Todella pornoa

Hjallis-kettu ja Raimo-karhu istuivat kivellä ja pahoittelivat metsänväen menoa. Pikku-Orava istui pesänsä suulla kuusen oksalla, minne Hjalliksen hammas ei yltänyt.

Ei ole tämä mikään hyvinvointimetsä, kun linnut vaan kännissä lentelevät syötyään käyneitä pihlajanmarjoja, paheksui Raimo.

Ei ole, ei. Jotkut jopa tipahtelevat sammuneina oksilta maahan kuin kivet, jatkoi Hjallis.

Ja hirvet juoksevat itsetuhoisesti rekkojen alle aiheuttaen vaaratilanteita koko metsän väelle, vastasi Raimo.

Ja entäs sitten sirkat, jotka vain viulujaan vinguttavat, marisi Hjallis.

Ottaisivat oppia muurahaisista ja tekisivät kekoja. Suuria kekoja. Menisivät sahalle töihin, visioi Raimo.


Pikku-Oravaa nauratti. Sille oli koulussa opetettu, että pitää ottaa oppia taivaan linnuista: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?”


Pitäisi noille elukoille panna uudet lait, innostui Hjallis: Pitäisi panna ne raatamaan 16 tuntia päivässä ilman väliaikoja, jotta oppisivat, miten hyvinvontimetsässä eletään. Ei mitään kahvitaukoja ja muita kotkotuksia. Täyttä faarttia vaan.

Voisivat nukkua työnsä vieressä, kun niin siitä tykkäävät, virnuili Raimo: Ja poikaset ja vanhukset nekin vain töihin, ei se metsänväentulo muuten kartu.

Täytyy vain panna ne pakon eteen, hykerteli Hjallis: Otetaan paljon velkaa niiden nimiin ja laitetaan väki raatamaan.
Ja ainahan veroja voi nostaa ja leikata niiltä edut ja eläkkeet. Eiköhän työhalut parane, jatkoi Raimo.


Pikku-Orava oli kuullut tarpeeksi. Hän riensi kertomaan metsänväelle uusista suunnitelmista. Hän kutsui koolle metsänvanhimpien kokouksen ja selosti ketun ja karhun katalat suunnitelmat.

Ei tule kuuloonkaan, huusi metsän väki yhteen ääneen. Me emme halua kartuttaa omalla työllämme miljonäärien omaisuutta. Emmekä
me halua kantaa harteillamme minkäänlaista eliittiä, joka ei itse halua omia käsiään työssä liata.

Me haluamme elää rauhassa, sanoi joukon viisain, me emme halua rahoittaa sotia ympäri maailman.

Me haluamme vain nauttia metsän luomuhedelmistä, sanoi pikkuruinen päästäinen.

Me haluamme rakentaa itse omat majamme ja leikkiä lopun aika, hihkui laiskiainen.


Kun Raimo-karhu ja Hjallis-kettu tulivat paikalle, muut olivat niin kuin eivät olisi niitä huomanneetkaan. Tuuleen saivat kumppanukset huudella viisauksiaan.


Pikku-Orava oli jo kiivennyt oksalleen, missä ”kammiostaan korkeasta katselee hän mailman piirii, taisteloa allans' monta; havu-oksan rauhan-viiri päällänsä liepoittaa”.

”Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain
taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.”

- Aleksis Kivi -

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Kultainen vasikka ja kristallipallo eli kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan

Eilisessä MOT:in luottoluokitusohjelmassa taloustieteilijä Jukka Pekkarinen, joka on toiminut sekä Paavo Lipposen että Eero Heinäluoman neuvonantajana, määritteli luottoluokituslaitokset mystisiksi laitoksiksi: ”Luottoluokittajat ovat tässä tehneet pitkän työn ja hankkineet sen, sen tuota, mystisen uskottavuuden pääoman, joka rahoitusmarkkinoilla on niin tärkeä, ja jolla ne pystyvät rahastamaan.” Näin siis Jukka Pekkarinen, kun Raimo Sailas samaan aikaan vanno niiden nimiin suunnitellessaan miljardileikkauksia.



Maailman tärkeimmät luottoluokittajat ovat Standard & Poor's, Moody's ja Fitch, suuruusjärjestyksessä lueteltuina. Näiden lisäksi on muutama pienempi luottoluokittaja.



Motissa käsiteltiin luottoluokittajat viidestä eri näkökulmasta; Ovatko ne viranomaisia, menestyviä, valvonnassa, riippumattomia ja huolellisia. Tästä voi jokainen lähteä arvailemaan.



Kysymykseen, ovatko ne viranomaisia, tutkija Lauri Holappa Turun yliopistosta vastasi näin: ”Sehän on hyvin ymmärrettävää, vielä tota varmaan pari vuotta sitten se oli hyvinkin yleisesti jaettu käsitys. Vasta finanssikriisi on tuonut laajemmin tietoisuuteen, että nää on yksityisiä yrityksiä, koska normaalisti tämäntyyppinen toiminta kuuluu jokaisessa maassa viranomaistoiminnan piiriin.”



Luottoluokittajat ovat kyllä menestyviä, kuten Jukka Pekkarinen toteaa: ”. . . luottoluokittajat hankkivat itselleen referenssejä näistä valtioiden luottoluokituksista. Varsinainen bisnes syntyy siellä yksityisessä sektorissa, yksityisien luottolaitoksien reittauksissa, vakuutusyhtiöitten ja pankkien reittauksissa, myöskin suuryritysten reittauksista.” Mahtoiko itsekään ymmärtää. No ei se mitään. Seuraavasta selviää, että toimeen tullaan ja menestytään.



”Kolmikon suurin eli lehtitalo McGraw-Hilliin kuuluva Standard & Poor’s ilmoitti hiljttain tehneensä viime vuonna 1,7 miljardin dollarin liikevaihdolla muhkean 700 miljoonan dollarin liikevoiton. Myös Fitch tekee tuhtia voittoa. Moody'sin vahvuutta taas kuvaa se, että maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on ostanut itsensä sen suurimmaksi omistajaksi.”



Yhden pienen luottoluokittajan Kroll Bobd Ratingsin pääjohtajan Jules Krollin mukaan: ”Luokittajilla on hurjasti valtaa. Sen huomaa joka päivä. Ne päättävät, minkä maan luokitusta pitää nostaa tai laskea, - mukaan lukien oman maamme luokitus. Ne puuhaavat kaikenlaista, - mutta itse asiassa niillä ei ole mitään lakisääteistä vastuuta. ” Kenenkään valvonnassa ne eivät siis ole.



Kysymykseen luottoluokituslaitosten riippumattomuudesta Lauri Holappa vastasi, että ne eivät voi olla kovin riippumattomia, koska heidän oma elinkeinonsa on riippuvainen luokituksista.



Ja EU-komission jäsenen Olli Rehnin kannanotto tv-uutisille 14.1. 2012: ”Kannattaa tietysti muistaa, että eihän luottoluokituslaitokset ole mitään puolueettomia erotuomareita tai puolueettomia tutkimuslaitoksia, vaan niillä on omat intressinsä, ja ne pelaavat aika pitkälle myöskin amerikkalaisen finanssikapitalismin ehdoilla.”



Tätä Suomen Pankin Erkki Liikanen ei halunnut kommentoida, mutta totesi kuitenkin: ”No Olli on lausunut näin. Mä oon itse kertonut, että ne on hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä, että pitää ottaa se informaatio mitä tulee. Viestin välittäjän ampuminen ei varmaan sitä asiaa muuta, mutta meidän pitää luoda myöskin kyky ja ammattitaito kaikkialla, kun me tämä riskiarvio tehdään.”



Ja entäpä sitten se huolellisuus? Toimittaja kysyi suoraan Jukka Pekkariselta: ”Miksi Suomen valtio edelleen ostaa luottoluokitukset kolmelta finanssikaaoksessa epäonnistuneelta yhdysvaltalaiselta toimijalta?”

Jukka Pekkarinen: ”Koska ne ovat ne kolme, joita tyypillisesti käytetään. Meille on tärkeää osoittaa, että me olemme näitten kolmen luotettavimpana pidetyn ja arvostetuimman luottoluokitusarvioissa sitä huippua . . . Suomelle pienenä maana ulkomaisesta lainanotosta, julkisen talouden rahoituksesta, rahoituksessa poikkeuksellisen riippuvaisena maana, niin meille nämä arviot ovat tärkeitä.”

Toimittaja: ”Tarkoittaako tämä sitä, että nämä luottoluokitusyritykset voi mokata ihan miten paljon vaan ja niiden asema edelleen pysyy yhtä vahvana?”

Jukka Pekkarinen: ”Se jää markkinoiden testattavaksi.”



Koko ohjelma on katsottavissa Ylen Areenalta.



Ohjelman käsikirjoituksen voi lukea täältä.