja suljettu kuin postikonttori sunnuntaisin.

Omaa varsinaista imagoa paikalla ei ole, jollei sellaiseksi katsota kahta sisäänkäynnin läheisyydessä hoipparoivaa suomalaista tenu-ukkoa.

Sitä miettiessä tulevat mieleen nämä suomalaiskansallisen kulttuurin puolustajat ja maahanmuuttokriitikot, kuten rasisteja nykyisin häveliäästi kutsutaan.

Norjassa hullu meni tappamaan kokonaisen joukon nuoria ihmisiä puolustaessaan norjalaista kulttuuria. Poliisit ja muut kantapeikot pelottelevat samanlaisen tapahtuman mahdolliseksi myös Suomessa. Maahanmuuttokriittisimmän puolueen puheenjohtaja ei tuomitse tapahtunutta, vaan käskee ottamaan mallia itsestään.

Minä ihmettelen kovasti, miten voi ottaa esimerkkiä ihmisestä, joka hyväksyy sodan ja tappamisen ongelmien ratkaisemisen välineinä ja sanoo kunnioittavansa elämää, kun häneltä kysytään abortin kieltämisestä.

Imago ja sen rakentaminen on pienestä kiinni. Pelkkään imagoon ei kannata tuijottaa. Parempi on mennä itse katsomaan.

Sodan ja rauhan kysymyksissä ratkaisun tekeminen on helppoa: Sitä joko hyväksyy tappamisen tai ei hyväksy. Vain puoliksi tappaminen on sula mahdottomuus.