Tässä iässä hämmästyy aika harvoin mistään, mutta jokin aika sitten törmäsin Laibach-ilmiöön. En tiedä, miten on asia mennyt aiemmin kokonaan ohi korvien.
Suuressa saksalaisessa levykaupassa Laibachin levy löytyi, mutta asialla ei elämöity.
Ihmisellä on yleensä tarve luokitella kaikki kokemansa. Hämmennystä herättävä on saatava paikoilleen.
Niin&Näin Filosofisen aikakauslehden viimeisimmässä numerossa (2/2012) on Risto Koskensillan artikkeli ilmiöstä ja siinä johtopäätös: ” Laibachin koverit kykenevät osoittamaan populaarikulttuurin epämieluisia piirteitä, koska ne itsekin ovat pinnallista poppia. Teho katoaisi, jos tuotokset olisivat korkeakulttuuria tai eroaisivat lähtökohtaisesti kommentoinnin kohteistaan. Laibachin kevytkulttuuriset teokset eivät ole vakavasti otettavaa taidetta, ja juuri siksi ne onnistuvat siinä, missä vakavan taiteen on niin vaikea onnistua: ne muovaavat ihmisten käsitystä maailmasta ja siten todellisuutta.”
(Kaikki luokittelut ovat tietenkin vain kalpea varjo todellisuudesta. Kun loman jälkeen palasin Saksasta Suomeen tuntui suomalaisen tv:n amerikkalaispitoinen tarjonta siltä, että siihen verrattuna Pekka ja Pätkäkin ovat korkeakulttuuria.)
Seuraavassa pari näytettä albumista Opus Dei: Geburt Einer Nation ja Opus Dei.
Keikkakalenteri ja lisää tietoa löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti