Tällä otsikolla kirjoitin vuonna 1991 jutun kokemuksistani autoritaarisessa poliittisessa elämässä. Aikoinaan Kansan Uutisten päätoimittaja Yrjö Rautio ei julkaissut tätä kirjoitusta. Se ilmestyi Kansan Sivistystyön Liiton ARG-lehden keskusteluosiossa. Lehden päätoimittaja oli tuolloin Tuomas Nevanlinna. Kuvavalinta oli toimituksen.
Koska näen tässä ajassa paljon piirteitä, jotka muistuttavat totalitaarista vallankäyttöä, olen päättänyt palata asiaan. Nytkin on ilmassa vaatimuksia ja elkeitä kaipauksesta järjestykseen, jossa ei tavallisilla ihmisillä kohta enää ole nokankoputtamista. Uhka on nyt enemmän oikealta kuin vasemmalta, mutta se on sama. Uhka on todellinen.
”Niin iljettävältä ja vastenmieliseltä kuin stalinismista kirjoittaminen ja puhuminen onkin, en malta vaieta. Vaikka kuinka (Vasemmistoliiton kannatuksen laskun myötä) monilla olisi menetettävänä muutakin kuin kahleensa, en sittenkään.
Sillä ero stalinismin ja fasismin välillä on kuin vereen vedetty viiva; kummassakin on kysymys autoritaarisesta vallankäytöstä. Enkä ole lainkaan varma etteikö tällaisia trendejä esiintyisi edelleenkin, jälleen uusilla nimillä vain. Nykystalinisti pukeutuu mieluusti muodinmukaisesti vihreään.
Ilmiön tunnistamiseksi olen laatinut listan, sillä stalinistiseen arsenaaliin kuuluu muitakin keinoja kuin halventaviksi tarkoitetut väitteet.
Luetteloni ei ole kattava, mutta kuvaava se kyllä on:
- salaisten lausuntojen antaminen alemmilta ylemmille päätöksentekijöille, mustien listojen laatiminen ja pitäminen;
- jäsenistön ja kannattajien syrjäyttäminen tiedonsaannissa ja suoranainen sumutus ja valehtelu, kieroilu, junttaus ja kähmintä;
- jäsenistön syrjäyttäminen olennaisesta päätöksenteosta ja tärkeistä keskusteluista mm. lehdistön palstoilla;
- ylemmän johdon puheille pääsyn estäminen ja tekeminen vaikeaksi;
- päätöksenteko muualla kuin virallisissa, demokraattisissa elimissä;
- teorian yksinkertaistaminen ja kielen kanonisoiminen, näitä käytettiin vääräoppisten tunnistamiseen ja syrjäyttämiseen;
- marxismi-leninismin perusteet raamattuna toisinajattelijoiden turpien tukkiminen;
- erilaiset seminaarit, joissa aina oli mukana joku paremmin tietävä jollei Moskovasta niin keskustoimistosta;
- erilaiset kokous- ja muut ”pilkkimatkat” Moskovaan, missä pahinkin vastarannan kiiski uskottiin pantavan hiljaiseksi;
- apparatsikkien toimitsijavalta ja elämän vieraus sekä omien ajatusten puute ja muiden ajatusten varastaminen;
- paikallisella päätöksenteontasolla salailu ja junailu milloin minkäkin liittolaisen kanssa oman edun saavuttamisen toivossa;
- ylimmän johdon suorittama erilaisten asemien, virkapaikkojen ja ulkomaanmatkojen jakaminen yksille ja samoille ilman keskustelua, poliittisten nimitysten periytyminen;
- toisten motiivien kyseenalaistaminen ja paremmin tietäminen, joku muu tiesi aina paremmin, mitä toinen ihminen ajattelee tai mitä hän tuntee;
- kaikkinaisen solidaarisuuden puuttuminen heikompia kohtaan, ylimielisyys, röyhkeys, itsekkyys ja ahneus;
- uhkailu ja kiristäminen tyyliin: ”Voi, voi tyttö kulta, sinä et ymmärrä poliittisia realiteetteja.”;
- suoranainen pettäminen, suuret lupaukset, joita ei ole tarkoitettukaan pidettäviksi;
- juoruilu, panettelu ja parjaus;
- yletön viinatarjoilu ja juottaminen ja pyrkimys tämän seurausten hyväksikäyttöön;
- järjestögangsterismi ja kokoustekniikan käyttö, paperiosastot ja –jäsenet sekä niiden hyväksikäyttö eli äänestystulosten väärentäminen;
- kannattajilta kerätyn tuen ja myötätunnon käyttö häikäilemättömään oman edun tavoitteluun;
- salaisten rahoituskanavien hyväksikäyttö ja sen seurauksena ulkoisen ohjauksen kritiikitön salliminen;
- taloudelliset väärinkäytökset ja taloudellisella tilanteella kiristys;
- ”joukkojen ja massojen” nimissä puhuminen ja esiintyminen, yksilön unohtaminen ja halveksiminen, yksilöitä ovat vain ylimmät johtajat;
- yksityisten päätöksentekijöiden vastuusta vetäytyminen järjestökulisseihin paeten tyyliin: ”en minä, mutta pojat”;
- päätösten sanelu ilman perusteluja, jopa silloin kun päätös kosketti jonkun ihmisen koko elämää katsottiin riittäväksi vastaukseksi ”kyllä tai ei”;
- vaikeneminen sosialististen maiden todellisuudesta hyötymistarkoituksessa;
- täydellinen vieraantuminen tavallisista ihmisistä ja heidän ongelmistaan, tavallisten ihmisten asiantuntemuksen ja kokemusten vähättely, katteettomat puheet ja demagogiset julistukset joita tehtailtiin kannatuksen toivossa;
- sisäisessä taistelussa kaikki oli sallittua, jopa sepaluksentakaisten aseiden käyttö;
Ja vielä varmuuden vuoksi rehellisenä ihmisenä haluan sanoa: Kyllä. Olen katkera. Sen verran paljon olen omaa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni joutunut stalinismista kärsimään. Tästä syystä katson myös, että nyt kun ehkä vain lyhyen aikaa on mahdollista puhua, minulla on siihen oikeus. Omasta mielestäni myös velvollisuus.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti