Näytetään tekstit, joissa on tunniste aasi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aasi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Toivossa on hyvä elää, sanoi täi

Kuva: Johannes Heinonen.
”Latinalainen Amerikka rakastaa sanaa ”toivo”. Meistä tuntuu hyvältä kun meitä kutsutaan ”toivon mantereeksi”. Joka pyrkii kansanedustajaksi, senaattoriksi tai presidentiksi nimittää itseään ”toivon ehdokkaaksi”.” Näin kirjoittaa chileläinen runoilija Pablo Neruda kirjassaan Tunnustan eläneeni.

Tuntuu tutulta. Eipä ole vielä ihmisikää siitä, kun toivolla ratsasti Suomen kokoomus, Suomen suurin puolue. Ja tutuilta tuntuvat politiikan tuloksetkin: ”Itse asiassa tuo toivo on luvatun taivasosan kaltainen, se muistuttaa maksulupausta jonka toteuttaminen viivästyy. Se lykkääntyy seuraavaan lainsäädäntökauteen, seuraavaan vuoteen tai seuraavaan vuosisataan.”

Näin siis Latinalaisessa Amerikassa, näin Suomessa.

Mitä kaikkea meille on luvattu ja mitä olemme saaneet: Köyhien määrä on lisääntynyt, vanhukset ovat heitteillä, nuorisotyöttömyys kasvaa, 50 000 nuorta on kokonaan kateissa, leipäjonot pitenevät, kansan omaisuus myydään, rikkaat vain voivat paremmin kuin koskaan. Oikeudenmukaisuudesta ei edes keskustella.

Rahat eivät riitä omien kansalaisten palveluiden kunnolliseen järjestämiseen, mutta miljardeja mätetään maailman rikkaille ja suurille pankeille. Suomalainen eliitti rakentaa palomuuria omien sijoitustensa ympärille.

Kansaa uhkaillaan kaaoksella. Sekö on toivonpolitiikkaa? Vaikka kaikkein rikkaimpien talletukset sulaisivat ja arvopaperit menettäisivät arvonsa, eivät rahat ja rikkaudet maailmasta katoa. Ne vaihtavat vain omistajaa. Reaalitaloudessa kaatuneiden pankkien ja yritysten tilalle tulevat uudet ahneet yrittäjät ja uudet pankkiirit velkaannuttavat maailman, koska lainanannolla koronkiskurit rikastuvat. Toisten hädällä hyötyjillä on toivoa aina. Se toivo on tämä riistoon ja alistamiseen perustuva talousjärjestelmä, kapitalismi.

Ja tämän kapitalistisen toivon vedättäjiksi on ryhtynyt myös vasemmisto. Se peesaa kokoomusta suuressa kusetuksessa. Koko poliittinen eliitti elää täin tavoin toivossa, koska he ovat systeemin rasvareita, jotka saavat oman siivunsa siitä, mikä on kansalta poissa.

Kaikkein toivottomin on vasemmisto, joka on myynyt niin aatteensa kuin vaateensa. He harjoittavat mielikuvapolitiikkaa ja kuvittelevat, että sanat riittävät, olivatpa teot mitä tahansa.

Ihan oma lukunsa ovat poliittisen eliitin uudet korkeilla aalloilla surffaavat annakontulat, jotka eivät uskalla edes keskustella. He haluavat elää omassa suljetussa lasikuplassaan, mistä heitellään syytöksiä niille, jotka vielä jaksavat muistuttaa vasemmistoa sen ainoasta toivosta: työtätekevistä ihmisistä ja maailman vähäosaisista. Ei vasemmiston tehtävä ole raharikkaiden
edunvalvonta.

Perussuomalaisista tulevat mieleeni ne kaksi jehovantodistajaa, jotka eräänä syysiltana koputtivat ovelleni näin sanoen: ”Me tulimme tuomaan teille toivoa.” Minä katsoin pihalle ja näin siellä autossa istuvan todistajien kyytimiehen. Oli pakko vastata naisille: ”Kuulkaa, ei tuo ole meidän Toivo.”





Kuva: Johannes Heinonen

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Opeta aasi puhumaan




Posteljoonin poika oli tuonut äidilleen Ängry Birthin ja käskenyt pelaamaan. - Ai että minä pelaisin jotain lapsellista peliä, oli posteljooni nauranut, mutta kokeillut kuitenkin: - Ei mitään järkeä, kuului tuomio. Siis aivan täyttä paskaa! Ennemmin minä makaan sohvalla ja syljeskelen kattoon.

Paria päivää myöhemmin television lauteilla istui kitisevä-ääninen tutkijahenkilö, joka oli sitä mieltä, että myös seniorit pitäisi saada mukaan pelimaailmaan. Vallankin naisten olisi hyvä ryhtyä pelaamaan ainaisen sukan kutomisen asemesta. Miksi? En saanut selvää. Aiheesta on kuulemma kirjoitettu oikein kirjakin. Pitäisi varmaan lukea, mutta ei jäänyt nimi mieleen.

Sen verran kuitenkin kiinnostuin, että ajattelin katsoa, minkälainen peli se Angry Anna on. Siinä kolmella päällä käydään Intiassa kansallisen omaisuuden tuhoavan korruption ja raharikkaiden kimppuun tunnuksella: Pyyhitään ne pois.

Vaikutti järkevältä. Ensimmäisenä ritsaan pomppasi nehruhattuinen. Klikkasin. Pää putosi. Toinen pää oli hatuton risupartainen. Sekin putosi. Kolmannella oli päässä baskeri, joka muistutti YK:n rauhanturvaajan barettia. Sekin putosi. Mitään muuta ei tapahtunut, mutta musiikin seasta kuului erilaisten eläinten ääntelyä. Kukkokin kiekui.

Piti ottaa puhelu Sielunveljelle (11v) ja kysyä neuvoa. Hän käski ampua ritsalla ihan tavallisesti. Hyvä neuvo. Piti vaan vetää päästä sillai jännästi. Kiitos. Ja siitä se lähti. Rahamiehet alkoivat saada turpiinsa ja pääsin kohta jo tasolle neljä.

Tässä kohtaa ikävyys iski piikkinsä niskaan.

Joku on joskus sanonut, että kun ihmisellä on jo kaikki eikä mitään muuta enää tarvitse, niin kannattaa ryhtyä opettamaan aasia puhumaan.

Kokeile kuitenkin sitä ennen Angry Annaa.