Suomi lapsensurmien kärkimaa – populistit tarjoilevat sianliharokkaa

 

Tällainen Ylen uutinen pysäytti kesken sunnuntai-illan turhautuneen kanavasurffailun: ”Länsimaista Suomessa surmataan eniten lapsia, kertoo Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen. Maamme on korkealla sijalla erityisesti alle vuoden ikäisten lasten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa.

Suomessa tapahtuu enemmän lapsensurmia kuin muissa länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku 0,6.

Suomessa vanhemmat pahoinpitelevät jollain tavalla arviolta noin 50  000 lasta vuosittain. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

Lastenpsykiatri Anne Kauppi johtaman tutkimuksen mukaan noin 200 lasta menetti henkensä vanhempiensa käsissä vuosina 1970–1994. Riskitekijöitä ovat vanhempien itsetuhoisuus, runsas alkoholinkäyttö ja perheväkivalta.” Tutkijan mukaan isät ja äidit tarvitsevat enemmän konkreettista apua.

Vaikka riski kuolla omien vanhempien käsiin on vähentynyt puolen vuosisadan aikana, niin määrä on kuitenkin taas lähtenyt nousuun. Tapausten vähenemisen syinä uutisessa mainittiin aborttilaki, hyvinvointi ja perheitten tukeminen. Tämä kannattaisi päättäjien muistaa nyt, kun erilaisilla leikkauksilla uhkaillaan suomalaisia vähäosaisia ja aborttilakikeskustelu velloo perimmäisten kysymysten äärellä.

Tuskin olin saanut uutisen luettua, kun eksyin kanavalle, missä kotkotti Maria. Ohjelmassa joku perussuomalainen hemmo uhosi lähtevänsä suomalaisen parfyymikuninkaan kanssa maata puolustamaan vaikka samaan poteroon. Eivätkö nämä ihmiset todellakaan tajua, että tätä isänmaata voisi parhaiten puolustaa huolehtimalla ihmisistä.

Parhaillaan käydään armotonta taloudellista sotaa, jonka uhreina ovat lapset ja tv:ssä kaikenlaiset narsistit varustautuvat sotimaan isänmaan puolesta vihollista vastaan, jota ei edes ole. Minusta se on sotaveteraanien häpäisemistä.

Hemmo kertoi myös, että jossain päin Suomea perussuomalaiset olivat tarjoilleet Itsenäisyyspäivänä sianliharokkaa, koska Tuntemattomassa sotilaassa on rokka ja Tuntematon sotilas taas kuuluu isänmaallisuuteen. Ilmeisesti tyyppi ei ole edes lukenut Tuntematonta sotilasta tai ei ainakaan ole ymmärtänyt sen sodanvastaista henkeä.

Mitä siihen sianliharokkaan tulee, niin se on typerää puolijulkista, rasistista puhetta, jonka sanoma ei jää keneltäkään varmasti ymmärtämättä.

Tähän on tultu, mutta onneksi tähän ei pakko jäädä.

Piparkakku ennakoi meihin kohdistuvaa tietotarvetta

 

 

 

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos abortti aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa yleispätevien toimintaohjeiden tavanomaisia käyttökohteita.

Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että abortti noudattaa epäilemättä ideatasolla runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.

Lienee sanomattakin selvää, että abortti johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.

Eräitä yksityiskohtia lukuun ottamatta elämä on pyhä auttaa käyttäjää ymmärtämään vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä.

Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että elämä on pyhä on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.

Todellisuudessa lainsäädäntö kuvailee hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.

On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että lainsäädäntö aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.

Tämä juttu on tuotettu Puppulausegeneraattorilla.

Kukaan ei voi tappaa vain vähän

Ainakin minulle elämä on pyhä ja minä myös tarkoitan sitä. Minä kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa.

En hyväksy sotia konfliktien ratkaisemisen välineenä. En hyväksy ihmisten heitteille jättämistä, koska sekin johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Se tuottaa nälkää, tuskaa ja kärsimystä.

En ymmärrä, miten joku, joka sanoo elämän olevan pyhä, voi itse turvautua väkivaltaan edes ajatuksissaan. Kukaan ei voi tappaa vain vähän.

On suorastaan kaksinaamaista tekopyhyyttä sanoa abortin yhteydessä, että elämä on pyhä, kun toisaalla hyväksyy sodissa tappamisen. Myös vihollisten elämä on pyhä. Ainakin pitäisi olla.

Ihminen joka kunnioittaa elämää ei syö lihaa eikä mitään muutakaan, jolla on silmät.

Kaikenlainen puuttuminen ihmisten henkilökohtaisiin asioihin ei mielestäni ole kuitenkaan tarpeellista. Jokainen tehköön oman ratkaisunsa itse. Jokainenhan niistä joutuu myös vastuun kantamaan. Huono omatunto ei ole mukava petikaveri.

Yhtenä esimerkkinä totalitarismista pidän puuttumista toisten ihmisten kielenkäyttöön. Kielen kanonisoimisella pidetään ihminen kontrollissa. Kirosanojen kieltämisellä on samanlaiset vaikutukset kuin toisen ihmisen tukan leikkaamisella. Kummassakin mennään toisen ihmisen reviirille.

Samaa asiaa pohtii Katri Vala otsikolla ”Siveellisyysviikon johdosta” nimimerkillä Pecka Tulenkantajan numerossa 44 vuonna 1933:

”Se eetillisyys, jota kristityt maat muka seuraavat, on Natsarealaisen opissa. – Tätä etiikkaa opetetaan kuitenkin aivan hämmästyttävän ristiriitaisesti. Niinpä opetetaan meille viidettä käskyä: älä tapa, johon Kristuksen mukaan sisältyy jo: älä vihaa siten, että murha on rikos, yksityisestä murhasta seuraa ankara rangaistus. Mutta samaan aikaan harjoittelevat tuhannet ja miljoonat nuoret miehet taiteen kaikkien sääntöjen mukaista ihmisen tappamista ja tätä pidetään korkeana kansalaisvelvollisuutena, siitä kieltäytyjä joutuu pilkan ja halveksunnan kohteeksi ja joutuu rangaistuksi, sodan aikana kuolemalla. Tämä saa aikaan salaisen repivän ristiriidan ja hämmingin omantunnon kanssa. Kuinka kansoja voitaisiin kasvattaa pois yksityisistä murhista niin kauan kuin niiden taito sotien joukkomurhassa on niin kunnioitettu! – Tällainen kaksinaismoraali, niin kauneihin sanoihin kuin se verhoutuukin, on syvästi moraaliton.

Toinen suuri moraalittomuus on – yksityisomaisuus. Tiedättehän, että maailmassa on verrattain vähän niitä, jotka omistavat tämän maapallon. Kuitenkin, onhan mieletöntä ajatella, että multa, metsät, kosket, ihmisaivojen suuret keksinnöt ja käsien työn tulokset olisivat tarkoitetut vain pienen osan hyödyksi. Omaisuus on varkautta, sanoi Proudhon, ja Shaw lisää: se on ainoa täydellinen totuus, mikä siitä asiasta on sanottu. – Tiedämme esim., että tehtaanjohtajalla on 250 000 markan vuositulot, suurituloisempiakin on, mutta hänen 100:lla työmiehellään on keskimäärin 12.000 mk:n vuositulot. Tekeekö tuo johtaja siis 20 kertaa enemmän työtä kuin hänen työmiehensä? Mahdotonta. Hänen työnsä on kyllä vaativampaa, mutta eikö hänelle riitä työnilo, tyydytys siitä, että hänet on katsottu johtamiseen päteväksi, miksi hänelle tuo suhteeton rahakorvaus, joka on ”varastettu” kaikilta noilta sadalta mieheltä, eikä ainoastaan heiltä, vaan niiltä, jotka hänen saaliinhimonsa tähden jäävät ulkopuolelle työttöminä. Vielä rikollisempi on työtätekemätön koroilla ja osingoilla eläjä.”

”Eivät köyhät anasta, eivätkä julista sotia. Enkä ymmärrä sellaisen papin omaatuntoa, joka kahden, vaimonsa kanssa asuu yhdeksän huoneen pappilassa, kun hänen seurakuntalaisissaan on 9:n hengen perheitä yhdessä ainoassa huoneessa. Luulenpa, että ”kristitty” maailma tarjoaisi Kristukselle erinäisiä yllätyksiä. Hänen ”palvelijallansa” ei ole moitteen sanaa rikkaalle riistäjälle, mutta puhuu kyllä kovia sanoja köyhien kerrosten synneistä ja rikollisuudesta.

Kun koko yhteiskuntajärjestys perustuu tällaisiin suuriin siveettömyyksiin, mitä sitten auttaa korjata pieniä paheita. Mutta kamelit niellään, hyttyset kuurnitaan.”