Nyt on paiskittava töitä!

Kun Margaret Thatcher oli Buckinghamin palatsissa suudellut hallitsijan käsiä ja siten ilmaissut suostumuksensa pääministeriksi, oli hänen vuoronsa astua julkisuuteen. Tuolloin hänen tunnuksensa oli: ”Nyt on paiskittava töitä”.



Ja minkälaisia olivatkaan työt, joita Margaret Thatcher paiski: Hän tahtoi poistaa kaikki rahanteon esteet: yritysverot, monopolien vastaiset säädökset. Hän halusi kaventaa ammattiliittojen neuvotteluoikeuksia. Hän halusi heikentää työläisten terveyttä ja turvallisuutta koskevia lakeja tai pyyhkäistä ne kokonaan pois. Hän halusi antaa rikkaille ja ottaa köyhiltä. Hän halusi romuttaa sosiaaliturvan, koska uskoi, että rikkaus tihkuu hyvinvointia ympärilleen, kunhan rikkaat ensin saavat täyden vapauden ryöstämiseensä.



Thatcherin aatteet jakoi myös Ronald Reagan. ”Vuosien 1895 ja 1980 välillä Yhdysvaltojen kauppatase oli ollut ylijäämäinen joka ainoa vuosi, mutta presidentti Ronald Reaganin kaudella hänen maansa muuttui maailman suurimmasta velkojasta maailman suurimmaksi velalliseksi – ja kaupan päällisiksi valtion velkakin kolminkertaistui.”



Tähän työhön on kohta ryhtymässä myös hihojaan käärivä Sauli Niinistö. Jo pitkään olemme kulkeneet Thatcherin jäljissä, mutta aina on tilaa vielä yhdelle salkun omistajalle.



Mutta rikkaus ei tihkunut köyhille eikä tule koskaan tihkumaan. Toisin kuin uskotaan, hyväntahtoisia ovat vain köyhät. Rikkaiden hyväntahtoisuudesta kertokoon se, että ”yli 500 000 dollaria vuodessa ansaitsevien amerikkalaisten anti hyväntekeväisyyteen laski vuosittain 65 prosentilla 1980-1988; oikeat laupiaat samarialaiset paljastuivat paljon vaatimattomammiksi kansalaisiksi, sillä 25 000-30 000 dollaria ansaitsevien panos kasvoi vastaavana aikana 62 prosentilla. Vielä yllättävämpää on se, että maan köyhimmät – korkeintaan 10 000 dollaria vuodessa ansaitsevat – antoivat hyväntekeväisyyteen 5,5 prosenttia tuloistaan eli suuremman osan kuin kukaan muu.”



Jotta ihmiset eivät joutuisi toisten hyväntahtoisuuden varaan eli heitteille, tarvitaan niitä inhottavia veroja. Tarvitaan myös yhteiskunta, joka verovaroilla turvaa julkiset palvelut ja huolehtii heistä, jotka eivät siihen itse kykene.



(Lähde: Francis Wheen, Kuinka humpuuki valloitti maailman, Nykyajan harhojen lyhyt historia, Gummerus 2006)