Kuva: Hieronymus Bosch
Kun länsi hyökkäsi Libyaan "pelastamaan" siviilejä, se sekaantui sotaan, joka jatkuu yhä.
Asetelma ei ole uusi. Näin on tapahtunut aiemminkin. ”Afganistanin sodan käynnistyessä syksyllä 2001 presidentti George W. Bush ilmoitti, että sen tarkoituksena oli al-Qaidan ja Talebanin tuhoamisen ohella nostaa Kabulissa valtaan hallitus, joka kunnioittaisi naisten oikeuksia, edistäisi maallistunutta koulutusta ja johtaisi maan keskiajasta nykyaikaan. Ronald Reagan ja Margaret Thatcher olivat kuitenkin koko 1980-luvun ajan antaneet fundamentalisteille – tai ”vapaustaistelijoille”, kuten heitä kutsuttiin – sekä taloudellista että poliittista tukea, vaikka näiden nimenomaisena tavoitteena oli sellaiseen ohjelmaan sitoutuneen hallituksen kaataminen.”
Pelkästään Afganistanissa amerikkalaiset hallitukset kouluttivat yli 25 000 kiihkoilijaa kolmestakymmenestä islamilaisesta maasta neuvostovastaiseen taisteluun miettimättä ilmeisesti koskaan, kääntäisivätkö nämä taistelijat joskus aseensa palkanmaksajiaan vastaan.
Washington hurrasi Saddamin Husseinin hyökättyä Iraniin syyskuussa 1980. Se oli alku vuosikymmenen kestäneelle sodalle. Kun Saddam yritti tehdä saman tempun Kuwaitille kymmenen vuotta myöhemmin, Naton kaikki voimat mobilisoitiin ”Persianlahden Hitleriä vastaa”.
”Amerikkalaiset hylkäsivät Irakin kurdit vuonna 1991, minkä jälkeen nämä joutuivat kokemaan joukoittain massamurhia. He tuskin yhtyisivät käsitykseen, jonka mukaan Washingtonin kavala toiminta oli pohjimmiltaan hyväntahtoista. Ja tuskinpa siihen yhtyisivät nekään, joiden sukulaiset heittivät henkensä Irakin ja Iranin sodassa. Yhdysvaltojen reaalipolitiikka Lähi-idässä on ollut viime vuosikymmenien ajan pelkkää sotaa ja se on kylvänyt sodan siemeniä – sekä aiheuttanut uusia takaiskuja niin maallistumiselle kuin demokratiallekin.”
Loppumattomat sodat ja jopa niiden uhat ovat välttämättömiä maailman sotateolliselle kompleksille, jolle myös veronmaksajien rahat ohjautuvat.
Vuonna 2002 pommituslentäjän nahkapuseroon sonnustautunut presidentti George W. Bush ilmestyi ilmavoimien tukikohtaan Floridan Elginissä. Tuolloin hän ilmoitti, että aikoo lisätä puolustusmenoja valtavasti seuraavien viiden vuoden aikana. Pelkästään vuodelle 2003 pelkkä lisäys oli 48 miljardia dollaria. Tämä oli suurempi summa kuin Englannin koko puolustusbudjetti. Vuoden puolustusbudjetti kohosi 396 miljardiin dollariin. Näin se oli suurempi kuin seuraavaksi eniten puolustukseen kuluttavien viidentoista valtion menot yhteensä, Venäjä ja Kiina mukaan lukien.
Eläkkeelle siirtynyt amiraali Eugene Carroll kommentoi asiaa näin: ”Me harjoitimme kilpavarustelua 45 vuoden ajan Neuvostoliiton kanssa. Nyt näyttää siltä, että me harjoitamme kilpavarustelua itsemme kanssa.”
Suurin hyötyjä näistä ja kaikista muistakin sodista on sotateollinen kompleksi, josta presidentti Eisenhower jäähyväispuheessaan 17. tammikuuta 1961 varoitti: ”Tämä valtava sotilaallinen koneisto ja laaja aseteollisuus on uutta amerikkalaisille. Sen totaalinen vaikutusvalta – taloudellinen, poliittinen ja jopa hengellinen – tuntuu jokaisen osavaltion valtiopäivätalossa (…) Muissa hallintoelimissä meidän on oltava varuillamme sotateollisen kompleksin vaikutusvallan tarpeettoman kasvun suhteen, pyrki se siihen tai ei.”
”Ne, jotka laskevat kontrolloidut voimat valloilleen, laskevat valloilleen myös kontrolloimattomat voimat.” kirjoitti Friedrich Engels.
(Lähde: Francis Wheen, Kuinka humpuuki valloitti maailman, Nykyajan harhojen lyhyt historia, Suom. Seppo Hyrkäs, Gummerus 2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti